Tällä keskustelulla ei ole varsinaisesti mitään muuta virkaa kuin ihastumisen - joka ilmenee tässä tapauksessa lähinnä suruna, harmina, ikävänä ja ahdistuksena - purkaminen. Totta kai mielipiteitä ja kokemuksia on kiva kuulla, mutta kun omankaan mielen saisi tyhjäksi, kavereillekaan tilannetta ei loputtomiin voi vuodattaa.
Olen nimittäin löytänyt sen elämäni miehen. En koskaan ole uskonut sellaisii ja viime ajat olen ottanut miehiä vain seksin takia, haluten pysyä sinkkuna ja vapaana. Sitten täysin odottamatta ja sattumalta, sen enempää tilannetta erittelemättä, ihastuin mieheen. Olin tavannut hänet jo aiemmin ollessani vielä edellisessä parisuhteessani, mutta ajatellut jo silloin että onpa mukava ja kohtelias mies. Nyt eronneena, vakaasti sinkuksi jättäytyneenä tapasin hänet uudestaan ja pääsin tutustumaan paremmin. Tajusin välittömästi, että olen tekemisissä miehen kanssa, joka ymmärtää minua paremmin kuin kukaan koskaan, ajattelee täsmälleen samalla tavalla ja omaa täysin samat huumorintajun ja elämänarvot kuin minä. Puolikas sana riitti kertomaan mitä tarkoitin ja aihe vaihteli lennosta yhteisten ajatusten takia. En ole ikinä kokenut kenenkään muun kanssa vastaavaa.
Kun pääsimme hetkeksi irrottautumaan muusta seurasta, melkein viattomalla ja harmittomalla tavalla, tuntui kuin olisimme irrottautuneet muusta maailmasta. Äänet ympärillämme kaikkosivat, jopa pöydän ääressä meitä tuijottava seurueemme katosi. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, sillä hetkellä maailmassa olimme vain me kaksi. Ja mies oli silloinkin kohtelias; eleillään, tungettelemattomilla kosketuksillaan ja sanoillaan sai minut tuntemaan itseni haluttavaksi ja naiseksi. Koska tiesimme molemmat, että yhteistä aikaa ei ollut juurikaan eikä tulevaisuudessa tulisi ikinä olemaan sen enempää, pidättäydyimme siinä samassa hauskanpidossa mitä yhdessäolomme oli ollut. Vain pienellä ilmasta aistittavalla romanttisella vivahteella sävytettynä.
Joka kerta kun tapasimme uudestaan, ihastuin syvemmin.
Tuo mies on minua 25 vuotta vanhempi. Hänellä on vaimo ja lapset. Itse olen täysin erilaisessa elämäntilanteessa, eivätkä lapset tulisi kuuloonkaan vielä vuosiin. Ehkä kymmeneen vuoteen. Olen nuori, reilusti täysi-ikäinen kylläkin, ulkonäöllisesti keskiverto nainen. Ja kuullut loputtoman monta kertaa, etteivät vanhat miehet halua minunlaisista muuta kuin nuorta lihaa. Tuosta kyseenomaisesta miehestä olen kuullut, etten olisi edes hänen ensimmäinen "saaliinsa". Meidät tuntevat ovat paitsi vihjailleet, myös suoraan ilmaisseet aidon huolensa minun suhteeni. Olen kuulemma vain hurmioitunut miehen minulle lausumista kehuista ja niiden takia ihastunut mieheen, joka ei halua muuta kuin yhden lisäviivan tukkimiehen kirjanpitoonsa.
Tuo mies ei ole ikinä kehunut minua. Hän ei ole viitannut sanallakaan ulkonäkööni tai mihinkään muuhun ominaisuuteeni. Kerran olimme samassa porukassa keilaamassa, jolloin kolmannen peräkkäisen kaatoni jälkeen hän totesi vilpittömän hämmästyneenä, että taidan olla ennenkin keilannut. Hän ei ole yrittänyt puhua minua sanoillaan pyörryksiin eikä maalaillut lauseillaan kuvitelmia päähäni. Hän ei ole ainoallakaan sanalla antanut minun ymmärtää tai olla ymmärtämättä mitään. Hän on ehdottanut minulle ikäistäni miestä pohtiessani vihjailevaan sävyyn tarvettani miesseuralaiselle.
Olen nimittäin löytänyt sen elämäni miehen. En koskaan ole uskonut sellaisii ja viime ajat olen ottanut miehiä vain seksin takia, haluten pysyä sinkkuna ja vapaana. Sitten täysin odottamatta ja sattumalta, sen enempää tilannetta erittelemättä, ihastuin mieheen. Olin tavannut hänet jo aiemmin ollessani vielä edellisessä parisuhteessani, mutta ajatellut jo silloin että onpa mukava ja kohtelias mies. Nyt eronneena, vakaasti sinkuksi jättäytyneenä tapasin hänet uudestaan ja pääsin tutustumaan paremmin. Tajusin välittömästi, että olen tekemisissä miehen kanssa, joka ymmärtää minua paremmin kuin kukaan koskaan, ajattelee täsmälleen samalla tavalla ja omaa täysin samat huumorintajun ja elämänarvot kuin minä. Puolikas sana riitti kertomaan mitä tarkoitin ja aihe vaihteli lennosta yhteisten ajatusten takia. En ole ikinä kokenut kenenkään muun kanssa vastaavaa.
Kun pääsimme hetkeksi irrottautumaan muusta seurasta, melkein viattomalla ja harmittomalla tavalla, tuntui kuin olisimme irrottautuneet muusta maailmasta. Äänet ympärillämme kaikkosivat, jopa pöydän ääressä meitä tuijottava seurueemme katosi. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, sillä hetkellä maailmassa olimme vain me kaksi. Ja mies oli silloinkin kohtelias; eleillään, tungettelemattomilla kosketuksillaan ja sanoillaan sai minut tuntemaan itseni haluttavaksi ja naiseksi. Koska tiesimme molemmat, että yhteistä aikaa ei ollut juurikaan eikä tulevaisuudessa tulisi ikinä olemaan sen enempää, pidättäydyimme siinä samassa hauskanpidossa mitä yhdessäolomme oli ollut. Vain pienellä ilmasta aistittavalla romanttisella vivahteella sävytettynä.
Joka kerta kun tapasimme uudestaan, ihastuin syvemmin.
Tuo mies on minua 25 vuotta vanhempi. Hänellä on vaimo ja lapset. Itse olen täysin erilaisessa elämäntilanteessa, eivätkä lapset tulisi kuuloonkaan vielä vuosiin. Ehkä kymmeneen vuoteen. Olen nuori, reilusti täysi-ikäinen kylläkin, ulkonäöllisesti keskiverto nainen. Ja kuullut loputtoman monta kertaa, etteivät vanhat miehet halua minunlaisista muuta kuin nuorta lihaa. Tuosta kyseenomaisesta miehestä olen kuullut, etten olisi edes hänen ensimmäinen "saaliinsa". Meidät tuntevat ovat paitsi vihjailleet, myös suoraan ilmaisseet aidon huolensa minun suhteeni. Olen kuulemma vain hurmioitunut miehen minulle lausumista kehuista ja niiden takia ihastunut mieheen, joka ei halua muuta kuin yhden lisäviivan tukkimiehen kirjanpitoonsa.
Tuo mies ei ole ikinä kehunut minua. Hän ei ole viitannut sanallakaan ulkonäkööni tai mihinkään muuhun ominaisuuteeni. Kerran olimme samassa porukassa keilaamassa, jolloin kolmannen peräkkäisen kaatoni jälkeen hän totesi vilpittömän hämmästyneenä, että taidan olla ennenkin keilannut. Hän ei ole yrittänyt puhua minua sanoillaan pyörryksiin eikä maalaillut lauseillaan kuvitelmia päähäni. Hän ei ole ainoallakaan sanalla antanut minun ymmärtää tai olla ymmärtämättä mitään. Hän on ehdottanut minulle ikäistäni miestä pohtiessani vihjailevaan sävyyn tarvettani miesseuralaiselle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sen sijaan hän on puheillaan osoittanut jakavansa samat ajatukset ja näkemykset maailmasta ja elämästä. Minun mielipiteitä tietämättä hän on puhunut aivan kuin suoraan minun suullani, jättäen mahdollisuuden vain myötäilyyn. Jo ennen lauseen loppua pystyn nauramaan vitsille tai tuntemaan myötätuntoa surusta, vain koska osaan lukea häntä kuin avointa kirjaa. Seurueesta, jossa olimme viettäneet koko illan, kukaan muu ei tajunnut aiempaan keskusteluumme liittyvää vitsiäni, kun tämä mies ennen lauseen loppua tarttui aiheeseen ja jatkoi lauseeni loppuun. Hän ymmärtää minua paremmin kuin minä itse ja saa ajatukseni tuntumaan arvokkaammilta ymmärtämällä täysin mitä tarkoitan.
Olemme tavanneet tutustumisemme jälkeen muutaman kerran. Olen tilanteen pakosta pyrkinyt pitämään välit kohteliaan asiallisina ja hoitanut vain tarvittavat asiat. Ulospäin katsoen kukaan ei voisi ikinä nähdä kuinka paljon sisälläni velloo meidän keskustellessamme.
Mies ei ole ulkonäöllisesti tyyliäni ja omaa jopa monta virheominaisuutta unelmamieheeni verrattuna. En koe minkäänlaista tyydytystä, kiinnostusta tai varsinaista vetovoimaa hänen ulkokuoreaan katsoessani. Hän on keskivertomies ikäisekseen, siis kaikkea muuta kuin mistä haaveilen.
Tiedän etten voi ikinä tuota miestä saada. Tuhoaisin liian monet ihmissuhteet, mukaan luettuna välit omaan perheeseeni, kertomalla edes ihastuksestani. Mies tuhoaisi perheensä - eikä maineensa veroisena pelimiehenä varmasti tekisi sitä minunlaiseni keskivertotytön kanssa. Hän saisi parempaakin. Kaipaan keskusteluja hänen kanssaan. Ikävöin hänen huumoriansa, joka osuu täsmälleen yhteen omani kanssa, mutta saa kaikki muut vain pahastumaan. Olen harmistunut siitä, etten voi vain lopettaa ihastustani ja surullinen siitä, etten voi saada miestä jonka haluan. Olen ahdistunut siitä, että maailma on luonnut tuon miehen, täydelmisen vastakappaleeni niin lähelle minua, mutta silti täysin ulottumattomiini.
Ja pahinta kaikesta; olen vihainen siitä, että tiedän miehen tuntevan täsmälleen samoin minun suhteeni.