Vastaisiko omavalintaisesti otsikon kysymyksiin,
Montako kirjaa:
Olet lukenut - tänä kesänä, elämäsi aikana tai luet yleensä tietyn pituisen jakson aikana.
Mitä lehtiä:
luet yleensä - paperisena tai verkossa - mitä luet päivittäin, kerran viikossa, kuukaudessa, vuodessa,....
Itse olen nuorena ahminut kirjoja välillä jopa parikin yhden vuorokauden aikana. Luin aina, kun jäi vapaata aikaa. Myöhemmin määrä on vähentynyt ja laatu kai parantunut. Nykyisin saattaa välillä kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei "ehdi" lukea kuin lehtiä.
Päivälehdistä luen mielelläni paperiversioita, välillä netissä kauempana ilmestyviä, ilmaislehdet, kuten esim. Metro, nappaan aina mukaani ja luen heti, jos matkustan julkisilla tai pysähdyn puistonpenkille.
Aikakauslehdistä suosikkejani ovat Tieteen ja Suomen Kuvalehti, Talouselämää luen nykyisin vain silloin tällöin netissä.
Naistenlehtiä selaan mielelläni julkisissa odotustiloissa. Iltalehden tai -sanomien uutisia saata lukea fb:n kautta jaettujen juttujen innoittamana. Irtonumeroita en suostu ostamaan edes ristikkolehtien vuoksi. Nuorempana saatoin joskus ostaa iltapäivälehdenkin, mutta "otsikkohuijausten" aiheuttamien harmistuneiden pettymysten jälkeen en ole sortunut niitä ostamaan enää moniin kymmeniin vuosiin.
Montako kirjaa:
Olet lukenut - tänä kesänä, elämäsi aikana tai luet yleensä tietyn pituisen jakson aikana.
Mitä lehtiä:
luet yleensä - paperisena tai verkossa - mitä luet päivittäin, kerran viikossa, kuukaudessa, vuodessa,....
Itse olen nuorena ahminut kirjoja välillä jopa parikin yhden vuorokauden aikana. Luin aina, kun jäi vapaata aikaa. Myöhemmin määrä on vähentynyt ja laatu kai parantunut. Nykyisin saattaa välillä kulua pitkiäkin aikoja niin, ettei "ehdi" lukea kuin lehtiä.
Päivälehdistä luen mielelläni paperiversioita, välillä netissä kauempana ilmestyviä, ilmaislehdet, kuten esim. Metro, nappaan aina mukaani ja luen heti, jos matkustan julkisilla tai pysähdyn puistonpenkille.
Aikakauslehdistä suosikkejani ovat Tieteen ja Suomen Kuvalehti, Talouselämää luen nykyisin vain silloin tällöin netissä.
Naistenlehtiä selaan mielelläni julkisissa odotustiloissa. Iltalehden tai -sanomien uutisia saata lukea fb:n kautta jaettujen juttujen innoittamana. Irtonumeroita en suostu ostamaan edes ristikkolehtien vuoksi. Nuorempana saatoin joskus ostaa iltapäivälehdenkin, mutta "otsikkohuijausten" aiheuttamien harmistuneiden pettymysten jälkeen en ole sortunut niitä ostamaan enää moniin kymmeniin vuosiin.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minun kannaltani paperi-teollisuus on kuoleva ala.
Olen niin vanhuuteen-urautunut että en näe kiinnostavia kirjoja enää syntyvän.
Seuraan innokkaasti lukemieni kirjojen nyky-aikaisia filmatisointeja.
Tolkien, Rawling, AKu, Batman...jne.
Nauran yhtä paljon lehdillekin.
Mitään uutta kun ei niissäkään vanhalle ja kokeneelle ole.
Niille nauran tietysti ihan eri syistä.
Miks fb:ssä ei keskustella uusista arkku-malleista ja niiden säilyttävistä
ominaisuuksista?
Kun kerran pakastimista ja lähi-ruoastakin.
Kaupan Ebolaisine raatoineen.
H.
Olen lukenut varmaan tuhansia kirjoja elämäni aikana, mutta tosi vähän viimeisten viiden -seitsemän vuoden aikana (iltalukeminen jäi pois näön huonontumisen myötä) ja siirryin kuuntelemaan äänikirjoja esim. autossa työmatkoilla. Nyt kuuntelen äänikirjoja kun poljen kuntopyörällä ja Ingrid Betancourtin kertomus vankeudestaan ja pelastusoperaatiosta FARC-sissien leiristä on maannut keskeneräisenä ainakin kolme vuotta yöpäydälläni.
Lukasen (tai vilkaisen) nopeasti paikallislehteä (ilmaisjakelu), suurin aamulehti on koneessa suosikeissa ja yleensä auki koko päivän josta seuraan kehitystä maailmassa, pari muuta lehteä myös suosikeissa joita luen hieman harvemmin (vain netissä) ja sitten oikeestaan vain luen Allt om mat-lehteä jota tilaan. (Olen uudelleen alkanut laittaa sapuskaa ja siitä saa ideoita kun omat ovat ehtyneet).
Kevyet ovat nykyisin henkiset evääni.
Voi Hyvin ja HYvätereveys lehdet tulevat kotiin kannettuina. Sanomalehtiä ei tule, kun haisevat niin pahalle. Netistä vilasen sanomalehtien parhaat otsikot apikallisesta, entisestä paikallisesta ja joskus Helsingin, Turun ja Pohjanmaan puoleltajkin.
Kirjoja luen satunnaisesti, varaan netin kautta kirjastoon jos sinne on tullut sopivia uutuuskirjoja. Jos ois enemmän aivokapasiteettia niin pitäisi tutustua jokakodin nykyelektroniikkaan liittyviin opuksiin, oon tipahtanut kärryiltä jo aikaa sitten.
Hitosti harmittaa, kun en ole pistänyt paperille lukemieni kirjojen nimiä.
Kyllä olis nimiä niin monta peräkkäin, että taitais paksumpikin ruutuvihko olla täynnä.
Vaivaa joo, vaivaa joo, että kuinkahan monta niitä kirjoja olis. En yhtään laisinkaan osaa arvioida määrää. Älyttömästi luen. Melkein joka ilta ainakin vähän. Useinmiten paljon.
Sain toissapäivänä luettua yli-hyvän kirjan. Vaikka sivuja oli aikamoinen pläjäys (1040 sivua), niin kun hokasin ykstoista sivua olevan enää jäljellä, niin aloin hidastamaan lukutempoani, että se ei loppuisi niin äkkiä. Jos on oikein ja oikein hyvä kirja, niin tottavie ottaa päähän, kun se loppuu.
Minä rakastuilen mennen tullen kirjailijoihin. Semmosiin kirjailijoihin, jotka ripottelevat ajatuksiaan niin taitavilla sanoilla, että usein luen lauseita monta monta kertaa uudestaan. Ja kuulostaa kyllä hullulta, mutta sanon silti, että jos OIKEIN hyvän tekstinpätkän kirjailija suoltaa, niin laitan sivuun hiirenkorvan, että voin palata siihen tekstinpätkään aina kun vaan huvituttaa.
Tässä viimeisimmässä kirjassa on vain yksi hiirenkorva. Koko kirja on niin mukavasti kirjoitettu, että jos korvia olisin alkanut taittelemaan, niin koko kirja olis joka sivultaan taitettu. Ei se passaa se semmonen. Mutta yhen taitoksen tein.
Luen lehtiä. Sanomalehtiä. Tarkemmin en ala selventämään. Saaaalaisuuuus :)
PAH. Minä sanon nyt Pah. (mikä sarjakuvahahmo sanoo aina Pah, kun sitä harmittaa? En muista)
Palajin takaisin tähän koneen äärelle ja olin aivan satavarma, että ainakin kolme tai enemmänkin kommenttia olisi tullut minulle. Olin varma, että monia jäi vaivaamaan, että Mitä lauseita kirjailija kirjoitti, kun sen hiirenkorvan taitoin sivulle.
Mitä häh, ei yhtään uteliaisuutta kenelläkään.
Nyt en ainakaan kirjoita sitä tekstiä. Vaikka kuinka anelisitte.
Se oli hyvää tekstiä, sanon ma vielä.
En kerro, turha udella.
Mutta jos aivan äärimmäisen anovaa kommenttia tulee, niin voin toki harkita :)
Minulla on järjestelmällinen ystävä, hän on kirjoittanut vihkoon kaikkien lukemiensa kirjojen nimet, kirjailijan ja ehkä muutakin tietoa lukemistaan kirjoista.
Olisinpa edes puoliksi noin aikaansaapa.
Mutta innokas olen lukemaan, täysin mahdotonta arvioida luettujen kirjojen määrää. Ja ihme on ellei joku kirja ole aina lukemisen alla, kuten nytkin on.
Kerro vain minulle, mitä siellä kirjassa oli niin hyvää, että hiirenkorvalle sivun taitoit. Jookosta :)
Yksi kirja on sellainen, että siitä kirjoitin ylös monta hyvää pätkää. Oli kirjastosta lainassa, siksi en sivuja merkannut.
Viimein ostin samaisen kirjan itselleni ja voin lukea ne lauseet milloin vain.
OK. Kysymys sinulle: Miksi taitoit sivuja hiirenkorville? Mikset käytä kirjanmerkkejä?
Minulla on hyllyssäni nippu erilaisia kauniita.
Olen lukenut aina paljon, mutta nyt tahti on selvästi hidastunut. Kun syksyllä suunnittelin mennä kirjallisuuspiiriin, olen lukenut kaksi siihen liittyvää kirjaa. Kaksi "pitää" vielä lukea. Uskon lukeneeni alkuvuodesta toistakymmentä kirjaa...
Lehtiä tuo naapuri meille, ihan perinteisiä Apua ja Seuraa, silmäilen niitä, harvemmin paneudun mihinkään artikkeliin. Terveyslehtiä olen tilannut ja puolisolle tulee Antiikkia, antiikkia... Joskus ihmetyttää nämä "puoleen hintaan" ja kylkiäinen kaupanpäälle - tarjoukset... Millä ne lehdet oikein elävät ?
Niin, ja Hesari meille tulee talviaikaan. Kesällä ei ehdi lukea...
"Anceli"
Uskaltaakohan tulla koneen äärelle, kun täällä on niin hirmuinen ukonilma, että jos olisin ukonpelkääjälikka, niin tuota jytinää pelkäisin ihan sikana. Miten osaakaan ukko huutaa noin lujaa.
Oon monen monituista kertaa meinannut ruveta kirjaamaan lainakirjoja muistiin. Muutaman kirjan oon vihkoon kirjoittanut, mutta kohta pian oon unohtanut kirjottaa ja niin kirjaamiskerrat ovat kerta toisensa jälkeen menneet mönkään.
Tällä kertaakin mulla on uusi (monen kuukauden vanha) vihko, johon oon kirjottanut kahdeksan kirjan nimeä. Sekin on mennyt pipariksi unohdettujen kirjoittelemisien myötä.
Samaisen vihon takapuolesta, öh siis peräpuolesta (heh) etukanteen päin oon kirjoittanut muistiin itselleni kirjojen nimiä, joita jotkut ovat kehuneet. Sieltä voin kurkistaa kirjan nimen, kun menen kirjastoon. Siellä on sinultakin saama kirjaehdotus. Muistaakseni joko Westlake: Ottakaa pankki kiinni tai vai oliko se Chevalierin Pudonneet enkelit?
Oon ostanut aimo kasan kirjoja ja nyt en ole käynyt pitkään aikaan kirjastossa. No kesän alussa sain jonottamani kirjan Ville Haapasalon "Tätä et kyllä usko" ja se taitaakin olla ainoa kirjastokirja tänä vuonna. Nyt oon päättänyt, että en osta vähään aikaan kirjoja, joten pian käännän astunta suuntani kohti kirjastoa.
Aloitin ukkosen jytinän saattelemana uuden kirjan lukemisen täs muutama tunti sitten.
"kysyn sittw"
OK. Vastaan sinulle:
Käytän kirjainmerkkiä joo, joo silloin, jos liikutan kirjaa sängystäni johonkin toiseen paikkaan. Kuten jos otan sen mukaani saareen. Muuten kirja makaa naamallaan, aukinaisena sängyn toisella puolella, minusta lukien toisella puolella siis:)
Siitä se on helppo kaapasta kouraan, kun makuuasentoon laskeudun ja voin jatkaa lukemista.
Mun mummuni teki kaaaauan kauan sitten minulle kalastajalangasta aivan ihanan kirjanmerkin. Se oli virkannut tosi tiukkaa virkkuusilmukkaa ja kirjainmerkki on tukeva ja aina yhtä lituskainen (kuin pahvi), vaikka sitä kiäntelis kourissa mitenkä päin tahansa.
Nuorin poika joskus muinoin kans on tehnyt minulle olisko syntymäpäivälahjaksi kivan kirjainmerkin. Turkoosia paperia liimattuna pahville. Siihen sitten syksyisiä prässättyjä puunlehtiä alekkain koko merkin pituisesti. Ja lopuksi hän oli päällystänyt sen kontaktimuovilla. Tradaa, siitä tuli Ikuinen kirjainmerkki. Vieläkin kuin uusi.
Ai niin joo, se kysymyksesi. (meinas unohtua:))
Jos jokaisen lauseen tai sanapötkön kohdalle laittaisin kirjainmerkin, niin minulla pitäisi olla kottikärryllinen kirjainmerkkejä. Mutku taitan kirjan sivun hiirenkorvalle, niin sielä se korva pysyy mua oottelemassa. Runokirjoissa harrastan paljon näitä hiirenkorvia. "Oikeissa" kirjoissa korvia on aniharvassa, jossakin kirjassa ei ollenkaan, monissa yks, joissakin kaks tai kolme.
Että tälleen täällä teen :)
Helteisistä herukkapensaista palanneena ja ennen iltapuuhia vastaan pikaisesti. Ukkosista ei tietoakaan, saati sateista joita kaipailen.
Omia kirjojani olen karsinut raskaalla kädellä, lahjoittanut kavereille ja osan vienyt tutulle antikvariaatin pitäjälle.
Edelleen hyllyt ovat täynnä teoksia.
Taisi se kirjaehdotukseni olla tämän kirjailijan tuotoksia:
http://www.adlibris.com/fi/searchresult.aspx?search=advanced&author=Katherine Pancol&fromproduct=true
Eikä lauseita näy missään, niitä joita hiirenkorvilla merkitsit. :)
"Anceli"
Ukkonen huutelee vielä huhuitaan jostakin tuolta metsien takaa. Aurinko tuli paikalle heti, kun sade lakkasi. Enpä muista, koska olisi NÄIN lujaa satanut. Kyllä kasvillisuus nyt tykkää.
Todella-todella-todella, kyse oli juuri tuosta kirjasta. Kuinka en sitä yhtäkkiä muistanut, että se oli tuo. On kirjoitettu mun vihkoon.
Noku mulle iski hävettävyystunne:)
Tuli mieleen, että jos oon kauhiasti hehkuttanut joistakin lauseista, niin kauhisti, että hiirenkorvankin oon maininnut, niin sit muut ajattelee, että sen TÄYTYY olla joku erityisen hyvä. Noh, sitte tuli mieleen, että jos sen esiin kirjoitan, niin jos muut ajatteleekin (nauru poskien sisällä), että "tommonenko muka hyvä se ny oli, pyh".
Arvatenkin olen nyt aika epävarma, tohdinko lauseet kirjoittaa.
JOS kirjoitan, niin sit taidan mennä varmuuden vuoksi puskaan. :)
Tarttee yrittää keksiä joku Hyvä puska, ettei arvata et se oon minä.
Hankala paikka, kuinkas me tämä asia nyt selvitetään.
Mietitään ankarasti.
Jos sie piilotat sanan kerrallaan, silleen hämäten, laitat vaikka sulkeisiin tai muihin veikeisiin merkkeihin ja mie sit niistä kokoan ne lauseet. Voipi kyllä olla ison työn takana, etenkin jos sie puskissa pönötät. Jos en miekään arvaa, että se olet sie.
Itselleni tulee paikallislehti, Hymy, Moottori, ammattilehti.
Veli säästää minulle aina Tamperelaisen, Suur-Tampereen ja Hersan.
Netistä katson milloin mitäkin.
Kirjoja olen lukenut elämässäni röykkiöittäin. Talvisin enemmän, kun kesällä.
Tosin vähentynyt iän myötä. Tämä nettikin kuluttaa hieman aikaa.
Tänä kesänä olen lukenut 4 kirjaa.
Paperi jäänyt vähiin.
Kirjoja tulee kyllä ostettua aina joskus, lukemattomia jo monta pinoa kirjaston lattialla. Syynä laiskuudesta johtuva lukulasien oston venyminen. Että olettaisin, muutamaan vuoteen lukenut kuin muutaman kirjan, todella vähän.
Paperilehtiä ei tule. Paitsi parit jäsenlehdet, jotka nyt tulee, koska maksaa jäsenmaksun. Ja hikiän paikallislehti, jonka joku sululainen tilaa, vaiiei ole pyydettyään. Noh, onpahan jotain pesänsyttöä.
E-kirjoja en ole saanut luetuksi, siinä kai laiskuus ja nuukuus päällimmäisiä syitä. Lisäksi tarjonta ei ole kovin laajaa anakaan vielä. Uutiset, nettilehdet, sellaiset luen kyllä tarkasti netistä. Tarjontaa on valtavasti, en ole vielä katsonyt aiheelliseksi tilata nettilehtiä. Sekin aika tulee tässä joskus, kunhan nyt paperimediat tosiaan saa sähköiset palvelunsa sen verran tunnetuiksi, että nettihinnat asettuvat kuluttajaystävälliselle tasolle. Ihan sama kuin paperilehdissä, liikaa tarpeetonta sisältöä. Jokin artikkelikohtainen maksu tms.
Moniko muuten hokannut. Kai lähes kaikki nettilehdet, joista saa lukea ilmaiseksi maistiasartikkeleita, luettavissa kokonaan. Pitääpi vaan selaimen välimuistista tyhjentää cookiet....
Niettä luen kyllä paljonkin, hyvin vähän paperia.
=DW=
Elämäni aikana lukemattomia. Sensaatiolehtiä en edes näe missään.
Eivätkä kinosta.
Lukeminen on mulla vähän "pätkäpäistä!" Kesä- ja talvilomalla luen paljon, tänä kesänä toistakymmentä kirjaa. Talvisin on kivempi neuloa. Mieleisintä lukemista on kotimainen kertomakirjallisuus. Myös dekkareita luen muutaman vuoteen. Ostamme kirjoja joulu ja muiksi lahjoiksi. Kirja on hyvä lahja, kiva antaa ja saada.
Lehtiä luen päivittäin, sanomalehtiä ja joitain aikakauslehtiä. Kaikki lukemani ovat paperiversioita, en ole vielä siirtynyt nettiaikaan, taidot ei riitä...
Meille tulee Maaseudun Tulevaisuus, Jallu ja Kansa Taisteli.
Joutessani olen lueskellut puhelinluetteloa.
Siinä on hyvä juoni mutta turhan paljon henkilöitä.
Eipä tule kuin paikallislehti ja sekin palkkioksi, koska olen kirjoitellut sinne muutamia artikkeleita.
Ei tule tilattua lehtiä lainkaan. Kaupan lehtihyllystä lähtee joskus mukaani terveyttä käsitteleviä lehtiä, jos otsikoissa näyttää olevan jotain kiinnostavaa.
Minäkin luin ennen todella paljon. Nenä uteliaana kirjassa melkein mistä aiheesta tahansa. Nykyisin ei kirjat kiinnosta. On kuin ei löytäisi enää mitään uutta ja kiinnostavaa.
Ehkä luin aikoinaan liikaa.
Nettiaika ei myöskään kiinnosta. Jos joskus luen, niin paperiversioita. Tosin onhan minulla nyt lainassa Toivo Rautavaaran "Miten luonto parantaa." On tuo mielenkiinto kääntynyt tuonne "miten ylläpidän omaa terveyttäni" puolelle.
Kiirettä pitelöö, sanoi mummo ku neljännestä kerroksesta putosi.
Ah, luojan kiitos minulla ei ole niin kiirus, vaikka kiirettä onkin ollut.
Aloituksia on palstalle pötkähtänyt niin paljon, että ku tähän koneen äärelle peppuni tälläsin, sain ruveta oikein etsimään tätä aloitusta. Hankaloitti kun en enää muistanut mikä tän aloituksen otsikko oli.
Noh nyh, nyh onh löytynyh.
Anceli sanoi, että joo joo joo hän tahtoo tietää sen korvalla merkityn kirjoituksen.
Kukaan muu ei ollut kiinnostunut, mikä tuotti minulle tavattoman suuren suuren mielipahan, olloskin kyse näin vähäpätöisestä asiasta, kuin tekstirypäskästä jonkun tuntemattoman kirjan sivulla.
Sullon joitakin tekstejä tai sanoja aivokoppaani joko siitä syystä, että olen niin samaa mieltä ku ikinä ikinä tai siitä syystä, että kirjailija on selittänyt jonkun vaikkapa vähäpätöisenkin asian niin ratkiriemukkaan hauskasti tai riemuttoman asiallisesti ja vaivaa näkien. Mutta sullon myös, jos jonkun Ajatus on hyvin ajateltu heijastettuna kirjailijan oman elämän elettyihin tilanteisiin, kokemuksiin ja sen sellaiseen. Tuulesta temmatut ajatukset on vain semmosia, miten sanoisin hmmm... no vaan Semmosia. Mutta ja mutta, jos kirjailija kirjoittaa oman elämän juttuja ja kokemuksia, niin vähäkö silmät tapilla luen tekstiä.
-Hei hoi sä. Meehän asiaan. Tulee muuten liian pitkä teksti.
Kukaan ei jaksa lukea.
Meen meen, kiitos vaan.
Nyt meen.
Hiirenkorvalehdestä 13 rivillistä tekstiä kirjailijan mietiskelyä:
"Menneisyyden viitta on tehty tunteen tilkuista ja ommeltu arvoitusten langalla. Useimmiten emme pysty muuhun kuin kietoutumaan siihen saadaksemme lohtua tai raahaamaan sitä perässämme kun pyristelemme eteenpäin. Mutta kaikella on syynsä ja tarkoituksensa. Jokaisella elämällä, jokaisella rakkaudella, jokaisella teolla ja tunteella ja ajatuksella on syynsä ja merkityksensä: sillä miten se alkaa ja mitä osaa se esittää lopussa. Joskus me näemme. Joskus me näemme menneen niin kirkkaasti ja luemme sen osien tarinaa niin oivaltavasti, että ajan jokainen ommel paljastaa tarkoituksensa ja siihen sisältyy viesti. Olipa elämä eletty hyvin tai huonosti, siinä ei ole mitään viisaampaa kuin epäonnistuminen eikä mitään kirkkaampaa kuin suru. Pelätyt ja vihatut viholliset, kärsimys ja epäonnistuminen antavat meille hitusen arvokasta viisautta, ja niillä on syynsä sekä oikeus olla olemassa."
Jep, että tommosta tekstiä kirjailija kirjoitti.
Teksti on kirjasta Shantaram. Kirjailija on Gregory David Roberts.
Suosittelen lukemaan.
Olipa hienoa...kiitos, lisätään listaan. :)
Hei kun keikuskelen, kiitos että laitoit nuo lauseet näkyviin, tallensin hyvään paikkaan.
Hieman samaa ajatusta oli Kyllikki Villan sanoissa, kun vuosia sitten haastattelunsa luin. Hänhän matkusti rahtilaivoilla ympäri maailmaa ja kirjoitti lokikirjaa.
Kannattaa lukea jos kiinnostaa.
Villa sanoi elämän olevan eräänlaista korkean mäen huipulle kiipeämistä. Emme näe reittimme kokonaisuutta ennen kuin ylhäällä, elämän lopussa. Katsomme elettyä elämää ja huomaamme miksi jossain kohtaa olemme kääntyneet juuri tuolle polulle ja sitä mihin se on johtanut. Että kaikella on sittenkin ollut jokin tarkoitus, vaikka emme ole sitä siinä kohtaa elämää ymmärtäneet.
Tänä kesänä vain yhden kirja: Torey Hayden "Hiljaisuuden lapset", lukeminen on vähentynyt, siksikin kun se käy silmiini ja kai tämä nettikin on siihen osasyyllinen, mutta täytyy tässä suunnistaa kirjastoon kunhan nämä pahimmat kiireet he, loppuu - kirjojakin jo mielessä ja luettelona vaik kuinka paljon mm. "Nyljetyt ajatukset" ja monta monta muuta on listassani.
Tuo lukemani kirja oli järkyttävä kertomus traumojen aiheuttamista oireista esim. lapsena hyväksikäytetyn tytön raivosta..jne..jne.
...niin ja, kirjoja olen lukenut elämäni aikana paljon, kirjat olivat suurin intohimoni jo het kun opin lukemaan..
"Pirre*"
Torey Haydenin "Hiljaisuuden lapset"-kirjaa en ole lukenut, mutta samaisen kirjailijan toisen kirjan nimeltään "Nukkelapsi" olen lukenut. Kenties olet sen joskus lukenut?
Kirja oli koskettava.
Tahdon kuitenkin mainita, että jotkut Torey Haydenin käytttämät "metodit" eivät tuottaneet minulle ajatusta, että ne olisivat kuitenkaan kaikkein parhaimpia metodeja.
Kirjailijalla on/oli hyvin vahvat ajatukset, miten jonkun ongelmalapsen kanssa pitää toimia ja hän ei niistä tinkinyt tippaakaan. Ehkä se tinkimättömyys hieman ärsytti minua.
Keltaisia lehtiä katselin.
Ne alkavat olla kuivuudesta hiiren-korvalla.
On väärin että lehtien annetaan kärsiä liian ohuesta kasvu-pohjasta.
Maatalous-tukeen pitäisi kehitellä uusi tuki-muoto.
Muuten alkavat kaikki tukit olla epä-muotoisia.
Neulasissakin alkaa olla pistävä haju.
Eikä pihkakaan valu.
Oikeesti luettavia kirjoja ei ole ilmestynyt.
Yli-mainostettuja ja yli-palkittuja kyllä.
Tällaiselle mieli-kuvituksen ihme-miehelle eivät pure heppoisesti kirjoitettu
huumori, eikä vanhoista laatu-romaaneista lainattu romantiikka.
Romantiikkaan saattaa kyllä vaikuttaa ikäni.
Rikollisuuskin on niin joka-päiväistä että siitä tehdyt kirjat joutaisivat
kirjojen vankilaan.
Yksinäis-selliin pölylle ja punkille.
Politiikkaa saa lukea palstalla liikaakin, aina vain enemmän naurettavaksi menee.
Suomalaisuuden kannalta on kuitenkin hyvä että luetaan paljon.
Taviksella kun riittää niitä aukkoja täytettäväksi :)
H.
Olen pitkälti siirtynyt äänikirjoihin. Ne ovat käteviä esim. lento- ja bussimatkoilla.
Peittävät ympäröivän melunkin.
Tällä hetkellä ei tule kuin viikonloppuisin Hesari. Talveksi sitten ehkä tilaan jonkun aikakausilehden, on kiva lukea töiden jälkeen.
Puuh ja lääh, kaksi päivää viinimarjapensaissa ja mehumaijan äärellä, ei edes unisatua ole jaksanut lukea.
Ai niin, meillä on taloyhtiön kerhohuoneessa kirjojen ja lehtien kierrätyspiste. Aika kätevä. Joskus viedään tuoreimmat terveyskeskuksen odotustilaan ja paikalliseen vanhainkotiin.
Suomen suosituin kirja kaiketi muuten lasikantinen laulukirja.
Sen verran piti lisäämäni, nyt tavallaan lukustopparina myös Donnerin Mammutti. Tuli jouluksi hommattua, ei ole päässyt alkuun. Se kun on fiktiivinen muistelmateos, niin siihen pitää paneutua tarkemmin, voi olla paljon asioita, mitkä kerrotaan kiertoteitse. Eli vaatii paneutumista ja oletettavasti googlailua asioista. Siis raska luettava, muutenkin kuin painonsa takia. Mutta kyllä se jossain välissä pitäis kahlata läpi.
Kun tuli puheeksi, pitääkin tästä lähteä paikalliseen kirjakauppaan hankkimaan illaksi luettavaa :D
=DW=