Olen ollut suhteessa vasta hetken mieheni kanssa, jonka olen tuntenut aina. Asumme epävirallisesti yhdessä lapseni kanssa. Miehelläni on myös lapsi edellisestä suhteesta ja lapsi vierailee luonamme joka toinen viikonloppu.
Lapset ovat suht samanikäisiä ja tulevat hyvin toimeen.
Ongelma on, että olen nämä muutamat kuukaudet hoitanut lähes yksin lapseni ja lapsipuoleni (kun hän meillä on) ja kaikki on sujunut ihan mukavasti. Nyt Eskarilainen ilmoitti, että haluaa olla kahden isänsä kanssa ja mieheni kertoi tästä nyt lapsen lähdettyä ja sanoi että voisi ensi kerralla olla yhden yön omassa kotonaan.
En tiedä edes onko tämä ongelma, mutta asia jäi mietityttämään. Olemme molemmat eronneet kun lapset olivat vauvoja (nyt ekalla). Ymmärrän, että lapsi haluaa olla kahden isänsä kanssa, mutta minua kalvaa se, että pitäisikö kuitenkin korostaa "olemme perhe"-henkeä vai miten minun tulisi suhtautua tähän? Oma lapseni ei näe isäänsä, joten mieheni on hänelle se ainoa "mies" ja pahaltahan se tuntuu kun hän kokee olevansa ulkopuolinen.. Olisiko apuja? miehen kanssa en ole vielä puhunut, kun en tiedä itsekkään mitä ajattelen ja onko sekin turhaa.
Lapset ovat suht samanikäisiä ja tulevat hyvin toimeen.
Ongelma on, että olen nämä muutamat kuukaudet hoitanut lähes yksin lapseni ja lapsipuoleni (kun hän meillä on) ja kaikki on sujunut ihan mukavasti. Nyt Eskarilainen ilmoitti, että haluaa olla kahden isänsä kanssa ja mieheni kertoi tästä nyt lapsen lähdettyä ja sanoi että voisi ensi kerralla olla yhden yön omassa kotonaan.
En tiedä edes onko tämä ongelma, mutta asia jäi mietityttämään. Olemme molemmat eronneet kun lapset olivat vauvoja (nyt ekalla). Ymmärrän, että lapsi haluaa olla kahden isänsä kanssa, mutta minua kalvaa se, että pitäisikö kuitenkin korostaa "olemme perhe"-henkeä vai miten minun tulisi suhtautua tähän? Oma lapseni ei näe isäänsä, joten mieheni on hänelle se ainoa "mies" ja pahaltahan se tuntuu kun hän kokee olevansa ulkopuolinen.. Olisiko apuja? miehen kanssa en ole vielä puhunut, kun en tiedä itsekkään mitä ajattelen ja onko sekin turhaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No sittenkö olisi ollut hyvä, jos miehen lapsi tuntisi olevan se ulkopuolinen, sillon et varmaan valittaisi yhtään... kunhan oma lapsi on ihana ja hänet otetaan huomioon. Olet säälittävä.
Näinhän se aina menee, viis miehen lapsista niitä voi kiusata ja tehdä olot hankalaksi, kunhan oma lapsi on kaiken keskipiste. Älä puutu toisten perheeseen, pysy poissa, hoida vaan se oma lapsi.
Minusta tuo oli täysin asiaton kommentti. Kyse ei ole tietenkään siitä, että haluaisin sorsia mieheni lasta.
Minulle lapset ovat yhtä tärkeitä, mutta tilanne on uusi. Se miksi kysyn asiaa, on siksi, että halusin tietää, joltain jolla on kokemusta asiasta, että onko se ok ja menee ajankanssa vai syntyykö siitä kuilu aikuisten ja lasten välillä?
Tottakai mieheni on se joka päättää ja siksi en ole vielä puhunut hänelle, kun en häntä halua turhaan vaivata. Täällä ei ole mitään perheenrikkomista taustalla vaan ihan mainiosti tulen juttuun mieheni exän kanssa, jonka olen myös tuntenut aina.
Mieheni ja minä olemme kuitenkin puhunneet, että olemme perhe ja että olemme sitä myös lapsien silmissä. Hankalaksi tekee sen kun toinen on vain joka toinen viikonloppu. SIllä on eroa, että tuleeko "kaverille, jossa isi on" vai "isille, jossa asuu mun toinen perhe" .
Vaikka teidän eroistanne on jo aikaa, niin teidän parisuhteenne/perheenne on lapsille kuitenkin uusi asia. Miehen lapsi on kenties ruvennut joko kaipaamaan isäänsä, kun yhtäkkiä sinä hoidatkin häntä enemmän. Tai sitten on tullut mustasukkaiseksi sinun lapsestasi, kun joutuu jakamaan isän huomion toisen lapsen kanssa. Lapsen tunteet ovat luonnollisia, eikä niitä tarvitse säikähtää. Älä ota itseesi. Sinä olet aikuinen, ja mieti asioita lasten kannalta.
Saattaahan sinunkin lapsesi haluta viettää aikaa kaksin sinun kanssasi? Voisiko vaihtoehto ollakin, että korostatte sitä, että molemmat lapset saavat viettää päivän ns. oman äidin/isän kanssa laatuaikaa? Vaikka kyseessä olisi ydinperhe, niin lapsi tarvitsee toisinaan jakamatonta huomiota yhden vanhempansa kanssa. Se ei tarkoita sitä, että perhekäsitys millään tavalla vaarantuisi.
Se että lapset sisäistävät teidät kokonaiseksi perheeksi, vaatii kuitenkin aikaa. Koska olette nähtävästi entuudestaan tuttuja, se ei ehkä lukuisia vuosia vie, mutta vuoden tai pari jokatapauksessa. Vettäkää paljon aikaa porukassa, mutta älkää pakottako asioita. Kannustus on tärkeää, ja tietysti aikuiset ovat ne, jotka päättää koska asutaan yhdessä, miten huomio jaetaan yms. Mutta muistakaa kuunnella lapsia.
Jos sinun lapsesi kokisi olonsa ulkopuoliseksi, koska mies on kaksin oman lapsensa kanssa, niin voihan sinun lapsesi viettää aikaa kaksin sinun lapsesi kanssa jonain muuna ajankohtana. Toki jokaisen lapsen tunteet ovat tärkeitä, ja heitä on syytä kuunnella. Mutta muista että ei oma lapsesi välttämättä pahastu lainkaan, koska ei ehkä vielä ole niin kiintynyt uuteen "isäpuoleen." Lapsesi saattaa olla iloinenkin, kun saa sinut hetkeksi ihan vain "itselleen".
Te ette voi olla muutamassa viikossa kokonainen perhe, vaikka kuinka paljon sitä haluaisit. Se vaatii aikaa, hiljalleen, askel kerrallaan. Malttia.
Mistähän se johtuu, että ap olet nyt hoitanut molempien lapset...? Mies siis päässyt helpolla tapaamisistaan. Kyllä suosittelen, että mies saa olla lapsensa kanssa rauhassa omalla asunnollaan. Uusperhe ei synny pakottamalla, ja sen asettumiseen menee monia vuosia (aina uusperhettä ei synny kovasat yrittämisestä huolimatta). Jos mies on kuitenkin muun ajan eli 26 päivää kuukaudesta teidän luonanne, niin niele vastalauseet ja jousta.