Vuosi sitten tunnustin tunteeni eräälle naiselle, hän vastasi ettei voi vastata tunteisiin kuin kaveripohjalta koska on varattu, mutta mieluusti toki tutustuisi työkavereihin. Ok, vastasin ymmärtäväni tämän asian, enkä ole tämän jälkeen yrittänyt lähestyä tätä naista oikeestaan millään tavoin, mitä nyt joskus harvakseltaan työasioissa ollaan tekemisissä, viimeksi viime viikolla pariin otteeseen.
Se miksi ihastuin tähän naiseen johtui siitä että koin välillämme jotain "kipinää", alkuun se oli hymyä ja katseita, sitten syveneviä katseita, pitkää katsekontaktia jos käveltiin vastaan käytävällä, hänen läsnäolo sai aina sydämmeni tykyttämään. Koen myös että nainen on vähän "säpsy" samassa tilassa, nykyisin jopa etäinen ja tuntuu kuin hän "esittäisi normaalia" lähelläni? Semmoinen jännä tunne.
Työkavereista alkaa olemaan jo noin 90% facebookissa kavereina, siellä joitakin ihmisiä töistä joita en juuri tunne ja en ole niiden kanssa muutenkaan tekemisissä vaikka samassa työpaikassa ollaankin.
Viime viikolla jäi jotenkin rento ja hyvä fiilis yhteisestä keskustelusta työasioiden suhteen. Kysyin siten tältä naiselta kirjoittamalla facebookin kautta, että haluaisiko hän olla kaverina facebookissa? Se olisi minun puolesta ihan ok-homma, mutta toki ymmärrän jos hän ei haluaisi olla ja kun tunteenikin hänelle ilmaisin aikoinaan, mutta en tällä facekaveri pyynnöllä yritä lähestyä häntä kuin kaverimielellä.
Kummastuttaa ettei tämä nainen vastannut yhtään millään tavalla takas vaikka näkyi lukeneen viestini. Kun eihän me mitään tuiki tuntemattomia sentään olla, moikataan käytävällä ja työasioistakin keskustellaan joskus. Olisin toki ymmärtänyt jos hän olisi vaikka vastannut että sorry, pitäisi tuntea vähän paremmin vielä ennen kuin voisi hyväksyä kaverikutsun yms.?
Onneksi olen nyt kesälomalla ja tässä menee aikaa kun palaan töihin, että kerkiää tämä asia vähän laantua kunnes palaan töihin.
Se miksi ihastuin tähän naiseen johtui siitä että koin välillämme jotain "kipinää", alkuun se oli hymyä ja katseita, sitten syveneviä katseita, pitkää katsekontaktia jos käveltiin vastaan käytävällä, hänen läsnäolo sai aina sydämmeni tykyttämään. Koen myös että nainen on vähän "säpsy" samassa tilassa, nykyisin jopa etäinen ja tuntuu kuin hän "esittäisi normaalia" lähelläni? Semmoinen jännä tunne.
Työkavereista alkaa olemaan jo noin 90% facebookissa kavereina, siellä joitakin ihmisiä töistä joita en juuri tunne ja en ole niiden kanssa muutenkaan tekemisissä vaikka samassa työpaikassa ollaankin.
Viime viikolla jäi jotenkin rento ja hyvä fiilis yhteisestä keskustelusta työasioiden suhteen. Kysyin siten tältä naiselta kirjoittamalla facebookin kautta, että haluaisiko hän olla kaverina facebookissa? Se olisi minun puolesta ihan ok-homma, mutta toki ymmärrän jos hän ei haluaisi olla ja kun tunteenikin hänelle ilmaisin aikoinaan, mutta en tällä facekaveri pyynnöllä yritä lähestyä häntä kuin kaverimielellä.
Kummastuttaa ettei tämä nainen vastannut yhtään millään tavalla takas vaikka näkyi lukeneen viestini. Kun eihän me mitään tuiki tuntemattomia sentään olla, moikataan käytävällä ja työasioistakin keskustellaan joskus. Olisin toki ymmärtänyt jos hän olisi vaikka vastannut että sorry, pitäisi tuntea vähän paremmin vielä ennen kuin voisi hyväksyä kaverikutsun yms.?
Onneksi olen nyt kesälomalla ja tässä menee aikaa kun palaan töihin, että kerkiää tämä asia vähän laantua kunnes palaan töihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käyttäisit tuonkin ajan keskittymällä jo uusiin naisiin, ei auta roikkua yksipuolisissa ihastuksissa.