Kun atm kuolee

kiltti atm

Tulee hiljaiset hautajaiset. Ei ole tyttöystävää eikä vaimoa eikä lapsia haudan vieressä itkemässä. _Vain pappi ja joku satunnainen juoppo kaveri jonka kans ätmi on yrittänyt joskus iskeä naisia.

32

178

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 13+14

      Joo, itse pyysinkin että hoitavat suoraan polttohautauksen ja tuhkat suoraan perunapellolle. Jos nyt välttämättä haluuvat fiilistellä niin voivat soittaa kunniakseni jonkun irwin goodmanin - vain elämää.

    • ihgigi

      saattaahan se iskä ja äiskä olla jos käy niin onnellisesti että atmi lähtee ennen heitä. Ja ehkä sisarukset jos sellaisia on.

    • Taitaa yksi surullisimmista asioista osasta palstalaisissa olla, että te nuoret ihmiset täällä jo mietitte kuolemaa... Keskittyisitte sen sijaan vaikka mielekkääseen harrastukseen tai muihin mielenkiinnonkohteisiin niin ei se elämän "kurjuus" pyörisi kokoajan päässä.

      • Ikisinkku M

        Kaikkihan täältä joskus lähtee, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä ja sitäpaitsi, jos jollakin on kurjaa elossa ollessaan se kuolemahan on tavallaan vain helpotus kun sille taas jolla menee oikein hyvin se on murheellinen tapahtuma, eikös olekin hyvä että puntit des vähän tasaantuu siinä vaiheessa?


      • cxbdfb

        No mitä hemmetin järkeä tässä enää on kun mikään ei yksinkertaisesti tunnu miltään. Ei kiinnosta mitkään harrastukset. En tunne itseäni edes mieheksi joka voisi kävellä tuolla ulkona leuka pystössä ylpeänä ja määrätietoisena, tyytyväisenä elämäänsä. Olen edelleen joku helvetin epävarma pikkupoika, joka ei koskaan saanut hyväksyntää naisilta. Koita tässä nyt sitten nauttia elämästä.


      • cxbdfb kirjoitti:

        No mitä hemmetin järkeä tässä enää on kun mikään ei yksinkertaisesti tunnu miltään. Ei kiinnosta mitkään harrastukset. En tunne itseäni edes mieheksi joka voisi kävellä tuolla ulkona leuka pystössä ylpeänä ja määrätietoisena, tyytyväisenä elämäänsä. Olen edelleen joku helvetin epävarma pikkupoika, joka ei koskaan saanut hyväksyntää naisilta. Koita tässä nyt sitten nauttia elämästä.

        Ja kaikki se pelkästään naisten vuoksi? Entä miespuolisten kavereiden hyväksyntä ja luotettavuus, eikö se paina vaakakupissa yhtään tai tuo elämääsi korvaamattomia kokemuksia? Itselleni ainakin tällä hetkellä taas suht pitkään sinkkuna olleena nautin todella paljon parhaiden kavereideni seurasta, samojen joiden kanssa olen saanut elää yhdet elämäni parhaista ja hauskimmista hetkistä, enkä kauhean paljoa edes tunne sinkkuudesta tällä hetkellä kärsivän. Juuri siksi en kärsi, koska pidän nykyisin yllä sopivaa itsevarmuutta: uskon että sopiva ihminen kävelee vastaan vielä jonain päivänä eikä sen päivän tarvitse koittaa välttämättä nyt heti.

        Samanlaista alakuloa podin toki itsekin nuorena ja totaalikokemattomana miesten vuoksi ja ekan kerran seurustelinkin vasta 22-vuotiaana, mutta nykyisin sitä osaa jotenkin olla tekemättä vastakkaisesta sukupuolesta/parisuhteen puuttumisesta enää yhtä suurta numeroa. Sitä vain ajattelee nyt, että ehkä oli tarkoituskin etten seurustellut enkä harrastanut seksiä vielä alaikäisenä, olisin ollut siinä iässä ja ennen kaikkea silloisen masennukseni takia todennäköisesti vain todella helppo uhri täysin vääränlaisille tyypeille. Ei sillä ettenkö olisi sortunut sitten myöhemmin olemaan täysin vääränlaisen ihmisen kanssa sängyssä kerran pari, mutta parempi sekin kuin jos olisin kokenut vastaavan joskus 15-vuotiaana.


      • Ikisinkku M kirjoitti:

        Kaikkihan täältä joskus lähtee, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä ja sitäpaitsi, jos jollakin on kurjaa elossa ollessaan se kuolemahan on tavallaan vain helpotus kun sille taas jolla menee oikein hyvin se on murheellinen tapahtuma, eikös olekin hyvä että puntit des vähän tasaantuu siinä vaiheessa?

        No saahan kuolemaakin toki pohtia, mutta seuraava sävy kuulostaa jo yksinkuolemisen pelolta ja turhalta asian etukäteen märehtimiseltä:

        "Tulee hiljaiset hautajaiset. Ei ole tyttöystävää eikä vaimoa eikä lapsia haudan vieressä itkemässä. _Vain pappi ja joku satunnainen juoppo kaveri jonka kans ätmi on yrittänyt joskus iskeä naisia."

        En väitä etteikö ole mahdollista "kuolla yksin", aina on se (tosiasiassa häviävän pieni) joukko ihmisiä jotka elävät koko elämänsä täysin ilman parisuhdetta. Mutta asian murehtiminen sinä aikana kun vielä on niitä elinvuosia joita käyttää edes jollain tavalla elämässä eteenpäin pyrkimiseen ei ainakaan auta mitään ja pahimmillaan vaan pahentaa jo ilmeisesti valmiiksi alakuloista mielialaa.

        Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista tietää kuinka vanha ap:kin on. Aika moni palstalaisista on vielä "yllättävän" nuori ottaen huomioon kuinka epätoivoisia skenaarioita monella jo on.


      • Ikisinkku M
        marianne89 kirjoitti:

        No saahan kuolemaakin toki pohtia, mutta seuraava sävy kuulostaa jo yksinkuolemisen pelolta ja turhalta asian etukäteen märehtimiseltä:

        "Tulee hiljaiset hautajaiset. Ei ole tyttöystävää eikä vaimoa eikä lapsia haudan vieressä itkemässä. _Vain pappi ja joku satunnainen juoppo kaveri jonka kans ätmi on yrittänyt joskus iskeä naisia."

        En väitä etteikö ole mahdollista "kuolla yksin", aina on se (tosiasiassa häviävän pieni) joukko ihmisiä jotka elävät koko elämänsä täysin ilman parisuhdetta. Mutta asian murehtiminen sinä aikana kun vielä on niitä elinvuosia joita käyttää edes jollain tavalla elämässä eteenpäin pyrkimiseen ei ainakaan auta mitään ja pahimmillaan vaan pahentaa jo ilmeisesti valmiiksi alakuloista mielialaa.

        Olisi tosiaan ihan mielenkiintoista tietää kuinka vanha ap:kin on. Aika moni palstalaisista on vielä "yllättävän" nuori ottaen huomioon kuinka epätoivoisia skenaarioita monella jo on.

        Pelkoon ja epävarmuuteenhan ne parisuhteetkin monen kohdalla taitaa perustua. Turhaahan sitä etukäteen tuommoista on murehtia toki ja minun mielestä turhaa ylipäätäänkin ajatella montako ihmistä siellä tulisi olemaan, minusta kun olisi mukavita ettei kenenkään tarvitse pilata päiväänsä minun hautajaisilla. Paras kai olisi kadota ennen määräpäivää jos sen ennalta voisi määrätä tai edes yrittää järjestää niin että itse tilaisuus hoituisi viranomaisten toimesta ja sukulaisille & tuttaville olisi vain joku pieni epämuodollinen muistotilaisuus jossain syömisineen ja juomisineen.

        Se että yhteiskunta on vauraampi kuin ennen ei välttämättä tarkoita että se olisi onnellisempi, usein varmaan juuri päinvastoin.


      • marianne89 kirjoitti:

        Ja kaikki se pelkästään naisten vuoksi? Entä miespuolisten kavereiden hyväksyntä ja luotettavuus, eikö se paina vaakakupissa yhtään tai tuo elämääsi korvaamattomia kokemuksia? Itselleni ainakin tällä hetkellä taas suht pitkään sinkkuna olleena nautin todella paljon parhaiden kavereideni seurasta, samojen joiden kanssa olen saanut elää yhdet elämäni parhaista ja hauskimmista hetkistä, enkä kauhean paljoa edes tunne sinkkuudesta tällä hetkellä kärsivän. Juuri siksi en kärsi, koska pidän nykyisin yllä sopivaa itsevarmuutta: uskon että sopiva ihminen kävelee vastaan vielä jonain päivänä eikä sen päivän tarvitse koittaa välttämättä nyt heti.

        Samanlaista alakuloa podin toki itsekin nuorena ja totaalikokemattomana miesten vuoksi ja ekan kerran seurustelinkin vasta 22-vuotiaana, mutta nykyisin sitä osaa jotenkin olla tekemättä vastakkaisesta sukupuolesta/parisuhteen puuttumisesta enää yhtä suurta numeroa. Sitä vain ajattelee nyt, että ehkä oli tarkoituskin etten seurustellut enkä harrastanut seksiä vielä alaikäisenä, olisin ollut siinä iässä ja ennen kaikkea silloisen masennukseni takia todennäköisesti vain todella helppo uhri täysin vääränlaisille tyypeille. Ei sillä ettenkö olisi sortunut sitten myöhemmin olemaan täysin vääränlaisen ihmisen kanssa sängyssä kerran pari, mutta parempi sekin kuin jos olisin kokenut vastaavan joskus 15-vuotiaana.

        "Samanlaista alakuloa podin toki itsekin nuorena ja totaalikokemattomana miesten vuoksi ja ekan kerran seurustelinkin vasta 22-vuotiaana, mutta nykyisin sitä osaa jotenkin olla tekemättä vastakkaisesta sukupuolesta/parisuhteen puuttumisesta enää yhtä suurta numeroa."

        Siinä on kuitenkin vissi ero, jos se ensimmäinen parisuhdekokemus puuttuu vielä 35 vuotiaana.


      • PaskaArvotonLoser77
        marianne89 kirjoitti:

        Ja kaikki se pelkästään naisten vuoksi? Entä miespuolisten kavereiden hyväksyntä ja luotettavuus, eikö se paina vaakakupissa yhtään tai tuo elämääsi korvaamattomia kokemuksia? Itselleni ainakin tällä hetkellä taas suht pitkään sinkkuna olleena nautin todella paljon parhaiden kavereideni seurasta, samojen joiden kanssa olen saanut elää yhdet elämäni parhaista ja hauskimmista hetkistä, enkä kauhean paljoa edes tunne sinkkuudesta tällä hetkellä kärsivän. Juuri siksi en kärsi, koska pidän nykyisin yllä sopivaa itsevarmuutta: uskon että sopiva ihminen kävelee vastaan vielä jonain päivänä eikä sen päivän tarvitse koittaa välttämättä nyt heti.

        Samanlaista alakuloa podin toki itsekin nuorena ja totaalikokemattomana miesten vuoksi ja ekan kerran seurustelinkin vasta 22-vuotiaana, mutta nykyisin sitä osaa jotenkin olla tekemättä vastakkaisesta sukupuolesta/parisuhteen puuttumisesta enää yhtä suurta numeroa. Sitä vain ajattelee nyt, että ehkä oli tarkoituskin etten seurustellut enkä harrastanut seksiä vielä alaikäisenä, olisin ollut siinä iässä ja ennen kaikkea silloisen masennukseni takia todennäköisesti vain todella helppo uhri täysin vääränlaisille tyypeille. Ei sillä ettenkö olisi sortunut sitten myöhemmin olemaan täysin vääränlaisen ihmisen kanssa sängyssä kerran pari, mutta parempi sekin kuin jos olisin kokenut vastaavan joskus 15-vuotiaana.

        Olet nainen, joten et voi ymmärtää. Naiseton mies kokee olevansa pikkupoika. Mies kaverit eivät sitä voi muuttaa. Päinvastoin muiden kokeneiden miesten joukossa naisettomuus ja sen aiheuttama arvottomuuden tunne vaan korostuu. Nainen ei koskaan voi ymmärtää näitä asioita. Nainen kun voi saada miehen milloin vain hautaa.


      • PaskaArvotonLoser77
        PaskaArvotonLoser77 kirjoitti:

        Olet nainen, joten et voi ymmärtää. Naiseton mies kokee olevansa pikkupoika. Mies kaverit eivät sitä voi muuttaa. Päinvastoin muiden kokeneiden miesten joukossa naisettomuus ja sen aiheuttama arvottomuuden tunne vaan korostuu. Nainen ei koskaan voi ymmärtää näitä asioita. Nainen kun voi saada miehen milloin vain hautaa.

        Hautaa = haluaa


      • fnnrnr
        PaskaArvotonLoser77 kirjoitti:

        Olet nainen, joten et voi ymmärtää. Naiseton mies kokee olevansa pikkupoika. Mies kaverit eivät sitä voi muuttaa. Päinvastoin muiden kokeneiden miesten joukossa naisettomuus ja sen aiheuttama arvottomuuden tunne vaan korostuu. Nainen ei koskaan voi ymmärtää näitä asioita. Nainen kun voi saada miehen milloin vain hautaa.

        Niin, todellakin. Vain kokematon "pikkupoikamies" sen tietää miltä se tuntuu kun ympärillä naureskelee kokenut miesjoukko kertoillen nais/panojuttujaan röhnöttäen. Siinä on sellainen maan rakoon piiloon haluava olo ja toive ettei kukaan joukossa kiinnitä muhun mitään huomiota eikä kokemattomuuteni paljastu. No on mua kyllä tutuhkossa miesporukassa alettu joukolla kiusaamaankin ja sehän oli vähän sama kuin olis veistä pyöritelty haavassa. Ravintolassakin teki saman tien mieli lähteä kotiin kun kaverit alkoi puhumaan existään ja petitouhuistaan, ei mulla ollut siinä keskustelussa mitään sijaa, olin kuin ilmaa. Se on turha näitä asioita kokeneiden tulla saarnaamaan ja ihmettelemään kun eivät selvästikään osaa kuvitella miltä tällainen tuntuu, olla täysin ulkona piiristä.


      • Mies89
        marianne89 kirjoitti:

        Ja kaikki se pelkästään naisten vuoksi? Entä miespuolisten kavereiden hyväksyntä ja luotettavuus, eikö se paina vaakakupissa yhtään tai tuo elämääsi korvaamattomia kokemuksia? Itselleni ainakin tällä hetkellä taas suht pitkään sinkkuna olleena nautin todella paljon parhaiden kavereideni seurasta, samojen joiden kanssa olen saanut elää yhdet elämäni parhaista ja hauskimmista hetkistä, enkä kauhean paljoa edes tunne sinkkuudesta tällä hetkellä kärsivän. Juuri siksi en kärsi, koska pidän nykyisin yllä sopivaa itsevarmuutta: uskon että sopiva ihminen kävelee vastaan vielä jonain päivänä eikä sen päivän tarvitse koittaa välttämättä nyt heti.

        Samanlaista alakuloa podin toki itsekin nuorena ja totaalikokemattomana miesten vuoksi ja ekan kerran seurustelinkin vasta 22-vuotiaana, mutta nykyisin sitä osaa jotenkin olla tekemättä vastakkaisesta sukupuolesta/parisuhteen puuttumisesta enää yhtä suurta numeroa. Sitä vain ajattelee nyt, että ehkä oli tarkoituskin etten seurustellut enkä harrastanut seksiä vielä alaikäisenä, olisin ollut siinä iässä ja ennen kaikkea silloisen masennukseni takia todennäköisesti vain todella helppo uhri täysin vääränlaisille tyypeille. Ei sillä ettenkö olisi sortunut sitten myöhemmin olemaan täysin vääränlaisen ihmisen kanssa sängyssä kerran pari, mutta parempi sekin kuin jos olisin kokenut vastaavan joskus 15-vuotiaana.

        "Itselleni ainakin tällä hetkellä taas suht pitkään sinkkuna olleena nautin todella paljon parhaiden kavereideni seurasta, samojen joiden kanssa olen saanut elää yhdet elämäni parhaista ja hauskimmista hetkistä, enkä kauhean paljoa edes tunne sinkkuudesta tällä hetkellä kärsivän."

        No etpä tietenkään naisena ymmärrä kun olet sen parisuhteen sentään jo saanut kokea ja naisena tiedät varmasti myös sen että pääset tarvittaessa koska vain uudestaan parisuhteeseen tai saat varmasti ainakin seksiä.

        Toista se on totaalikokemattomilla miehillä joilla on ikääkin jo paljon enemmän kuin sinulla. Ei siis mitään toivoakaan parisuhteesta tai seksin saamisestakaan. Tämän kun on tajunnut jo joitakin vuosia sitten niin eipä tässä enää paljon elämän haluja ole jäljellä eikä mitkään harrastukset pelasta siltä tosiasialta että joutuu elämään surkean elämän.


    • työtön atm

      Minut saa heittää vaikka jätesäkkiin ja kaatopaikalle kun kuolen.

    • multitool

      Ottamatta kantaa palstan "taso"juttuihin, niin muistin tässä taannoin erään lehtiartikkelin, missä kerrottiin kirkon olevan uuden ongelman edessä. Nimittäin sillä on nykyään enenevässä määrin pulaa arkunkantajista. Vaikka vainajalla olisikin lapsia/sukulaisia tarpeeksi siihen tehtävään niin ei se tarkoita, että he pääsisivät/haluaisivat tulla hautajaisiin. Jutussa mainittiin, että tuntemattomia vapaaehtoisia oli joissakin tapauksissa sitten ilmaantunut siihen hommaan.
      Hyvä niinkin, mielestäni.

    • erkki-täti

      Eiköhän ne hiljaiset hautajaiset ole kaikilla yksinäisillä ihmisillä, sukupuolesta riippumatta.

      En nyt jaksa erityisesti ätmejä tässä sääliä.

      Joskus jäi mieleen Hietsun hautausmaan työntekijän haastattelu, jossa tämä kertoi 17-vuotiaasta vainajasta, jonka hautajaisiin ei tullut ketään muita kuin pappi ja tämä työntekijä.

      Itsesääli on pahasta.

      • 17+12

        Ei ole, kyllä mäki voisin tuoda kukan sun haudalle, vaikka ootkin jo vanha kurppa.


      • erkki-täti
        17+12 kirjoitti:

        Ei ole, kyllä mäki voisin tuoda kukan sun haudalle, vaikka ootkin jo vanha kurppa.

        Ihan sama....vai kurppa...mmmhph...kovin tuntuu olevan häilyvä raja tällä palstalla, kuka on kurppa ja kuka on kuolattu...

        Minulla on muuten jo suunniteltu ja sovittu nämä kuolemishommatkin :)


      • tuorekala

        Eihän sitä tosiaan itse tarvitse olla niitä omia hautajaisiaan näkemässä, että mitä sillä on väliä onko siellä yksi vai miljoona ihmistä.


    • On teillä kova hinku, että joku muistaisi, vaikka vanhainkodit on täynnä vanhuksia, joita kukaan ei käy katsomassa edes eläessään. Häpeäisit!

      • multitool

        Niinhän se on. Ja sitten kuolinilmoituksessa hän kuitenkin on "rakkaamme" ja häntä jäätiin "kaipaamaan". Kunhan sitä ennen on lusikat riidelty jakoon.


      • erkki-täti
        multitool kirjoitti:

        Niinhän se on. Ja sitten kuolinilmoituksessa hän kuitenkin on "rakkaamme" ja häntä jäätiin "kaipaamaan". Kunhan sitä ennen on lusikat riidelty jakoon.

        Mutta niissä lehtijutuissa aina on vain yksi näkökulma.

        Ihminen on voinut nuoruudessaan tietoisesti valita lapsettomuuden ja jopa yksinäisyyden-> yksinäinen vanhuus odottaa. On muuten yhä useammalla ihmisellä edessä.

        Ihminen on voinut myös olla elämässään aikamoinen kussipää, jolloin kukaan ei halua häntä käydä katsomassa. Ei kaikki yksinäiset vanhukset mitään ihania mummoja ja pappoja ole.

        Kannattaisi siis elää niin, että on edes muutama tosi ystävä. Se vain tuntuu olevan moniille itsekkäille ihmisille vaikeaa, nääs kun ystävyys vaatii vastavuoroisuutta...


      • multitool
        erkki-täti kirjoitti:

        Mutta niissä lehtijutuissa aina on vain yksi näkökulma.

        Ihminen on voinut nuoruudessaan tietoisesti valita lapsettomuuden ja jopa yksinäisyyden-> yksinäinen vanhuus odottaa. On muuten yhä useammalla ihmisellä edessä.

        Ihminen on voinut myös olla elämässään aikamoinen kussipää, jolloin kukaan ei halua häntä käydä katsomassa. Ei kaikki yksinäiset vanhukset mitään ihania mummoja ja pappoja ole.

        Kannattaisi siis elää niin, että on edes muutama tosi ystävä. Se vain tuntuu olevan moniille itsekkäille ihmisille vaikeaa, nääs kun ystävyys vaatii vastavuoroisuutta...

        Missä oikeastaan menee itsekkään ja introvertin raja? Itsekäs myöntää itsekkyytensä? Tietää itsekin olleensa kuspo, mutta introvertti ei hoksaa ottaa toista huomioon? Ja vastapuoli tulkkaa sen itsekkyydeksi. Koska toinen ei reagoi niinkuin odottaa?


      • erkki-täti
        multitool kirjoitti:

        Missä oikeastaan menee itsekkään ja introvertin raja? Itsekäs myöntää itsekkyytensä? Tietää itsekin olleensa kuspo, mutta introvertti ei hoksaa ottaa toista huomioon? Ja vastapuoli tulkkaa sen itsekkyydeksi. Koska toinen ei reagoi niinkuin odottaa?

        Itse ajattelisin asian niin, että joskus täytyy tulla omalta mukavuusvyöhykkeeltä pois, ja tehdä asioita enemmänkin toisen yksilön mielihyvän vuoksi. Oli se toinen yksilö vaikka lemmikkikoira, kissa, veljenpoika, oma lapsi, äiti, isä, sisko, veli, ystävä, koulukaveri...lähimmäinen.

        Helpointahan on aina mennä omien halujen mukaan. Mutta samalla se palkinto on kaikkein heikoin (vaikkakin useimmiten nopein).


    • Sinkkumies.

      Kuolen varmana yksin eikä ketään ole suremassa. Ei minulla ole vanhempia, ei siskoja, ei kavereita enkä usko että saan vaimoa tai tyttöystävää.

      • Sinkkumies.

        "Entä miespuolisten kavereiden hyväksyntä ja luotettavuus, eikö se paina vaakakupissa yhtään tai tuo elämääsi korvaamattomia kokemuksia? "

        Kun kaverit on kaikki alkoholisteja niin ei viitsi niiden kanssa henkailla kun itsellä ei se viinan juonti ole tärkeintä. yks kaveri on juonut 15 vuotta eikä tehnyt päivääkään töitä. En halua ollla sellanen mies.Tällä kaverillä on tosi ollut tyttöystäviä monta sen 15 v aikana ja minulla ei yhtään vaikka en juo usein.


    • Hmmm....

      Taitaa masennus olla AT-miesten perusongelma, ei naisen puute.

      Alakuloinen mieli ei tue naisen saantia. Jos olisitte henkisesti vireitä, olisi paljon paremmat mahdollisuudet.

      Turha miettiä hautajaisia, ne tulevat kuitenkin aikanaan. Eikä silloin ole niin väliä, kuinka monta ihmistä on saattamassa arkkua, koska itse et ole heitä laskemassa. Tärkeämpää on se, mitä tapahtuu kun elätte.

      • 20+13

        No olipa taas nerokasta päättelyä. Ei sekään jos on nälkä varmaan johdu siitä että ei ole saanut ruokaa.


      • jdslsslöel
        20+13 kirjoitti:

        No olipa taas nerokasta päättelyä. Ei sekään jos on nälkä varmaan johdu siitä että ei ole saanut ruokaa.

        teille pitää vääntää joskus nerokasta ja joskus yksinkertaistettuakin päättelyä, jos jokin laji menisi vääristymättä perille, pyrkimys eduksenne joka tapauksessa


      • kiltti atm

        Kyllä tässä oltiin vireitä jo vuosia eikä se auttanut. Kyllä 30 vuotiaana jo voi miettiä että ei tule ketään hautajaisiin kun ei pääse edes treffeille naisten kanssa.


      • kiltti atm
        kiltti atm kirjoitti:

        Kyllä tässä oltiin vireitä jo vuosia eikä se auttanut. Kyllä 30 vuotiaana jo voi miettiä että ei tule ketään hautajaisiin kun ei pääse edes treffeille naisten kanssa.

        Eikä se elämä mitenkään ole hyvää jos sitä yksin joutuu elämään seuraavat 40 vuotta.


    • ätmi

      Niinhän se on mutta mitä sitten? Kuoleman jälkeisillä tapahtumilla ei ole enää mitään väliä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naisella tisulit, kuin lehemän utarehet

      Oli kyllä isot tisulit naisella, kuin lehemän utarehet, vaikka paita oli päällä, niin tisulit erottui.
      Sinkut
      54
      6269
    2. Oliko pakko olla taas tyly?

      Miksi oot niin tyly mua kohtaan nykyään? Ei edes tunneta kunnolla. Katseita vaihdettu ja varmasti tunteet molemmin puoli
      Ikävä
      65
      2733
    3. Kemijärven festarit 2025

      Onpas taas niin laimea meininki. Eikö tosiaan saada parempia artisteja? ☹️
      Kemijärvi
      18
      1854
    4. Mitä haluaisit tänään sanoa kaivatullesi?

      Onko sydämelläsi jotain?
      Ikävä
      146
      1826
    5. Johanna Tukiainen hakkasi miehen sairaalaan!

      Viime päivien tiktok-keskusteluissa on tullut esiin, että Johanna Tukiainen on jatkanut väkivaltaista käytöstään. Hän h
      Kotimaiset julkkisjuorut
      135
      1708
    6. Nyt tajusin mitä haet takaa

      En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä
      Ikävä
      18
      1690
    7. Kukapa se Ämmän Kievarissa yöllä riehui?

      En ole utelias, mutta haluaisin tietää, kuka riehui Ämmän Kievarissa viime yönä?
      Suomussalmi
      28
      1470
    8. Tekikö mieli laittaa viesti?

      Miten on? 😌
      Ikävä
      102
      1457
    9. Salilla oli toissapäivänä söpö tumma

      Nuori nainen, joka katseli mua. Hymyili kun nähtiin kaupan ovella sen jälkeen
      Ikävä
      41
      1196
    10. Kalateltta ja Siipiteltta

      Siipiteltasta ei saa ruokaa ollenkaan ja ovatko työntekijät ihan selvin päin siellä. Kalateltassa taas lojuu käytetyt la
      Kuhmo
      14
      1163
    Aihe