mun olisi pitänyt ymmärtää, että mulla on jo kaikki eväät hyvään elämään, Mä luulin kaipaavani jotain muuta, kun kaipasinkin vain sitä tunnetta kun mieli ja ruumis on yhtä. Olin jotenkin eksyksissä, ehkä liikaa muutoksia elämässä tai jotain. Etsiessäni "sitä jotain" törmäsin suhun, rakastuin mielettömästi ja sain sinut vakuutettua "meistä". Mä olen mielettömän pahoillani, mun olisi pitänyt tuntea itseni paremmin, mun olisi pitänyt odottaa että olen sinut itseni ja elämäni kanssa ennen kuin sotken siihen muita.
Toivon että sulla on kaikki hyvin, uskon että on. En voi soittaa, kun pelkään että auon vain jo umpeutuneita haavoja. Toivottavasti "haava" on liioittelua, toivottavasti sä otit tän kaiken kevyemmin kuin mä, toivottavasti olet jo jatkanut elämääs ja unohtanut mut.
Toivon että sulla on kaikki hyvin, uskon että on. En voi soittaa, kun pelkään että auon vain jo umpeutuneita haavoja. Toivottavasti "haava" on liioittelua, toivottavasti sä otit tän kaiken kevyemmin kuin mä, toivottavasti olet jo jatkanut elämääs ja unohtanut mut.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Muutkin mokaa...
http://www.youtube.com/watch?v=sMlpM640wEE
ja nyt kaikki ymmärtää sun sanoman, ihan jokainen joka lukee antaa mielikuvituksensa lentää, ja miettii että koskettaakohan tää mua.
Kivoja nämä on, verrattavissa provoihin, josko vaikka todella onkin provo.
liian syvälle sukeltaa, niin kauan kuin ei ole kunnollisia vinkkejä. Sovitaan siis, että jos et kokenut aloitusta omaksesi tai kukaan muukaan ei kokenut, se oli vain aloittajan mielen purkua. Voi lukea, ja saman tien unohtaa.
http://www.youtube.com/watch?v=1W_MSBkeUbY
Asenne kohillaan! :)
Laita tuo viesti sähköpostilla. "Haava" voi tarvita laastarin.
Olipa tämä kelle hyvänsä vastaan, koska itse olen juuri kokenut tuon. Mutta tosin olin Se osapuoli jonka annettiin ymmärtää liikaa. Ymmärrän tai ainakin kovasti koitan ymmärtää. Sinä vain kolahdit vain niin pahasti ja tunnuit sielunkumppanilta. Minua silti harmittaa, ettei edes pahemmin olla tekemisissä edes ystävinä. Enkä usko että ap on Se mies kenelle kirjoitan, mutta jos mielesi muutatkin avosylin sinut ottaisin vastaan enkä irti päästäisi :)
Olisitpa Hän.
Minullakin oli vaan ohimenevä mielenterveyden häiriö. Nyt olen parantunut siitä. Ah tätä paranemisen ihanuutta!
Ja musta tuntuu, että joku söi mun eväät. Nyt on nälkä...
(illanjatkoja)
Jatkan elämääni, mutta en unohtanut sinut...
Voi että oot eksyksissä.
Virheet ei oo sallittuja parisuhteessa. Parisuhteessa ei saa olla aito oma virheellinen itsensä. Negatiiviset, järjettömät tunteet ei oo sallittuja. Anteeksi ei anneta eikä saada.
Ap kirjoittaa että hän on saanut toisen vakuuttuneeksi, eli he elävät irl. Jos ap on vakuutellut jonkun täällä niin yhtä tyhjän kanssa ja provohon tämä on.
Huomatkaa, ap onkin nyt hiljaa.
En ymmärrä näitä v-mäisiä vastauksia. Voihan tämä provokin olla, mutta ei siltä vaikuta, kun taas joistakin muista lurituksista huomaan selvästi, että ovat provoja.
Mitä ihmettä. Voi olla kyseessä aidot tunteet. Aikuisen oikeasti ap tuskin halusi viestiään hänelle, kun kaikille julkisesti ilmoittaa, tietäen aiheuttavansa hämmennystä.
okei, kun viesti ei ollut minulle, en huomannut mahdollista mielipahaa, minkä se kohteelleen aiheutti. Mutta eihän nämä reagoinnit ole koskaan missään suhteessa aloitukseen. Täällä voi olla todella mielipuolisia solvauksia, joissa peesaajat jooottelee, vaikka kirjoittaja pitäisi ohjata hoitoon.
Ristiriitainen viesti. Rakastuit häneen hän ei ilmeisesti sinuun. Jos näin olisi puhuisitte siitä, vai annatko hänen edelleenkin luulla, että olet mielettömän rakastunut häneen. Vai onko takkaasi vain palstalainen.
et kuitenkaan kerro edes sitä oletko nainen vai mies.
Mistä oletat että auot menneisyyden haavoja? Omaa itseäsikö tarkoitat, vai oletatko vain että ne haavat vastapelurissa avautuu uudelleen?
Jos noin on, että todellisuudessa ET HALUA edes soittaa, niin miksi tänne tuommosta sitten kirjoitat, tosin vaikea tietää ketä tarkoitat, mutta voi olla että useampikin tuntee tuon itselleen tarkoitetuksi.
Ei tunteissa mitään vikaa ole, voitko puhua erehtymisestä jos kerran mielettömästi rakastuit ja ehkä molemmat, jäihän teille muistot. Älä pilaa sitä kertomalla täällä että se oli erehdys.
Outs, en itse ainakaan ole unohtanut. Kesälomallakin oli kova ikävä.
Miksi kukaan edes odottaa, että jokin viesti tällä olisi juuri hänelle?
Mahdollisuudet ovat ...nollan ja nollan välillä.
Eikö näitä voisi ottaa kuten ilmaan heitetyt aforismit?
Ihmisillä on kuitenkin samanlaisia kokemuksia - ja siksi näitä on kiva lukea.
Se että tulkitsee jonkin viestin "juuri minulle" - tarkoittaa ettei ihminen ole tullut vielä ulos itsestään. Kaikki on minä- mä- mulle.
Näkökulma lähtee minästä.
Siitä johtuvat nämä ilkeämieliset henkilökohtaiuuksin asti menevät kommentit.
Tuolla on eräs palsta, jossa jokaisen kommentin jälkeen tulee syytöksiä "mitä sä stana yleistät täällä" "rauhoitu" jne.
Eli lukija ottaa kysymyksen henkilökohtaisena syytöksenä ja sitten alkaa vihamielinen toisen navan kaivelu. Ongelmanratkaisutaidot jäänyt opettelematta.
Olet oikeassa. Ja jotenkin tuntuu että omat kipupisteet ovat juuri niitä jotka saavat syyttelijät täyteen palsta-angstiin. Kaiken ollessa niin monimerkityksellistä jokainen poimii oman tulkintansa asiasta ja sylkee omat riittämättömyyden tunteensa tänne seinille.
Toisaalta mukavaa että on jokin paikka jossa voi purkaa omaa pimeää sisintään ilman että aihetuttaa tosielämässä traumoja jollekulle toiselle.
Itse et ole koskaan olettanut viestien olevan sinulle?
täällä silleen on, että se toinekin tosiaan on täällä. Mun mielestä se on aika realistinen asenne, suurimmalle osalle.
Toki toki, olenhan vain ihminen. Jokunen viesti on joskus ollutkin täällä juuri minulle.
Miksi sitten muita arvostelet siitä jos ottavat viestejä itselleen?
On se vaan niin, että palstajutut pitää erottaa omaan kategoriaan. Hyvää elämää kaikille, jos tunnette toisenne puhukaa oikeasti, tää on perseestä!
Mä lähden nyt kurkkiman sitä oikeata elämää.
Rauhaa, iloa ja rakkautta :)
Teksti vaikuttaa tutulta. Kyllä minulle sen loppumisessa jäi se kuva, etteä itseäsi vierasti, pelkäsit, et niinkään minua. No tässä ollaan, voin sanoa haavan, möykyn tahi trauman jääneen, ennen kaikkea ison kysymysmerkin jätit. Se on miksi?? Miksi, et voinut lähestyä tunnemyrskyäsi rationaalista linjaa? Ja tiedän hitto vie, että tuota rationaalisen ajattelun kapasiteettia sinilta jos joltain löytyy. Olisit voinut hakea rakkauden tasoa arkisempaan suuntaan, vertaistukea olisit siihen saanut minusta, joka olin sekaisin sinusta kuten tiedät.
Mitään muuta en pelkää kuin sitä, että sulattamasi jäätynyt sydämeni vajosi ikiroutaan, sitä pelkään.
Arkisempaan?
Ehkäpä kirjoitukseni ei auennut sinulle tarkoituksella?
these kinda messages just breaks my heart all over again. Crrrashh!
Niin tein. Hän ei edes halunnut.