Onko ketään muuta, en ole kuullut kenelläkään olevan tällaista:herään aamulla aikaisin ja haluaisin vielä nukkua,mutta päähäni tulee nonstoppina kaikkia kauheita mielikuvia, aivan järkyttävän ahdistavia vaikkei ne itsessään ole ahdistavia esim lapseni käsi, risti,hautajaiset, jonkun ihmisen naama...en osaa selittää!Ei auta vaikka koittaisi ajatella mitä tahansa muuta,kuvat ja ajatukset vaan tulevat murskaavan ahdistavina:(
Mutta tuo on niin ahdistavaa etten voi olla enää sängyssä,nouseminenkin ahdistaa kun haluaisi vaan nukkua.
Nytkin heräsin tuohon ja tällä kertaa tuska oli niin kova että aloin itkemään.
Taustalla on sairauksien pelot ja lääkityksenä seronil 20 mg jonka aloituksen jälkeen olen ollut hirveän väsynyt,nyt 5 viikkoa syönyt.Tuo väsymys myös tekee hulluksi ja lisää sairauden pelkoja mahakipujen lisäksi.
Olisipa joku jolla on samaa,tunnen olevani niin yksin tämän kanssa kun yleensä ihmisiä helpottaa nukkuminen mutta minulla on aamuisin päinvastoin juuri tuon vuoksi mitä kerroin.Illalla saan unen hyvin ja helposti.
Laitan tämän ahdistus puolellekkin, en ole milloinkaan kuullut tämmöisestä:(
Mutta tuo on niin ahdistavaa etten voi olla enää sängyssä,nouseminenkin ahdistaa kun haluaisi vaan nukkua.
Nytkin heräsin tuohon ja tällä kertaa tuska oli niin kova että aloin itkemään.
Taustalla on sairauksien pelot ja lääkityksenä seronil 20 mg jonka aloituksen jälkeen olen ollut hirveän väsynyt,nyt 5 viikkoa syönyt.Tuo väsymys myös tekee hulluksi ja lisää sairauden pelkoja mahakipujen lisäksi.
Olisipa joku jolla on samaa,tunnen olevani niin yksin tämän kanssa kun yleensä ihmisiä helpottaa nukkuminen mutta minulla on aamuisin päinvastoin juuri tuon vuoksi mitä kerroin.Illalla saan unen hyvin ja helposti.
Laitan tämän ahdistus puolellekkin, en ole milloinkaan kuullut tämmöisestä:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinun kannattaisi varmaan jutella valveilla huolistasi ja väsymyksestäsi. Lääkkeet pitävät ajatukset päivällä kurissa, mutta unessa alitajunta nostaa pelkoja esille. Kun pelot ja murheet pukee ajatukista sanoiksi, se jo helpottaa paljon.
Olen puhunutkin lääkärille, mutta vaikea varmaan tajuta mitä tarkoitan.Ja yöllä jos herää,vastaavaa ei ole vaan katsoo kelloa että ihanaa ,saa vielä nukkua.Samoin päiväunilta herätessä tuo tuska piinaa,mielikuvat tunkeutuu tajuntaan.
Lääke ei ole auttanut mielestäni, on mulla pitkin päivää ahdistusta,samoin mikään ei kiinnosta samoin kuin ennen,mistään ei saa mielihyvää.Illat on yleensä parempia.
Pelottaa aamut etukäteen ja noidankehä on valmis.Pelottaa jos milloinkaan tästä ei ole nousua:/ Haluaisin iloita asioista ja herätä uuteen päivään virkeänä ja hyvillä mielin(kukapa ei) mutta täyttä helvettiä tämä on!
Sitä on jotenkin niin suojaton siinä unen ja valveen rajamailla,kun mielikuvat iskee kimppuun :`(
Minulla ei ole noin pahaa ahdistusta, että saisin kamalia mielikuvia, mutta kaava on ihan sama. Eli illalla on ihanaa mennä nukkumaan ja yölläkin on suorastaan mukava heräillä välillä, kun tietää, että saa vielä nukkua.
Mutta aamut, etenkin johonkin tiettyyn aikaan nouseminen, sekä päiväunilta herääminen ovat ihan hiton ahdistavia. Aamut varsinkin ovat sellaisia, että meinaa tulla itku. Sydänkin hakkaa hullun lailla.
Välillä mietin, että tämä liittyy johonkin hormonaaliseen toimintaan, sitten taas välillä tuntuu niin selvältä, että koen vaan velvollisuudet liian raskaina. Joka tapauksessa olisi hienoa löytää joku apu tällaiseen.
Minulla myös aamuisin pahin ahdistus, johon tosin ei liity mitään mielikuvia. Ylipäätään ajattelen hyvin vähän.
Olen ratkaissut tilanteen heräämällä vieläkin aiemmin kuin muutoin heräisin eli työpäivinä klo 4.30. Siinä on sitten aikaa puuhailla ja lukea aamun lehti ennen töihinlähtöä. Kun tulee sellainen tunne, että aikaa on vaikka kuinka, niin ahdistuneisuus vähenee.
Aikainen aamuherätys ei ole mukava, mutta täytyy ihmisen itseään myös pakottaa. Jotkut rääkkäävät ruumista. Kurinalaisuutta voi harjoittaa monella tavalla.
Mulla ei ole pakkoa herätä aikaisin, mielelläni nukkuisin niin pitkään kuin suinkin koska tuleva päivä on jokatapauksessa yhtä ja samaa ahdistuksen ja masennuksen kanssa tempomista.
Siksi nukkuisikin pidempään,edes 9:n mutta ei, ei millään onnistu kun tuo helvetti alkaa 5-7 korvilla.
Pystyisikin olla ajattelematta mitään, hienoja teorioita kyllä tietää,esimerkiksi noina aikaisina hetkinä sanoisi itselleen:nukun vielä,murehdin kun herään ja pidän huolitunnin...ja kissanvillat, ei onnistu.Mielikuvat vaan iskee tajuntaan säälimättömän raakoina ja ahdistus on tehdä hulluksi:/
Apu olisi mahtava löytää.
Osta korvaläppystereot ja lainaa kirjastosta rentoutus CD.
Laita päälle heti aamusta ja eiköpä se siitä!
Sitten heräät ja kirjoitat paperille:
- Olen tänään iloinen ja onnellinen. Kaikki on hyvin!
Kokeile!
Tuu sitten kertomaan auttoiko!
Mutta elä heti sano, että "ei auta"! Ethän voi tietää, jos et kokeile!
Kokeilkaa muutkin tällä palstalla olevat!
Kaikkee hyvää kaikille, - Hyvää yötä ja hyvää aamua!
Paha aamuahdistus
Pahin toistaiseksi ohi. Akuuteimmillaan ahdistus pompsahti tietoisuuteen paniikinomaisesti. Pulssi pamahti kahdellesadalle, oli tuskainen olo.
Olisi ollut itsemurhaa jäädä petiin. Minulla duunarina mikä tahansa, vaikka kiven pyöritys ylämäkeen auttaa, kunnes itseen päin kääntynyt energia muuttaa suuntaansa.
Vieläkin heräämisahdistus auttaa lähtemään jalkeille, angstia lievittämään.
omaiseni kärsi juuri tuollaisesta aamutokkuraisuudesta, joka johtui lääkkeistä jota hän söi. Ne turruttivat elimistön ja unikin oli jotain keinotekoista. Myös ajatuksen juoksu oli joskus omituista paikallaan pyörimistä.
Elimistö ei lähtenyt käyntiin ja sängystä nouseminen oli niin vaikeaa. että minun täytyi olla kotona niin kauan (siis myöhästyä töistä) että hän pääsi suihkuun, kun söi jotain, elimistö lähti pikkuhiljaa käyntiin. Iltapäivät oli yleensä parempi.
Voi jee!
Ettekö te voi kokeilla sitä, että heti ensimmäiseksi aamulla ajattelee, että "hei, kaikki hyvin, nyt oon onnellinen ja en kelaa entisiä, vaan aloitan iloisesti kaiken, tästä se lähtee!"
KOKEILKAA edes!
Miks pitää olla aina kielteinen?
PAKOTTAKAA itsenne, että nyt kaikki on mukavasti!
Aatelkaa mitä kaikkee kauheutta on muualla, ja miten hyvin on Suomen maassa.
On pelkästään itsekästä koko ajan miettiä omaa olemistaan ja velloa itsesäälissä.
Päättäkää iettä heräätte iloisella mielellä, - niin siinä se!
Jokaisesta itsestään riippuu asenne!
Onko sinulle koskaan tapahtunut mitään ikävää?
Vaikutat juuri sellaiselta ymmärtämättömältä itsekkäältä ihmiseltä, joka neuvoo muita vaikkei ole kokenut elämän varjopuolia.
Ei kuule aamulla eikä muutenkaan tarvitse ajatella yhtään mitään.
Parasta on ajatukseton elämä!
Kerroin aiemmin omasta tavastani hallita aamuahdistusta ja suosittelen sitä muillekin.
17 13:lle!
Mulla on nimenomaan ollut vaikee elämä, kunpa vain tietäisit!
Mutt just mun elämänasenteella oon voittanut kaikki ongelmat ja porskuttelen iloisesti vaan eteenpäin ja annan muillekin elämäniloa ja intoa jatkaa!
Elä kuule yritä yhtään latistaa muita!
Elkää muut välittäkö näitten kielteisten ihmisten jutuista, - vaan aloittakaa aamunne iloisesti ja myönteisesti!
PAKOTTAKAA (sorry) vaikka!
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!
Asenne on tärkein!
Kaikkea hyvää teille kaikille!
Täällä myös yksi vakavamman puoleisesta aamuahdistuksesta kärsivä.
Tuska tuntuu ihan fyysisenä, tulee mieleen kaikki mokat joita tehnyt vuosien varrella, siis jopa kymmenien vuosien takaiset asiat vaikkei niitä muulloin juuri ajattele.
Liikkeelle lähtö usein helpottaa hieman, mutta aina ei vain pääse ylös ja sitten saikkua joka lisää ahdistusta entisestään.
Unettomuus ja liikkumattomuus pahentavat vaivaa myös. Alkoholia ei kannata käyttää lainkaan.
Kannattaa tarkistaa lääkitys piakkoin jollei muutosta olossa tapahdu.
Itselläni venlafaksiini auttoi jonkin verran.
Vanhojen vellonta on ihan älytöntä.
Ei tarvi olla mikään nami-nami-elämä-on-ihanaa -asenne, ei tarvi mennä ääripäähän. Mutta joka toistuvasti kieriskelee menneisyydessä ja velloo itseä ja muita ihmisiä, saa syyttää vain itseään.
Haista sinä packa
lopetat joskus tuon seronilin, aamut ovat taas parempia. AAmuahdistus on ihan normaalia lääkkeen tuomaa fyysistä lamaantumista.