12v pelot

Hei.

Jos sinulla on noin paljon erilaisia pelkoja, voisit hyötyä juttelusta myös ammattiauttajan kanssa. Nyt kun koulut alkavat niin ota yhteyttä terveydenhoitajaasi/koulupsykologiin.

Oletko kertonut äidillesi siitä, kuinka voimakkaita pelkosi ovat? Hän varmaan osaisi auttaa paremmin jos tietäisi tarkemmin peloistasi ja ahdistuksestasi.
Äitisi on kuitenkin oikeassa siinä, että on hirveän epätodennäköistä että Suomi joutuisi sotaan tuosta noin vain.

Olet selvästikin herkkä ihminen ja välität lähimmäisistä, mikä on vain hyvä asia. Koita pyrkiä nauttimaan tästä juuri käsillä olevasta hetkestä. Huomisen murehtiminen ei saisi pilata tätä päivää.

Jaksamisia sinulle! :)

Juu-kouluterveydenhoitajalle voit mennä puhumaan ja puhu äidillesikin että sinua ahdistaa ne jutut. Koulussa on koulupsykologi joka voi ottaa sinut vastaan ja jutella.Tulet huomaamaan että monet pelkäävät erilaisia asioita.Puhuminen jo auttaa ja psykologi voi antaa erilaisia ohjeita jolla pelkojasi käsittelet.Muista että ajatukset eivät tee pahaa-ne on vaan on ajatuksia-hupsujakin sellaisia. Oma tyttäreni kärsi pahoista painajaisista ja peloista mutta sai avun koulupsykologilta.Ja kyllä-aikuisetkin pelkäävät asioita mutta osaavat käsitellä niitä-jotkut paremmin ja toiset huonommin. Tsemmpä sinulle!

Heips!

Tiedän tuon tunteen, että pelkää aivan suunnattomasti että menettää läheisen tai läheiset ihmiset. Pelkäsin itsekin nuorempana sitä kans aivan kamalasti. Ja montaa muuta asiaa, mutta tuo oli pahin. Erityisesti illalla asia vaivasi minua ja itkin "ikävää" vaikka äiti ja isä olivat viereisessä huoneessa.

En ikinä kertonut peloistani vanhemmille, vaikka se olisi todennäkösesti auttanut minua. Enää en pelkää niin paljon, kun rupesin ymmärtämään asioita paremmin ja nyt joitain asioita en pelkää enää yhtään. Nykyään näytän rakastamilleni ihmisille teoilla ja sanoilla, että välitän heistä. Pidän enemmän ajatuksia siinä hetkessä minkä saan heidän kanssaan viettää ja nautin niistä hetkistä. Myöhemmin muistelen mukavia hetkiä. En enää läheskään riitele esim. veljeni kanssa ja jos jonkun kanssa riitelen, sovin sen mahdollisimman pian. Pidän välit hyvänä. Sanon aina heipat lähtiissä, ja halaan, jos lähden kauemmaksi tai läheinen lähtee. Haluan että ihmiset tietää että välitän heistä ja olen oppinut, että ihmiset mitä ympärilläni on välittää myös minusta. Vaikka rakas ihminen on kaukana niin hän on aina sydämessäni. Jos jotain tapatuu minulle niin en pelkää, olen levollisin mielin, ja uskon että vielä tavataan joskus, ja muistan kaikki rakkaat muistot. Mutta pidän mielessäni, että ei nyt ole vielä tapahtunut mitään, sen aika ei ole vielä, nyt voin elää täysiä ja nauttia kaikesta mitä nyt on. Jokainen hetki on täynnä kultaa.

Olen siis oppinut sen, että ei kannata murehtia menneitä tai tulevaisuutta vaan elää tässä ja nyt! Monesti jos on joku heki millon meidän koko perhe on koolla tai kaveriporukka, katso jokaista ihmistä ympärilläni ja oikein kerään katseellani kaikkea mitä mun pitää muistaa ja mietin miten paljon rakastan heitä ja miten onnellinen minä olen kun he ovat ympärilläni. :)

Sitten noihin muihin pelkoihin haluan sanoa, että koita ajatella niiden aikana jotain maailman parasta juttua ja viedä kaikki ajatukset pois siitä pelon kohteesta. Sit koitat ajatela, et hei tää on kohta ohi, et ei mee enää kauaan. Ja koitat aatella, et sit kun se on ohi ni sulle tulee semmonen voittajan fiilis ja vaikka ihan annat itselles jotain palkinnoks, vaikka suklaapatukka tai jotain muuta kivaa. Ajattelet mielessäs, et sää selviät kyllä! Sit sen jälkeen et sää teit sen!
Mää itekkin pelkäsin hammaslääkäriä aiemmin, mut sitten mää mietin että mikä siinä mua pelottaa, kipuko? Sit mietin ni ei se ikinä sattunu, ni ei mun tarttee sitä pelätä ja jos sattuu niin heti sanon lääkärille siitä. Edelleenkin kyllä inhoon hammaslääkäriä kun en tykkää kun mun hampaisiin kosketaan, mutta en enää pelkää sitä, nyt vaan kun meen sinne niin annan hammaslääkärin hoitaa hommansa ja koitan ite ajatella kaikkea muuta sen aikana.

Sit tosta sodasta. Ei se noin vain voi alkaa. Kukaan ei halua sitä, joten suomalaiset ainakin tekee kaikkensa välttääkseen sodan mahollisimman pitkään ja todennäkösesti saattaa välttää kokonaan. Sun ikäsen ihmisen ei pitäs tarvita edes vielä ajatella mitään sotaa. Ja jos sota joskus tulee niin sun ikäsistä pidetään huolta ja sun vanhemmat osaa pitää itsestään huolta, asiat järjestetään mahdollisimman hyvin sitten, ja et ikinä ole yksin siinä tilanteessa, koko kansa on kanssasi samassa tilanteessa, joten et jää yksin, mutta sitä ei kannata miettiä nyt, koska sotaa ei ole ja toivottavasti ei tulekkaan. Nyt eät vaan ihanaa elämääsi ja vietät mahtavaa aikaa rakkaittesi kanssa! :)