Ehkä tunteet ja ajatukset meni yli. Pyydän sitä anteeksi. Olen häiriötekijä, ja alan järkiintyä vähitellen. Tunteitani en kiellä, mutta järki alkaa astumaan peliin mukaan. Ehkä parempi niin. Nyt otan rauhallisemmin. Eli: Anteeksi.
Tunne vs. järki
Häiriötekijä
9458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
menny tekemään?
Se jääköön minun ja hänen välisekseen, mutta ei mitään sellaista, joka suistaisi maailman pois raiteiltaan.
Aloitus puhutteli. Jäin mietteisiin - ei kai tunteita ole syytä pyydellä anteeksi, sillä niilä on meille merkitystä ja ne ovat yhtä tärkeitä kuin järki. (vaikka ei myönnetä!)
Jos on elänyt perheessä, jossa ei osata/haluta ilmaista tunteita, rakastuminen on yksi väylä oppia itsestä. Minulle oppi on ollut välttämätön ja on vapauttanut ja "näyttänyt" uusia puolia, joita ilman elämä olisi jäänyt vajaaksi.
Kiitän "opettajaani", joka tunsi/ viesti lämpöä, jota en ollut ennen kokenut.
Ei anteeksipyyntöä, vaan kiitos rohkeudestasi.
Varattu
Minullakin tunteet astuivat esiin, yllättäin. Järki toi suojakuoren tosi nopeasti. Sen jälkeen olen miettinyt, jos meidät on kuitenkin tarkoitettu toisillemme. Kaikki eivät koe tällaista. Tämä ei ollut häiriöksi, hänen ei tarvitse pyytää mitään anteeksi, tämä jäi vain muistoksi, ellei sitten -
Tunteiden ja ajatusten kuuluukin tulvahdella, mun skaalalla joskus ihan hitosti yli äyräiden ja mielellään valonnopeudella. Toisaalta joku pidemmällä sytyslangalla varustettu voisi olla eri mieltä.
Pyytää tunteitaan anteeksi, ainoastaan sitä jos on loukannut tai satuttanut mutta
tunteita ei koskaan,
oletko nyt sitten ottanut ja ollut rauhallisemmin vai onko edelleen anteeksipyydettävää?
No, puheväleissä ainakin ollaan. Rauhallisemmin olen ottanut.