Ns. "yksinäisten" pahin käytännöllinen ongelma on KATKERUUS.
Näin olen kertakaikkisen totaalisesti todennut, mm. tätä palstaa joskus lukiessani, sekä joskus toisinaan vahingossa itse pahoin yksiköityessäni eli katkeroituessani. Tällä kertaa en viitsinyt edes lukea koko palstaa, koska tiedän, että viestit sisältävät perustavanlaatuisesti samaa katkeraa paskaa mitä ennenkin ja että se on niiden perustavin ongelma sekä eräänlainen olemassaolon tarkoitus.
Sen tähden (päättelemme että) ensisijainen käytännöllinen ongelma koko yksinäisyyden ylipäätään suhteen on KATKERUUDEN ongelma. Miten voi(-daan/-mme) torjua yksinäistä katkeroivuutta? Tämä kysymys on mielestäni käytännöllisessä mielessä otettava yksinäisyyden ns. vittumaisuuden poistamisen perusongelmaksi. Siitä voidaan siten yksin tein metodologisesti erottaa mm. ongelmat koskien 1) MAAILMAN PASKUUTTA ja 2) ELÄMÄN YLEISTÄ VITTUMAISUUTTA. Nämä ongelmat vaativat oman käsittelynsä, jota ei tähän voida sisällyttää, ja siten nimenomainen yksinäisyyden ongelma saadaan eksplikoitua tarkasteluun tarkempana kysymyksenä siitä, miten KATKERUUDESTA VOIDAAN KAKSINAISTUA(?!).
Kysymys on yksinäisyydessään hämmentävä. Voiko näin yksinkertaiseen kysymykseen olla ylipäätään muuta kuin yksinkertaisen yksityistä vastausta? Vastauksen on pakko näin muodoin suorastaan sisältyä yksinoloomme.
Olemme yksityisyydessämme päätyneet siihen olettamukseen, että yksi(ttäinen) tapa selvitä yksinäisyydestä ns. toisenlaisille vesille on lakata kertakaikkisesti katkeroitumasta, ja avautua epäkitkerän MAKEUDEN mahdollisuudelle. Tämän mahdollisuuden on kosketettava eritoten hyisen inhottavuuden läpitunkemia PINNALLISIA PASKOJA, mikä tekee siitä erityisen haastavaa ja läpitunkevaa. Silti pelottomina ja metodin erehtymättömyyteen luottaen käymme tähän taisteluun - emme vain itsemme, vaan koko pinnallisen paskamaailman parasta ajatellen ja tuntien. -On käytävä mahdotonta vastaan...
Näin olen kertakaikkisen totaalisesti todennut, mm. tätä palstaa joskus lukiessani, sekä joskus toisinaan vahingossa itse pahoin yksiköityessäni eli katkeroituessani. Tällä kertaa en viitsinyt edes lukea koko palstaa, koska tiedän, että viestit sisältävät perustavanlaatuisesti samaa katkeraa paskaa mitä ennenkin ja että se on niiden perustavin ongelma sekä eräänlainen olemassaolon tarkoitus.
Sen tähden (päättelemme että) ensisijainen käytännöllinen ongelma koko yksinäisyyden ylipäätään suhteen on KATKERUUDEN ongelma. Miten voi(-daan/-mme) torjua yksinäistä katkeroivuutta? Tämä kysymys on mielestäni käytännöllisessä mielessä otettava yksinäisyyden ns. vittumaisuuden poistamisen perusongelmaksi. Siitä voidaan siten yksin tein metodologisesti erottaa mm. ongelmat koskien 1) MAAILMAN PASKUUTTA ja 2) ELÄMÄN YLEISTÄ VITTUMAISUUTTA. Nämä ongelmat vaativat oman käsittelynsä, jota ei tähän voida sisällyttää, ja siten nimenomainen yksinäisyyden ongelma saadaan eksplikoitua tarkasteluun tarkempana kysymyksenä siitä, miten KATKERUUDESTA VOIDAAN KAKSINAISTUA(?!).
Kysymys on yksinäisyydessään hämmentävä. Voiko näin yksinkertaiseen kysymykseen olla ylipäätään muuta kuin yksinkertaisen yksityistä vastausta? Vastauksen on pakko näin muodoin suorastaan sisältyä yksinoloomme.
Olemme yksityisyydessämme päätyneet siihen olettamukseen, että yksi(ttäinen) tapa selvitä yksinäisyydestä ns. toisenlaisille vesille on lakata kertakaikkisesti katkeroitumasta, ja avautua epäkitkerän MAKEUDEN mahdollisuudelle. Tämän mahdollisuuden on kosketettava eritoten hyisen inhottavuuden läpitunkemia PINNALLISIA PASKOJA, mikä tekee siitä erityisen haastavaa ja läpitunkevaa. Silti pelottomina ja metodin erehtymättömyyteen luottaen käymme tähän taisteluun - emme vain itsemme, vaan koko pinnallisen paskamaailman parasta ajatellen ja tuntien. -On käytävä mahdotonta vastaan...
Vastaukset 12
Vanhimmat
...Ratkaisuna yksinäisyyden ongelmaan ehdotan näin muodoin kertakaikkista pidättäytymistä kaikista katkeruuksista, kunnes elämän ja olemassaolon perusongelmat saadaan riittävässä määrin maailman ja tieteen (sekä ennen muuta sitä selventävien kosmologien) perusolettamuksia vastaavalla ja tyydyttävällä tavalla ratkaistuiksi. Tätä ennen voimme kaikki yhdessä olla katkeroitumatta syömällä erityisen paljon sokeria ja käsittämällä, että olemme yleisesti sekä sokeria että suolaa tarvitsevia, mitättömiä eliöitä!
Yksinäistä syksyä!
Tämä palsta on yhtä vinkumista täynnä. Itse olen tottunut olemaan yksin. Olen toki yksinäinen välillä, mutta tunne menee ohi. En ole täällä itkemässä.
Yksinäisyys on omassa päässä, kun voittaa tunteen, ei kaipaa enää muita.
En tarvitse muita ihmisiä, kaikki käyttävät vain hyväksi tavalla tai toisella.
Kerrotko miten itse käytät muita ihmisiä hyväksesi, ja miksi itse suostut siihen jos koet auttamisen (tms.) ikäväksi?
Älä ole niin katkera.
Teepä "rohvessori" yhteiskunnalle palvelus ja jätä suosiolla "analyysit" - aiheesta kuin aiheesta - niiden tehtäväksi, joilla on siihen edes jonkinlaiset älylliset edellytykset ja jatka sinä vaan edelleen sen äitisi sinulle peräkammarin pimeimpään nurkkaan perustaman matofarmin hoitamista. Siinä on sinulle ihan riittävästi älyllistä haastetta koko loppuelämäksesi.
Itseasiassa aloittajalla oli viestissään erinomainen pointti.
Sen sijaan sinä peppukipeydyit katkeruuksissasi kun osui omaan nilkkaan.
Mene sinä harjoittelemaan katkeruudesta ulospääsyä maailmalle. Siinä on sinulle loppu elämäksi tavoite.
Sinun numerouunon nilkat ei kyllä kiinnosta tippaakaan.
Ota toki ihmeessä yhteyttä ketjun aloittajaan, mikäli et itse satu olemaan se 6 ‰ itsetehostuksessa puhdasta sontaa aamuyön tunteina palstalle suoltava apina. Voitte tutustua lähemminkin toistenne "matoihin"", kun teillä noin hyvin synkkaa yhteen.
Ota sinä sekopää lääkkeesi.
Täällä kirjoittelee aika moni tällaisilla nimimerkeillä, joten "lievää" vainoharhaisuutta havaittavissa.
No, moni yksinäinen mies on katkera, koska on kovat seksuaaliset paineet ja naiset levittelevät vain niille, jotka eivät ole muutenkaan puutteessa. Olisiko ratkaisu katkeruuden poistoon se, että jos miestä panettaa, hän menee ja ottaa? Kun kaikki miehet tekevät näin, ei ole yhdelläkään syytä katkeroitua, ja koska naiset näkevät taas oman paikkansa yhteiskunnassa, voimme ottaa heiltä oppia, kuinka he pitävät katkeruuden miehiä kohtaan kurissa.
Entäs sitten, haittaako se sinun elämääsi että joku on katkera?
Katkeruus on vain seuraus tosiasioista ja reaktio ongelmaan - ei itse ongelma. Voit (ehkä) poistaa katkeruuden, mutta se ei ratkaise todellista ongelmaa eli yksinäisyyttä.