Omaa Aikaa

7vko? Ihan oikeasti? Miksi pitää lähteä 200km päähän? Juu ei. Tuo nuorimmainen kun tarvitsee tuossa iässä sitä äitiään. Mitä teit jälleen mukulan, jos shoppailu vain kiiltää silmissä...

Ei oo, ihan oot oikeutettu, miekin oon aina viikon shoppailemassa ja anoppi mies ja jotkut hoitaa meidän 7 lasta. On ihanaa ja renotuttavaa tuhlata ja vinguttaa visaa.
Syön hyivn ja käyn kulpylöissä, se vasta on elämää, sittte jaksaa taas pari päivää kotona ja kaipaa jälleen viikon shoppailureissulle.

Ihanaa omaa elämää. No kun lapet kasavaa ja viimeinen on noin 15 v, vois lopettaa kun ovat omatoimisia ja aikusia.. nyt on vaan niin rankkaa...

MIksi teet lapsia?

Ymmärsinkö oikein että kun mies on tehnyt päivän töitä elättääkseen perheen, hän vielä sen jälkeen tekee ruuan ja on lasten kanssa? Ei tunnu ihan oikeudenmukaiselta. Lasten kanssa kotona on kuitenkin aikalailla vapaa ajankäyttö ja lasten nukkuessa on omaakin aikaa, ja shoppailemaankin voi mennä päivällä yhdessä lasten kanssa. Mies on ansainnut omaa aikaa ja lepoa töistä palatessaan ja jaksaakseen taas seuraavana päivänä töissä. Kotiäitinä tiedän ettei lastenhoito ole kuitenkaan niin raskasta kuin työelämä, ja oma vapaus päivän aikana antaa ihmeesti voimia, vaikka lapset ovatkin mukana.

Koko päivän shoppailuun en näe mitään syytä. Minusta oma parin tunnin shoppailuaika välillä on vähintäänkin riittävä.

Onko tietoa voiko palata töihin kesken hoitovapaan. Olen ilmoittanut työnantajalle että palaisin heinäkuussa -15,mutta en jaksa kyllä tätä tylsää kotiäiti hommaa siihen saakka. Täytyy päästä töihin,on tämä kyllä raskasta.

Niinkus näet, ei täällä kannata mitään kysyä. Ei saa muuta kuin keltaista kakkaluirua niskaansa.

Lähde vain shoppailemaan ja tuulettumaan. Kyllä lapset isänsä kanssa pärjäävät sen ajan.

Ja älä kysy täällä enää mitään. Mistään et tule saamaan oikeutusta sille, että otat omaa aikaa tai olet edes ihminen ja yksilö enää, kun kerran olet ÄITI. Äitiys kun on sellaista ihan toisissa sfääreissä liikkuvaa itsensä uhraamista joidenkin mielestä. Pytylläkin pitäisi kyetä asiansa toimittamaan kantoliinaan hirttäytyneenä ja auta armias, jos mielessä pyörivät sellaiset turhuudet, kuin yöuni tai lämmin ruoka! Saati sitten YHDEN KOKONAISEN PÄIVÄN poissaolo! Hoo hoo! Jo alkaa kansanjoukot kyräilemään tienposkea, että milläs tuo nainen kivitetään.

Lähde siis vaan sinne shoppaamaan. Pidä hauskaa. Syö aschanilla syntisen hyvä kakkupala ja osta itsellesi jotain kivaa.

Itsellä henkinen kantti oli välillä kovilla esikoisen ollessa ihan pieni. Tiedän tunteen oman ajan tarpeesta. Se tekee hyvää.

Jätä välillä lapsi isän kanssa kahdestaan ja käy tunnin kävelyllä, sekin auttaa. Mun mielestä sen jälkeen jaksaa todellakin olla parempi äiti lapselleen. Miehelle kannattaa selittää tämä ja kun olette testanneet tämän muutamaan kertaan, mieskin huomaa kuinka jaksat paremmin, olet pirteämpi ja iloisempi ja jaksat häntäkin paremmin, olet parempi puoliso eikä tule turhia riitoja.

Kun lapsi vähän kasvaa, niitä shoppausreissuja voi alkaa tehdä. Mutta ota omaa aikaa, mies ei tajua sitä välttämättä sinulle suoda tai patistaa ulos kotoa, ellet sitä itse pyydä tai reilusti sano että nyt täytyy päästä tuulettumaan.

Tiedän että tuntuu varmasti siltä että se aika kun lapset ovat kasvaneet vanhemmiksi, siintää jossain todella kaukana, mutta se tulee jälkikäteen ajatellen yllättävän nopeasti! Yritä pitää siitä ajatuksesta kiinni silloin kun ahdistaa, turhauttaa tai väsyttää.

Ja silloin kun on parempi hetki, ota positiivinen asenne kunnolla kehiin ja etsi ilon aiheita päivistä ja pienistä hetkistä, hymyile ja naura jos vähänkään tekee mieli, saat lapsetkin hyvälle tuulelle ja se taas piristää itseä kun huomaa että on saanut toiset onnellisiksi ja kun lapset voivat hyvin. Siitäkin kannattaa ottaa kunnia itselle, vaikkei siitä kukaan tule kehumaan.

Ja kehottaisin että uskalla pyytää mieheltä apua, mutta positiivisessa hengessä, muu aiheuttaa vaan niitä riitoja. Ja se miehen "ylimääräinen" huomiointi (vaikkei jaksaisi tai ei huvittaisikaan) saa hänet ehkä joissain tilanteissa toimimaan vapaaehtoisesti sinun hyväksesi, hän voi yllättää (tai sitten ei, joskus miehet eivät ajattele tällaisia asioita).

Kuulostaa siltä että mies tekee asioita kotona, käy töissä, on kotona perheen luona, viettää aikaa lasten kanssa, eli on ihan kelvollinen mies ja isä. Pikkulapsiaika on rankka kokemus kummallekin vanhemmalle, mutta yhdessä siitä selviää kun yrittää pinnistellä ja antaa ajan kulua. Se on hetkellistä, vaikka esim. puoli vuotta tuntuu pitkältä ajalta, sekin on joskus takana ja jotkut asiat helpottaneet.

Aivan hyvin voit käydä yhden päivän shoppailemassa! Miettikääpä asiaa toisin päin: jos mies olisi koti-isänä vauvan ja 2v kanssa 24h/7, niin häntä pidettäs sankarina ja kysyttäs mitenkä jaksat? ja ois anopit ja mummot heti tarjoamassa apua...mutta kun kyse on äidistä, niin ei, äidin pitää vaan jaksaa ja koti oltava siistinä ja ruoka valmiina kun mies tulee töistä. Naurettavaa, että jos mies on lasten kanssa kotona yhden päivän, niin monesti sen äidin pitää tehdä kaikki ruoat ja kotityöt "etukäteen" kun eihän se mies voi mitenkään niitä tehdä kun ne lapset pyörii jaloissa ja vie aikaa!

Kyllä minä oikein kannustin lapsen äitiä käymässä viikonloppuisin tikkaa viskomassa (sitä kun on on vuosikausia harrastanut). Hoidin mielelläni kahta lasta (joista vanhempi oli naisen edellisestä liitosta) viikonloppuisin.
Ja myös arkisin töiden töiden jälkeen huolehdin vauvasta, ja hyvä oli että hoisin, sillä lapselle oli ihan sama kumman hoitama hän oli (molemmat sylit yhtä turvallisia).

Ongelmaksi tulikin sitten se, että puolivuotiaan äiti ilmoitti sitten löytäneensä sieltä tikkakerhosta uuden miehen. Mutta mutta.. tämän paljon lapsenhoidon ansiosta meillä elikin mahdollista siirtyä eron jälkeen vuoroviikkohuoltoon.

Lienee aloittava keksinyt aiheen, jolla pääsee tuonne palstojen yläosaan. Pääsehän sinne kun sopivasti tökkää.

Et tietenkään ota omaa aikaa. Sinnittelet vaikka väkisin lasten ja huushollin kanssa päivästä toiseen. Älä sitten ihmettele kun lopulta masennut etkä jaksakkaan enää. Niin minäkin teen itku kurkussa päivittäin. Sitä mieltä täällä palstalla ollaan että näin kuuluu tehdä. Tai sitten voit vaan lähteä shoppailemaan ja nautit omasta ajasta. Kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Siis ei tullut mieleenkään shoppailla kyllikseen esim. 8 vkoa sitten, ennen pojan syntymää, kun tyttö kuitenkin on "tarpeeksi" vanha jäämään hoitoon, vaikka äiti päättää piipahtaa parin sadan kilsan päässä asioila!? Ei tullut mieleen, että pikkuinen vauva on sitova? Kerrot kuitenkin olleesi tytön kanssa kaks vuotta kotona (eli olet ollut sitoutunut pieneen lapseen), kai kellot oman ajan puutteesta ois voinee soida jo viimeistään uudessa raskaudessa?

Ite ainakin oon nyt toista odottaessa eläny vähän vapaammin ja rennommin, huolehtinu levosta ja ottanut pikkaisen omaakin aikaa KOSKA TIEDÄN, ETTÄ PIKKUVAUVA ON SITOVA.

Niinpä.

Katsoppa vaan, kuinka fiksu ja filmaattinen äiti sinä oletkaan! Etkö ole ukoltasi saanut tarpeeksi kehuja kotona vauvan kanssa kykkimisestä ja elämäsi uhraamisesta, kun pitää täällä itseänsä ihan mainostamalla mainostaa?

Jos raskauden viimeisen kolmanneksen voi huonosti ja on lähes liikuntakyvytön, se tarkoittaa kolmea kuukautta. Kolmea kuukautta, jonka aikana et uskalla lähteä minnekään ilman taluttajaa. Eikä se vielä mitään. Tunnen äidin, joka tälläkin hetkellä makaa sairaalassa - on maannut siellä jo alkusyksystä ja jos Luoja suo ja onni on myötä, makaa marraskuun lopulle asti.

Shoppaamisessa on kyse paljon muustakin, kuin tavaroiden hankkimisesta. Kyse on hetken irtiotosta, kyse on hetken hengähdystauosta ja kyse on ystävien näkemisestä. Niin - voihan niitten ystävien kanssa skypettää ja vaatteet ostaa Ellokselta. Mutta jos tälle kyseenalaiselle äidille se irtiotto tarkoittaa sitä 200 kilometriä, niin mikä sinä olet häntä tuomitsemaan?

"Ei vaan mahu itelle kaaliin, miks tuore äiti edes haluaisi paeta 200 km:n päähän".

Kannattaisiko sitä kaalia vähän kypsytellä? Laajentaa?

minä olen välillä ajatellut, että nyt riittää.

lapset isälle. isähän on on kanssa velvollinen hoitamaan niitä. Ei työ ole mikään veruke, että ei voi hoitaa lapsiaan. Monet yh-äidit joutuvat käymään töissä ja hoitamaan lisäksi lapsensa.

Viäläkö shopatuttaa??

Niin, ap, lähtiitkö shoppailemaan?! :D