Oon siis 16v. poika ja haluisin kovasti kuulla mitä ootte mieltä mun tilanteesta ja olisko mahdollista antaa neuvoja. Eli, mun ongelmana on että oon pohjimmiltani sosiaalinen, ystävällinen, puhelias, luova etc. mutta se on tavallaan jäänyt toisen "synkän" luonteeni alle, joka taas on kai seurausta masennuksesta. Sitä on kestänyt n. vuoden. Oon harrastanut pikään ja harrastan vieläkin piirtämistä, kirjoittamista sekä lukemista, mutta niistä ei ole yksinkertaisesti tullut mitään viimeaikoina.
Silloin kun haluan piirtää, eli melko usein, en saa minkäänlaista inspiraatiota. Mielessäni ei vain liiku mitään. Jos idean saankin joskus niin seuraava ponnistus on piirtämisen aloittaminen, joka on aina yhtä tuskaa. Piirtämistä on vaikeuttanut myös melko paha kriittisyys omiin töihin. Kirjoittamisen kanssa on lähes samat ongelmat kuin piirtämisen. Lukeminen on toki rentouttavaa ja sujuu toisinaan, mutta usein se on vain liian raskasta enkä jaksa/pysty kohdistamaan keskittymistä lukemaani ja teksti käy sekavaksi. Vaikka kyseessä olisi paras ja mielenkiintoisin kirja ikinä, ongelmat ovat samat. Yhtä tuskaa se vasta onkin ollut koulussa, vaikka ihan hyviä numeroita oonkin saamut, mutta ne onkin ollu työn takana...
Sitten vähän sosiaalisuudesta. Kuten sanoin, oon sosiaalinen, rohkea ja puhelias, pohjimmiltaan. Pienenä olin juuri tätä, mutta ujo, hiljainen ja sulkeutunut olen ollut kai 10v. asti. Masennus on vain pahentanut tätä! Nykyään en kerro mielipiteitäni kuin pakon edessä ja puhun todella vähän. Osittain se kai johtuu sittä, että oon kauheen epävarma omien puheiden ja mielipiteiden suhteen enkä voi lakata ajattelemasta mitä muut ihmiset ajattelevat niistä ja siitä, että änkytän helposti ja sekoan sanoissa. Voin myös sanoa yhtäkkiä jotain ihan muuta kuin mitä piti sanoa. Vaikka oisin kaverien ja ystävien kanssa niin en vain pysty puhumaan ja jakamaan ajatuksia luontevasti. Mieleni tyhjä ja musta, mikä osittain aiheuttaa sen että puhun vhän. Oon jatkuvasti tosi varautunut, ihan tuttujen kuin vieraidenkin seurassa, enkä esim. osaa ottaa läppää läppänä vaan loukkaannun. En voi vain olla rennosti. Ja tämä vasta tekeekin uusiin ihmisiin tutustumisen mahdottomaksi. Juuri tämä on sulkenut niin paljon monia mahdollisuuksia, että okast pois. Nykyään tuntuu, etteivät kaverit ja ystävätkään haluu olla mun seurassa tai tehdä mitään koska oon niin synkkä ja haluton mihinkään.
Jos annatte vastauksia, otan mielelläni vastaan. Kerro myös jos itselläs on ollut tai on samankaltainen tilanne. ;)
Silloin kun haluan piirtää, eli melko usein, en saa minkäänlaista inspiraatiota. Mielessäni ei vain liiku mitään. Jos idean saankin joskus niin seuraava ponnistus on piirtämisen aloittaminen, joka on aina yhtä tuskaa. Piirtämistä on vaikeuttanut myös melko paha kriittisyys omiin töihin. Kirjoittamisen kanssa on lähes samat ongelmat kuin piirtämisen. Lukeminen on toki rentouttavaa ja sujuu toisinaan, mutta usein se on vain liian raskasta enkä jaksa/pysty kohdistamaan keskittymistä lukemaani ja teksti käy sekavaksi. Vaikka kyseessä olisi paras ja mielenkiintoisin kirja ikinä, ongelmat ovat samat. Yhtä tuskaa se vasta onkin ollut koulussa, vaikka ihan hyviä numeroita oonkin saamut, mutta ne onkin ollu työn takana...
Sitten vähän sosiaalisuudesta. Kuten sanoin, oon sosiaalinen, rohkea ja puhelias, pohjimmiltaan. Pienenä olin juuri tätä, mutta ujo, hiljainen ja sulkeutunut olen ollut kai 10v. asti. Masennus on vain pahentanut tätä! Nykyään en kerro mielipiteitäni kuin pakon edessä ja puhun todella vähän. Osittain se kai johtuu sittä, että oon kauheen epävarma omien puheiden ja mielipiteiden suhteen enkä voi lakata ajattelemasta mitä muut ihmiset ajattelevat niistä ja siitä, että änkytän helposti ja sekoan sanoissa. Voin myös sanoa yhtäkkiä jotain ihan muuta kuin mitä piti sanoa. Vaikka oisin kaverien ja ystävien kanssa niin en vain pysty puhumaan ja jakamaan ajatuksia luontevasti. Mieleni tyhjä ja musta, mikä osittain aiheuttaa sen että puhun vhän. Oon jatkuvasti tosi varautunut, ihan tuttujen kuin vieraidenkin seurassa, enkä esim. osaa ottaa läppää läppänä vaan loukkaannun. En voi vain olla rennosti. Ja tämä vasta tekeekin uusiin ihmisiin tutustumisen mahdottomaksi. Juuri tämä on sulkenut niin paljon monia mahdollisuuksia, että okast pois. Nykyään tuntuu, etteivät kaverit ja ystävätkään haluu olla mun seurassa tai tehdä mitään koska oon niin synkkä ja haluton mihinkään.
Jos annatte vastauksia, otan mielelläni vastaan. Kerro myös jos itselläs on ollut tai on samankaltainen tilanne. ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olenko siis normaali ja mahdollisesti kehityskelpoinen ihminen, vai jokin kummajainen? :0
OLET AIVAN TERVE NUORI MIES. sinä voit päästä siitä asiasta yli esim. Koulukuraattorin avulla tai mitä näitä nyt on. En tiedä mikä asian "laukaisi". Sinulla voisi olla keskittymis häiriö, mutta, jos merkkejä ei siitä ole aiemmin ole ollut, saattaisi syy esim. Olla sokeri. Jos et käytä sokeria paljon/ erittäin paljon, Niin ehkä lukeminen,piirtäminen ole vai, sinun juttusi. Jos syy nyt olisi sokeri, vähennä ihmeessä.PS: on myös olemassa erilaisia tukiryhmiä
Sokeria käytän melko vähän, joten en sen usko vaikuttavan tähän asiaan. Ja juu, koen kyllä että itelläni on ollu ja on jonkinlainen keskittymishäiriö, mut mitään diagnoosia en oo kuitenkaan saanu. Kiitos kuitenkin! :)
Sanoit että olet kovin epävarma omista puheistasi ja mielipiteistäsi, koska pelkäät muiden reaktiota niihin. Onko sinulle joskus tapahtunut jokin sosiaalinen tilanne mikä on ollut niin negatiivinen, että se on vaikuttanut sinun sosiaalisuuteen vuosienkin päästä?
Siis liittyykö tähän vielä enemmän?
Tiedätkö mikä aiheutti masennuksesi ja onko sinulla suunnitelmaa sen voittamiseksi? (Jos voitat masennuksesi, se voi lisätä sosiaalista varmuuttasi ja samalla siis vähentää jonkin verran ujouttasi)
Mulla on melko samanlaine ongelma. Oon 14v. Tyttö