Isäni on ruotsalainen ja äitini suomen ruotsalainen. Synnyin Ruotsissa mutta me muutettiin ensin Pohjan maalle ja sitten Itäsuomeen. En saa täällä kavereita koska olen ruotsin kielinen. En ymmärrä tätä syrjintää. Venäläisetkin saa täällä kavereita mutta ruotsin kieliset jätetään yksin.
Ruotsin kielinen jää yksin
SNUSmumriken99
690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muuta Ruotsiin.
Ei varmaankaan johdu kielimuurista ainakaan. Tuo kansallisuustausta ei varmasti ole se ongelma.
Jos todella koet, että tuo on ongelma, niin löytyyhän Suomesta useita alueita, joissa on suhteellisen paljon ruotsia puhuvia kuten Uusimaa, Turun ympäristö ja Pohjanmaa.
mun mielestä ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset tytöt/naiset on niitä kiinnostavimpia, kieli kuulostaa hyvältä
Suomenruotsalaiset ovat rasistisia toisiaan kohtaan jos he ovat eri yhteisöstä peräisin. Ei siis auta paikan vaihtaminen ruotsalaisuuden perusteella. Sinun on todennäköisesti pakko yrittää tutustua suomalaisiin.
Vaikka itse olenkin Helsingistä niin en ole koskaan piitannut pätkääkään siitä onko joku ruotsin tai venäjän tai Viron tai englannin kielinen. Asia on ihan yhdentekevää.
Yksi taannoinen kollegani oli muuten ruotsista suomeen muuttanut ruotsin suomalainen ja paras tyyppi ikinä.
Itäsuomesta en osaa paljoakaan sanoa enkä sikäläisestä asenne ilmastosta.
Olen 31v mies ja itsekkin välillä yksinäinen. Välillä on parempia aikoja ja jonkinverran seuraa ja sit on ollu aikoja jolloin olen yksin kyyhöttänyt kotonani.
Yksinäisyys pikkupaikkakunnalla on kuulemani perusteella harvinaisempaa kuin kaupungissa. Kerran menin pikkupaikkakunnan paikalliseen kuppilaan ja heti tuli porukka juttelemaan et mikä mies ja mistä kotosin.
PK seudulla ei kukaan koskaan sano mitään.
Mene ja tiedä ollaanko Hesa Turku Tampere Oulu kvartetin ulkopuolella suvaitsevampia sen suhteen miten ihminen pukeutuu ja mitä ihminen tekee työkseen tai onko joku hiukka omituinen (itse olen sen tiedostan muta en pahaa tee kellekkään). Paha sanoa kun en oikeasti ole pk seudun ulkopuolella asunut.
Itseäni ei haittaa onko mahdollinen tuttavuus minkä tahansa värinen tai mistä tahansa tullut tai mitä sukupuolta edustaa. En yksinkertaisesti kykene arvottamaan ihmistä irrelevanteilla perusteilla. Sama menee rakkaudenkin kanssa. Olen harmikseni varmaan liian liberaali suomalaisten makuun.
Toisaalta nuoruuteni ja aikuusuuteni myös olen ollut aina hiukan ulkopuolinen kaikista porukoista. EN vaan ole osa mitään vaikka kovin tahtoisin ollakkin.
Olen todella yrittänyt ja ollut sosiaaliinen mutta en vaan osaa ihmisuhdepeliä ja minun osaltani lievä asperger ei asiaa auta.
Olisiko sinullakin hiukka samaa.