ainakin itse huomaan miten tulen helpommin ärsyyntyneeksi kun lämpötila nousee. Pienetkin asiat voivat olla liikaa....kun lämpötila nousee ja asiat ei mee niinkuin haluaisi.
Tänään viimeiksi ärähdin puhelinkaupustelijalle joka soitti mun kännyyn SALAISESTA NUMEROSTA! En tiedä Suomen käytäntöä, mutta täällä kun näytössä lukee "salainen numero" niin se on normaalisti joko tohtorisetä tai joku virkamies joka soittaa ja silloin vastataan nätisti puhelimeen....mutta rättifirman postimyynnistä....huomautin salaisesta numerosta ja vastaus oli että numero ei ole salainen. Kun sanoin että näytössä lukee salainen numero hän sanoi että hän fiksaa sen.....
Tänään viimeiksi ärähdin puhelinkaupustelijalle joka soitti mun kännyyn SALAISESTA NUMEROSTA! En tiedä Suomen käytäntöä, mutta täällä kun näytössä lukee "salainen numero" niin se on normaalisti joko tohtorisetä tai joku virkamies joka soittaa ja silloin vastataan nätisti puhelimeen....mutta rättifirman postimyynnistä....huomautin salaisesta numerosta ja vastaus oli että numero ei ole salainen. Kun sanoin että näytössä lukee salainen numero hän sanoi että hän fiksaa sen.....
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kaikkea sitä ihminen kuulla saakaan.
Ja lukea kännykästään.
Niin paljon, että sormet tulevat kipeämmäksi kuin sielu.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12398522
H.
Jos nyt kuitenkin pysyttäisi asialinjalla. Aloitus on asioista jotka ärsyttävät, eivät henkilökohtaisuuksista.
Suomessamme, ainakin minulle, lehtimyyjät lähes aina soittavat tuntemattomasta numerosta.
Helteet ihania, haittaavat lihavia. Tappavatkin.
Kotonaan nestehukasta kärsivällä monisairaalla yksiöpätsissään on varmasti ihan ihanaa.
Onko tuntematon numero sama kuin salainen?
Mä en ikinä vastaa kännykkään ellen tiedä kuka soittaa, paitsi jos on salainen numero mikä tarkoittaa sitä että puhelu tulee viran puolesta.
"*****"
Minustakin aloitukseen sopii hyvin nääntyneitä mummoja.
Nyt ovat varmaan vaipatkin kuivia.
Kiva sentään että soitellaan.
H.
Ei välttämättä. Sähän voit puhelimen asetuksista laittaa puhelin numerosi piiloon vaikka se ei ole salainen.
Kyllä on meillä, niin muistelen.
Puhelinmyyjät, niin vaikka työtään tekevätkin, ovat usein ärrrrsyttäviä, muutenkin kuin helteellä.
Minä kun vastaan, kuuluu jonkun klopin sanat, onko ihan Sylvi (keksitty nimi) puhelimessa.
Sitten kuuluu: "Kun olet ollut niin hyvä asiakas", enkä pariin kymmeneen vuoteen ole tilannut muuta lehteä kuin päivän sanomalehden.
Joskus kuuluu: "Kun vastasit kyselyymme", missä ketun paikassa siihen olisin vastannut?
Kuten tuli todistettua, helle alentaa hermostumiskynnystä. :))
Vaipan voi halutessaan laittaa päänsä ympärille, auttaa liikahikoiluun.
Minä kylläkin puhuin nääntyneestä papasta.
Joo, näin se varmaan oli tässäkin tapauksessa, että siis kaupustelija oli itse piiloittanut numeronsa että me sinisilmäiset lentäisimme lankaan. Ihan eka kerta kun minulle tapahtui ja eka kerta kun kaupustelija soitti salaisesta numerosta. (Hemligt nummer).
Minä en yleensä edes vastaa ellen tiedä kuka soittaa. Kaikki kaverit, tuttavat ja perhe on kontakteissa ja iso joukko muitakin jotka soittaa työn puolesta, autoverstas, sähkömies jne... ja sitten on tapanani tsekata enirosta puhelinnumero jos en tunne (melkein 100% tuntemattomista puheluista ovat kaupustelijoita ja ilmeisesti monet muut tekevät samoin koska he ovat nyt alkaneet piiloittamaannumeronsa.)
Yhteen aikaanhan tääl oli silleen et kukaan ei vastannut jos joku soitti tuntemattomasta numerosta ku pelkäsivät et joku kaupustelija soittaa. No lekurit ja virastot kun huomas tän niin nykyjään niitten numerot melkein aina näkyy tai et jos lekurista soitetaan niin siin lukee et terveyskeskus soittaa. Ainakin tääl espoos, tiiä sit miten muualla.
Tosi hyvä idea tarvii laittaa eteenpäin.
Suomessa lukee: "privat nummer", tai "tuntematon numero", riippuen äidinkielestäsi. Hyvä vastaus kaupustelijoille on mm. "en koskaan osta mitään puhelimitse"....ja pistää poikki.
p.s. aivan mahtava kesäsää ollut....tykkään.
Jos minulle soittaa numero tuntematon, niin taatusti en vastaa, antaa soida vaan.
Kerran Ruotsissa ollessani sain hullun puhelun, joku varmaan luuli soittavansa
jollekin heilalleen. Kun sanoin: "Anteeksi, mutta onkohan teillä nyt väärä numero?",
mies vastasi: "Minustakin sinä kuulostit erilaiselta." Oli prepaid -liittymä. Niitä kai nuo ukkomiehet harrastavat, kun soittelevat sivusuhteilleen.
Munhan pitäis periaatteessa tietää miten tropiikissa pärjätään ja ettei tule lämpöhalvausta ja nesteet pysyy kunnossa jne, on kokemusta, mutta olen jo unohtanut. Kaksi suihkua minimi päivässä, juomapullo aina käden ulottuvilla, sisällä kun aurinko on korkealla, pimennysverhot heti aamusta saakka ikkunoiden eteen ja tuulettimet päälle. Eikä sitten tehdä yhtikäs mitään voimia vaativaa.
Tietokoneella roikkuminen on helppoa ja terveellistä näin kuumalla ja kunhan saa ilman vain hiemankiertämään vaikka kattotuulettimella niin pärjää. Hyvällä tuulella.
Mäkin luulin et ikkunoita kiinni pitämällä ja verhot tiukasti kiinni niin kämppä pysyy viileenä, mutta eipä piä paikkaansa. Ulkona on ollut jopa viis astetta viileempää ku meillä sisäl, niin pakko pitää ikkunoita auki.
Koko ajan tuuletin pyörii mutta lämpötila pysyy samana. Ei edes yö tuulettaminen auta.
Tietenkin ikkunat pidetään auki, kun ulkona on sisätiloja viileämpää.
Minä katselen sisä- ja ulkolämpötiloja ja yritän pitää sisälämpötilat alhaisempina kuin ulkona. Nimenomaan ne ikkunat joihin aurinko paistaa suoraan kannattaa pitää peitettyinä. Varjopuolen ikkunat saavat olla auki varsinkin jos tuulee ulkona. Läpiveto auttaa ja sitten en tiedä pitääkö paikkaansa muta joku on sanonut että kattotuulettimen siivet kun asentaa ylösalaisin niin se imee kuumaa ilmaa ylöspäin ja saa viilentää oleskelutasolla ilmaa sisällä. Oliskohan toi joku urbaani myytti?
Aamusta ovat sisälämpötilat usein ulkolämpötiloja korkeammat, jolloin kannataa päästää viileä ilma sisään. Iltapäivällä on ainakin meillä juuri päinvastoin. Silloin luukut kiinni ja tuuletus päälle ja rullaverhot alas ikunoissa joihin aurinko paahtaa.
Kantsii kokeilla.
Mulla sama juttu juoksen mittareitten väliä ja yritän parhaani. Ylimmässä kerroksessa kun asuu niin ei millään onnistu ja varsinkin kun nyt tehdään ulkoseiniin remonttia. Puolet talosta on huputettu ja siel hupun sisällä on varmaan läpöä yli 40.
Mä en tiiä noista kattotuulettimista mitään, mulla on vaan tollanen pöytä malli.
Meillä tarkkaillaan tulevia lämpötiloja.
Illalla, kun ulkona alkaa olla sisätilaa viileämpää, avataan ikkunoita, joskus oviakin, mutta silloin tulee sisään itukoita.
Aamulla mies herää herätyskellon pärinään jo ennen työherätystä, kun ulkolämpö alkaa kohota ennustuksen mukaan.
Silloin reiät umpeen.
6 tuuletinta tuulettaa.
Pistä sen pöytätuulettimen eteen kylmäkalleja, että puhaltaa niihin.
Mua ärsyttää se, kun tuntuu että jalkapohjat hikoilisivat ja ne ovat kuitenkin kuivat. Oikeesti.
Ensi viikolla nämä on ohitse ja elämä alkaa taas rullata. Paljon on jäänyt tekemättä kun helle kiusaa.
Kiitos ei enää tällaisia kesiä koskaan!
Omankin numeronsa voi laittaa salaiseksi.
Minulla on kännyssä Robinson-esto. Eivät puhelinmyyjät soittele.
Aivan päinvastoin minulla.
On niin hervoton olo, etten ihan hevillä ärsyynny.
Kovin helpolla en ärsyynny yleensäkään ja tuon tapaisista en oikeastaan koskaan, en taida edes huomata.
Soitti minullekin åäivällä jokin lehdenmyyjä. Kyseli että mikähän hänen ehdottamistaan lehdistä kiinnostaisi. Vastasin ettei yhtikäs mikään. On se vaan ihme ettei soittokieltokaan enää tehoa.
Ihanan lämmintä. Olen viettänyt päivän metsässä kävellen ja pihalla välillä varjoa etsien. Metsässä kävellessä puut luo kivasti varjoa ja eikä ilmakaan ole niin tukala kuin sisällä istuen. Tahtoo vaan nuo paarmat ynnä muut öttiäiset tykätä toppi päällä kulkevasta. Sain kuitenkin muutaman litran marjojakin poimittua, välillä huitoen öttiäisiä kauemmaksi.
Kukkapenkkien reunojen siistimisestä tuoksuu vasta niitetyn hajuheinän tuoksu nenään.
Iltatöinäni vielä kastelukannun kanssa kulkeminen kukkapenkkien renoilla.
Ilimoja piisaa, rupiaa pelottaa joko nää ihanat ilmat kohta loppuu voi voi, kun alkaa vettä vihvomaan lämpö laskee 15 asteen alapuolelle, kuinka sitten valitetaan ei oo hyvä mikään.
Älä sure, lämmitä ja mukavaa piisaa kuulemma lokakuulle asti.
Monelle henkilaidalle avautuu taivas, kunhan uuvuttavin helle laantuu.
Niin tuskin pakkaset ennen lokakuuta tulloo, vai mitä
Minäkin olen suurinpiirtein puoleenväliin lokakuuta mökillä.
Näyttäisi, että puolukoita tulee jonkinverran. Saisi mehua ja hilloo.
Minulta helle vie vain voimat. Olen lempeämpi kuin tavallisesti..))
Sitä paitsi taidan olla aika etuoikeutettu. Sisälämpötila ei meillä ole noussut yli 25, puut varjostavat, sälekaihtimet auttavat.
Pikkumies on ollut meillä pari viikkoa ja ulkona, puiden varjossa, on hyvin voinut leikkiä vesileikkejä...
Vielä on kuitenkin kova koetus edessä: kohta lähdetään puolison kesäpaikalle, jossa ollaan auringon paahteessa, laakealla, puuttomalla maalla. Järvi on kyllä 300 m:n päässä, sen varaan täytyy laskea ja tietysti voi mennä metsään...
Puhelinmyyjät pakkaavat soittaa tuohon meidän "lankapuhelimeen". Edesmennyt ystäväni toimi puhelinmyyjänä avioeronsa jälkeen, kun muutakaan työtä ei saanut.
Hänen muistoaan kunnioittaen yritän aina olla ystävällinen puhelinmyyjille, jos itse käyttäytyvät tolkullisesti. Joskus on silti syytetty työpaikkojen katoamisesta ja siitä, että olen ottanut vammaisen hoidosta palkkaa...))
Meillä on nyt jo 27 astetta sisällä ja aika vetää rullkaihtimet alas auringonpuolisissa ikkunoissa. Kattotuuletin surraa ja olen pessyt koneellisen pyykkiä vilkaisten aina välillä tunti-tunnilta sääprognoosia ja taivaanrantaa joen pohjoispuolella joka on uhkaavasti pilvessä. Sadekuuroja on luvassa milloin tahansa, mutta aurinko heloittaa.
Periaatteessa ymmärrän kyllä että puhelinmyyjät tekevät vain työtänsä ja monta kertaa ovat juuri sellaisia joiden on vaikea saada jotain muuta duunia ja en minäkään heitä VIHAA, sain vain herneen nenääni salaisen numeron käyttämisestä jota en ollut todellakaan tavannut aikaisemmin tässä yhteydessä. Lankapuhelimen lopetin juuri kaupustelijoiden takia ja kännyyn en vastaa ellen tiedä kuka soittaja on. Minulla on aavistuksen verran puhelinfobiaa muutenkin ja jos voin jotenkin muuten hoitaa aisiani niin teen niin; puhelimen käyttö on se vimppa vaihtoehto tai sitten jos asialla on kiire. Vastaan toki jos minulle on soitettu ja aika nopeastikin.
Puhelinfobiasta en ole kuullutkaan. Onkohan sitä minullakin, kun olen laiska soittelemaan kenellekään ? Vastailen kyllä uteliaana, mutta en niin kovasti kaipaa puhelimen soimista....
Edesmennyt serkkuni kuului niihin ihmisiin, joilla ei ollut eläessään puhelinta.
Kaikki virallisetkin asiat hän hoiti kirjeitse ja kun asui pienellä pakkakunnalla asioi usein paikan päällä.
"Paloma.se.co"
Pitäisiköhän sinun sytyttää metsä-palo?
Se kuulema saa tuulen liikkumaan coolisti.
Kaiken-laiset potkuri-koneetkin puhaltelisivat.
Olen surullinen Salan puolesta.
Tuli siellä käytyä jokunen kerta.
Vanhaa historiaa kun on siellä.
Minä nautin puhelin-myyjistä.
Alan välittömästi höpöttämään arveluttavia vitsejä ja muuta pikku-tuhmaa.
Niin etteivät he saa suun-vuoroa.
Aloitan yleensä:
No hei! Kuka antoi sinulle numeroni, taatusti joku ihailijoistani, tiedäthän ne
huohottajat?
Mitä sinulla on mielessä?
Kyllä minä mutta ihan oksettaviin juttuihin en suostu.
Mitä sinulla on päälläsi?
Onko kalsaritkin?
Pitsiä ja pikku-tuhmaa...
Yleensä puhelu loppuu soittajan soperruksiin ja puhelun katkaisuun ilman lupaani.
Joten muista sanoa heti nimesi, jos soitat :)
MHH
H.
Ne vesipommittajakoneet eivät ole edes päässeet aloittamaan hommaansa ja palo ei ole vieläkään hallinassa. Edes vesistöt eivät ole sitä pysäyttäneet, mutta suosiollinen sää (sadekuuroja tyynempää) auttaa ehkä tilannetta. En ole koskaan käynyt Salassa, mutta ajelen aina joskus sitä Fagerstan tietä kun käyn tuttavien mökillä Bergslagenissa. Eka päivinä kun puhalsi raju tuuli sieltä tännepäin savunhaju metsäpalosta tuli meille jopa sisälle.
Sinä saat kicksejä puhelinmyyjien hätyyttelystä? Olen surullinen puolestasi. Taitaa olla aika tylsää siellä loukossasi. Hätyytätkö poikia kans jotka soittaa ja tarjoaa puhelinliittymiä? Kysytkö heidän kalsareidensa väriä myös?
"Paloma.se.co"
Älä masenna minua.
Höpötykseni sopii myös pojille.
Olen harkinnut sen tarkkaan.
Tarvittaessa höpötän myös asuntoni ulko-puolellakin.
Minun kicksini eivät ole niin sairaita kuin sinun kicksisi.
Uskoisin ainakin.
Teehän joskus tikustakin asiaa Salaan.
Uppsalan ympäristö on täynnänsä kaikkea kivaa ja vanhaa.
H.
Mistä sinä minun kicksieni sairausasteen voisit päätellä?
"Paloma.se.co"
Kuten aina ennenkin.
Uskotellen.
Mut se on teidän tyttöjen lirkkujen syytä.
H.
http://tupsukorva.blogspot.se/2014/01/puhelinfobia.html
On sitä näköjään muillakin kuin minulla. Omalla kohdallani fobia taas ei ole noin paha, sitä on vain aavistus. Hoidan asiani mieluimmin sähköpostilla tai messengerillä jos mahdollisesti, kännylläkin lähettelen ensisijaisesti tekstiviestejä ja soitan vain jos on aivan pakko. Tutuille soittaminen on helpompaa tosin. Riippuu hieman kielestä myös: ruotsiksi asioiminen puhelimessa on mielestäni vaikeampaa kuin muilla kielilläni: en aina ehdi mukaan kun minulle puhutaa oikein nopeaa/murteellista/murrettua ruotsia. ja mikään ei ole vaikeampaa minulle kuin sanoa anteeksi voisitko toistaa?
ja tää oli demeterille :)
Veikkaisin, että tuokin fobia menisi "erityisherkkyyden" piikkiin, josta mainitsin tuolla moraaliketjussa. (Paloma)
Kaikenlaista pikku ongelmaa näyttäisi pukkaavan muillekin ja kai niiden esiin tuominen parhaimmillaan palvelee muita, kuten tuosta linkistäsi näkyy...
Yleensä ihmisiä helpottaa, kun saa nimen omalle "oirehtimiselle", näin ovat näiden erilaisten oireyhtymien kantajat sanoneet. Vaikeus vain on siinä, että heitä ei juuri oteta todesta, puhumattakaan siitä, että nämä asiat huomioitaisiin esim. työelämässä. Maailma on rakentunut "normaaliuden" varaan.
Päiväkodeissa ja kouluissa mielestäni vielä yritetään huomioida erilaisuutta, mutta siinä se sitten onkin. Aikuisten edellytetään menevän samoihin muotteihin.
.
Nämä tämänkaltaiset fobiat on meidän hyvinvointiyhteiskunnassa elävien hyvinvointitauteja, niin sanoakseni...pikkuasioista tulee suuria, kun suuria ei ole. Hieman samaan tyyliin, kuin se vanha huomio asioiden suhteellisuudesta,; itkin kun minulla ei ollut kenkiä..kunnes näin ihmisen jolla ei ollut jalkoja....
Totta taas kerran puhut. Noinhan se tietysti menee. Elikkä jos soutuisin kommunikoimaan savumerkein tai laittamaan kirjekyyhkysiä lentoon, osaisin ehkä arvostaa puhelinta enemmän ;)
Juuri noin, äijä. Hyvinvointi tuottaa omanlaistaan pahoinvointia...
Jospa sen määrä on vakio ?
äijä
Sinun tämä tekstisi, istuu hyvin minunkin ajatusmaailmaani.
Ilman hellettäkin saa puhelinmyyjät vetaisemaan pitkään ja syvään henkeä ja sanon heti kun voin, että en halua, kiitos ei ja näkemiin. Samoin sanon ovikellon soittajille. Viimeksi oli punaisen ristin "edustaja" (? milloin ovat alkaneet jalkautua ja ilman etukäteisinfoa) kerjuulla just kun se Malesian kone putosi maahan, mutta kun oven takana on ollut vaikka minkälaista sydänleikattua ja keskosia synnyttäneitä ja taidekauppiaita, niin en helly heillekään vaan sanon että "ei". Kiitos ja näkemiin. Tässä jonkin aikaa kävi jopa miespuolisia Jehovan todistajiakin kyselemässä mahdollista englanninkielisyyttä, sitten vastaavan puljun naispäri kysymässä mahdollista ranskankielisyyttä ja lopulta pari suomalaista ihan nuorta naista ihan uudenlaisin prosyyrein, mutta sanoin heillekin kiitos ei.