Onko tosiaankin niin, että mikäli henkilöllä on erittäin paha paniikkihäiriö eikä hän pysty oleskelemaan/istumaan 20-50 henkilön ryhmässä noin kymmenen vuoden ajan, joutuu hän matalapalkkaiseen työhön, kuten porrassiivoajaksi tai pakkaajaksi loppuelämäkseen alle köyhyysrajan tuloilla, ja näin leimautuen sossupummiksi tai luuseriksi, kenties jopa tyhmäksi?
Minusta tyhmää on se, että ihminen istuu ryhmässä lukemassa vuosikausia jossakin luokassa opistolla, kun saman voi tehdä itsenäisesti opiskellen.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa sille että istuu ihmisapinoiden joukossa kymmenen vuotta ja siirtyy sitten istumaan tietokoneen äärelle?
Koska faktahan on, että arvostetuimmat/hyväpalkkaisimmat ammatinharjoittajat kuten lääkärit, it-alan ihmiset, yrittäjät, pankkiirit, lähes jokaisen alan työntekijät, varsinkin pomot, viettävät lopulta suurimman osan työajastaan tietokoneella istuen. Välillä joku potilas tulee lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri näprää samalla konetta. Lääkärin vastaanotolle harvemmin tulee useankymmenen ihmisen laumaa kerralla.
Onko siis mitään mahdollisuuksia ansaita ikinä elantoaan, jos ei pysty olemaan laumassa, mutta osaamista riittäisi vaikka mille alalle?
Minusta tyhmää on se, että ihminen istuu ryhmässä lukemassa vuosikausia jossakin luokassa opistolla, kun saman voi tehdä itsenäisesti opiskellen.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa sille että istuu ihmisapinoiden joukossa kymmenen vuotta ja siirtyy sitten istumaan tietokoneen äärelle?
Koska faktahan on, että arvostetuimmat/hyväpalkkaisimmat ammatinharjoittajat kuten lääkärit, it-alan ihmiset, yrittäjät, pankkiirit, lähes jokaisen alan työntekijät, varsinkin pomot, viettävät lopulta suurimman osan työajastaan tietokoneella istuen. Välillä joku potilas tulee lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri näprää samalla konetta. Lääkärin vastaanotolle harvemmin tulee useankymmenen ihmisen laumaa kerralla.
Onko siis mitään mahdollisuuksia ansaita ikinä elantoaan, jos ei pysty olemaan laumassa, mutta osaamista riittäisi vaikka mille alalle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä on. Muihin ihmisiin sopeutumattomat voivat opiskella melkein kaiken verkossa lukiosta alkaen. Melkein kaikki ammatit voi opiskella verkossa. Ja tutkinnon jälkeen voi jatkaa istumista tietokoneen ääressä vaikka lukkojen takana, ettei oikeasti tarvitse olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta mistä näille pitäisi maksaa?
Olen kuullut, että nykyään on jo paljon nuoria aikuisia, joille puhelimella soittaminenkin on outo juttu ja kauhun paikka.
Hetkonen, trollaatko? Jos et trollaa, niin ei kait sitä nyt kymmentä vuotta tartte opiskella :D Esim. AMK-koulutukset voi käydä hyvinkin 3.5v aikataululla. Saat asian kuulostamaan aivan kuin siellä pitäis ikuisuus viettää siellä koulun penkillä. Toisaalta sitten Yliopistossa suurimmassa osassa aloista voi opiskella käytännössä täysin itsenäisesti mikäli niin haluaa.
Myös se laumassa oleminen on yhtä lajia osaamista, eli sosiaalista osaamista. Jos se puuttuu, niin on aika vähän aloja, joilla voi pärjätä. Eikä sitä opi itsenäisesti opiskellen. Ei millään alalla enää nykyän riitä pelkkä teoreettinen substanssiosaaminen. Johtajatkaan eivät suinkaan enimmäkseen istu yksin koneen ääressä, vaan enimmäkseen töitä tehdään kokouksissa, yhdessä muiden kanssa.
Hoida paniikkihäiriö tasapainoon, niin voit opiskella ihan mitä alaa vain. Työelämä on kuitenkin nykyään niin rankkaa, että paniikkihäiriöinen ei pärjää kuin korkeintaan sellaisissa aputöissä, joissa ei ole kovin suurta vastuuta.
Ei pärjää siivoojana, jos ei voi olla ryhmässä. Ajattelepa, jos vaikka kaupassa tai julkisessa tilassa tulee sotku, pitää kutsua nopeasti siivooja paikalle, mutta siivooja ei uskalla tulla kun siellä on paljon ihmisiä. Tai jos pitää mennä laivaan siivoamaan, mutta siivooja menee paniikkiin kun siellä on niin paljon matkustajia?
Miten muka voi tehdä edes siivousalan perustutkinnon itsenäisesti opiskellen, kun se on käytännön työtä?
Tai mitä luulet, onko lääkäri yksin sairaalassa ...? Mitä jos paniikki iskee kesken leikkauksen salissa tai ensiapupäivystyksessä?
Paniikkihäiriöön on saatavilla lääkitys, tarvittaessa vahva ja toimiva. Keskustele lääkärisi kanssa, niin saat asiasi kuntoon! Minä kärsin vuosia ennen avun saamista.
Joo lääkityksella on varmasti mahdollista saada häiriö kuntoon :) sitte vaa luottamusta peliin ja pikku hiljaa opetteleen sosiaalisia taitoja alusta. Paniikkihäiriö on psyykkinen sairaus ja kannattaa terapioida syitä mikä sen aikoinaan laukaisi jne nii tiiä vaikka et jonain päivänä tarviskaan enää ees lääkkeitä.
Koita sisäistää myös sekin että esimerkiksi hyvänä lääkärinä olemiseen tarvitaan paljon muutakin kuin vankat teoria tiedot. Se on ensisijaisesti asiakaslähtöistä vuorovaikutus työtä ja tilanteen haltuun ottamista. Samoin monet muut alat vaativat esim. kollegoiden konsultoimista, sillä yksin et voi saada parasta tulosta aikaiseksi, jollain on aina jokin pointti tai näkökulma jota et tullut ajatelleeksi aiemmin.