Kaikki pakko-oireenne ovat ovat normaaleja ja unohtuvat kun löydätte tarpeeksi mielenkiintoista kehittävää tekemistä. Joskus ohjattu toiminta on ainoa keino, eli kurssille, kerhoon tms. osallistuminen.
Mikäli pakkoajatuksiin/oireisiin ei auta mielekkääseen tekemiseen uppoutuminen, niin ei auta kuin kohdata pelkonsa. Joskus erittäin vakava traaginen henkisen tasapainon järkytys on ainoa keino: silloin ihminen huomaa että on olemassa muutakin, täysin aiheellista pelättävää, oikeita vaaroja. Ja että ihminen ei ole suurinta maailmankaikkeudessa, vaikka kuvitteleekin olevansa kaiken keskipiste.
Tämä tietysti olisi hyvä jos sen tajuaisi jo ennen kuin pelko toteutuu, ja nauttisi elämästään siihen asti kunnes se luonnonkatastrofi todella iskee tai sairaus syövyttää hengiltä.
Mikäli pakkoajatuksiin/oireisiin ei auta mielekkääseen tekemiseen uppoutuminen, niin ei auta kuin kohdata pelkonsa. Joskus erittäin vakava traaginen henkisen tasapainon järkytys on ainoa keino: silloin ihminen huomaa että on olemassa muutakin, täysin aiheellista pelättävää, oikeita vaaroja. Ja että ihminen ei ole suurinta maailmankaikkeudessa, vaikka kuvitteleekin olevansa kaiken keskipiste.
Tämä tietysti olisi hyvä jos sen tajuaisi jo ennen kuin pelko toteutuu, ja nauttisi elämästään siihen asti kunnes se luonnonkatastrofi todella iskee tai sairaus syövyttää hengiltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.