Tosiaankin mun poikaystävä on menossa armeijaan... Ja mua huolestuttaa hirveesti että se muuttuu siellä paljon :( Ja ettei meidän suhde ole enää niin vahva. Pääseekö ne edes lomille sieltä? Miten kauan se kestää? Osaako kukaan neuvoa? Kiitos valmiiks :)!!
Poikaystävä menossa armeijaan
Inlove=)
7254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pääsee lomille. On joko puoli vuotta tai vuoden.
Ja muista, että armeija saattaa olla erittäin rankka paikka (riippuen hieman minne mennyt). Kaikista paskaisin ja alhaisin asia, mitä voit tuona aikana tehdä, on pettää/jättää. Älä edes ajattelekkaan. Kuvittele itsesi olemassa kuukausia paikassa missä saa nukkua vähän, mutta töitä (niin fyysisesti ja henkisesti) pitää tehdä paljon ja yksi ainoista kannustimista (ja "palkinnoista") on kotona odottava kumppani, niin sitten tämä kumppani onkin pettänyt/jättänyt tällävälin. Semmosella toimilla tämä kumppani menettää ihmisarvonsa aika nopeasti ainakin omissa silmissäni, ja tuntuu varmasti erittäin pahalta armeijasta tulevalta.
Eli älä edes harkitse, s**tana.
Apua! Ei siis mulle oo tullu mieleenkään, että voisin jättää\pettää, hyyi ei todellakaan!! Ootan häntä :) Päin vastoin huolestuin, että hänen näkemyksensä minua kohtaan muuttuvat, mutta toivottavasti ei ja kaikki pysyy ennallaan.
Ei todennäköisesti muutu.
Pikemminkin päinvastoin, oottaa yhä enemmän että näkee. Mutta älä ylläty jos kotiin päästessään menee heti nukkumaan ja herätessään korkkaa kaljan ja nukkuu lisää. Sitä kun ei saa oikeen armeijjassa tehdä. Mutta onhan se oikeasti hyvillään että saa nähdä muijansa, että ei kannata vetää pinppirageja jos ukkoa vähän väsyttää.
Heh, kiitos! :D Joo, varmasti väsyy siellä... Ei kuitenkaan ole näitä kaljanjuojia :)
Kaks viikkoo menee enne ku pääsee ekoille lomille ja se menee sillee et perjantaina pääsee 15-18 aikaan ja sunnuntaina ilta kymmenelt takasin.
Onneksi mulla on toi pa$ka ohi :D
Meijän yksikös varmaa 3 tyyppii lopetti sen niitten tyttöystävien takii.
Voi mitä infantiileja räkänokkia! Yhteisvastuu puuttuu. Mielessä vain minä, minä, minä - - . Onneksi vuosina 1939-45 oli riittävästi miehiä. Ei tarvitse olla ryssän simputettavana.
tuo saattaa päi vastoi vahvistaa tei suhdetta ku ette nää joka päivä