olen niin
hämilläni
elottomuudestani
tuntuu kuin
tekoni tapahtuisivat
toisessa ajassa
äänikin tuntui
vääristyneeltä
jäykistyessään
ja
pidättäessään
hengitystään
ilma vaan
värisee
höyryten
aistien antaman
tiedon oveen
sokeuteen, joka
yritti painaa
koskettamansa
ihon muotoa
muistiinsa
jokaisen
intiimin hiljaisuuden
pisteen
yön sekavuuden,
suun sanomiset
ja napanuoran
kosketuksen,
jolla yhteys oli
syntynyt ja
saanut muotonsa
----------------------------------------------------------------
mikä on
tämä sisäinen
tyhjyys, joka
haalistaa
kaiken
murut ja
hiput elämän
likaamia palasia
mustaa maata
yrittäessäni päästä
omilleni,
rahassa,
rakkaudessa
uhraamatta
leikkaamalla somasti
reunoja myöden
steriiliys tuntui
desinfioidulta
kuinka ilo
olikaan revitty ja
tuolla se
liihottelee kuin
juopunut perho
etsien
valppaita
aisteja,
hiontakiviä,
jotka tekisivät
jonkun
ohuesta onnellisuudesta
pysyvämpää
------------------------------------------------
henkeni meloo
parfyymin vanavedessä
nautinnon löytötavara
vai
nuoruuden ja
kauneuden kyky
hipoa pilviä
yritys voittaa
ruumis
kuinka tahto
ja eleet on
kudottu seitiohuisiin
painottomiin,
kunnianhimottomiin
ruumiillisiin toiveisiin
ja unelmien
luurangot vain
tanssivat
ja jos sen
rajan murtaa
ja antaa erääntyneen
suudelman
polttaa harjaantumattomia
huulia
saa rakkauden
sanat kuulostamaan
sadulta
pisteeseen, jossa
tarkkuus loppuu
ja luovuus
palvelee uusia
tarkoitusperiä
sytyttää himon
auringon
pallon, joka
vierii kuumuutena
jyrkkiä polkuja
pankkirosvo, joka
haluaa anastaa
pienen pienen
ytimen
vuosien ikäisiä
kovettumia
kasvoja, jotka
tuntevat pehmeän
suudelman sulattavan
-----------------------------------------------------------------
tutkimusmatkani
tuntuu
kiemurtelevan
julmissa kahleissa
yrittäessään
objektiivisuuteen,
olemaan himon ulkopuolinen
törmätenkin aina
ennen tyydyttymistään
omistuksenhaluun ja
tunneuskollisuuteen
joka nautittuaan,
juotuaan kylläiseksi
ehtyy ja ajelehtii
peruuttamattomaan
eikä sitä
kiveä
kukaan jaksa
siirtää
kääntää raiteiltaan
se on kuin
korvia raastava
kuorsaus
sahaten ja
valaen suojamuureja
iljettävää hienhajua,
joka vieroittaa
jokaisen rakkaudellisen
tunnustuksen
ja johtaa
täysimittaiseen
sokeuteen
kykyyn kiskaista
sielun ovi taas
selkosenselälleen
punaisia ja valuvia
toiveita ja näköaloja,
joita ei voi
silmällä nähdä
pieniä ja
suuria suupaloja
joista muodostuu
vyöry
riehaantuen ja
hapuillen vetoketjua
todellisuudessa
elävän avuttomuuden
nielaistessa kokonaan
--------------------------------------------------------
hiljaisuus peittää
täydellisyyden
tunnemaailman
rikkauden, jossa
rahan merkitys
ei ole vaihtoraha
automaatti, joka
nuolee kielen ja
kitalaen välissä
olevia vihan
nostamia purjeita
ehei
mikä on
tämän kaiken
päämäärä
kaikkien tunteiden
liimaantuminen
selkäpuoleen
ja kuinka se
tunteiden vastavuoroisuus
liikuttaa ruumista
virittää jousen
ja kuinka se
pieni taimen kasvaa
puuksi
virittäytyy vihreään
ja se nuoli
osuu haavoittumattomaan
maailmaan
minun egooni
ja se häpeää
haavoistaan
huolimatta
tunnustaa
ettei muka
tuntisi enää
niin helläsydäminen,
lempeä ja
antelias
mutta miksi
suloinen,
armollinen loiste
palvoo ruumista
ei rakkautta
ainoastaan
silmän lepopaikka
kauneuden kyky
hehkua
kaiken ydin
ja kuoleeko
nyt kuvani,
joka on
piirittänyt
nautintojen aarretta
olemalla
korujen kirkkaus,
viehkeyteni vihollinen,
joka hautaa
tyhjyyteni
sen joka
jää jokaisen
rakkauden jälkeen
sen jälkeen,
kun ei enää
tunne
heiluvan käden
hyvästelevää
itkevää ikkunaa
rakkaani
sitä mikä
on kasvava
uuteen kukoistukseen
sydämen saadessa
uuden muodon
ajan ja
kauneuden
todistaessa uskollisuuttaan
ennen erikseen
ja nyt
samassa ihmisessä
antaen kesän kuolla
ihmisen, joka
ei vaatinut lisä
väriä totuuteen
ainoastaan
vilpittömän yrityksen
olla elämän tuoksu,
kaunis osa
päivän toivon
valkeaa
rakkautesi arvoinen
katoavaisuus
leimaa kellokorttinsa
etäännyttää
käden kädestä
kuten maailma
jättää hyvästinsä
itsestään selvyys
ja nyt se on
täytetty
pisaran tehdessä
joen,
elämän ja
rakkauden
sydämen tyhjyyden
ja
muisto vain jää
https://www.youtube.com/watch?v=H17FpFV3_oQ
hämilläni
elottomuudestani
tuntuu kuin
tekoni tapahtuisivat
toisessa ajassa
äänikin tuntui
vääristyneeltä
jäykistyessään
ja
pidättäessään
hengitystään
ilma vaan
värisee
höyryten
aistien antaman
tiedon oveen
sokeuteen, joka
yritti painaa
koskettamansa
ihon muotoa
muistiinsa
jokaisen
intiimin hiljaisuuden
pisteen
yön sekavuuden,
suun sanomiset
ja napanuoran
kosketuksen,
jolla yhteys oli
syntynyt ja
saanut muotonsa
----------------------------------------------------------------
mikä on
tämä sisäinen
tyhjyys, joka
haalistaa
kaiken
murut ja
hiput elämän
likaamia palasia
mustaa maata
yrittäessäni päästä
omilleni,
rahassa,
rakkaudessa
uhraamatta
leikkaamalla somasti
reunoja myöden
steriiliys tuntui
desinfioidulta
kuinka ilo
olikaan revitty ja
tuolla se
liihottelee kuin
juopunut perho
etsien
valppaita
aisteja,
hiontakiviä,
jotka tekisivät
jonkun
ohuesta onnellisuudesta
pysyvämpää
------------------------------------------------
henkeni meloo
parfyymin vanavedessä
nautinnon löytötavara
vai
nuoruuden ja
kauneuden kyky
hipoa pilviä
yritys voittaa
ruumis
kuinka tahto
ja eleet on
kudottu seitiohuisiin
painottomiin,
kunnianhimottomiin
ruumiillisiin toiveisiin
ja unelmien
luurangot vain
tanssivat
ja jos sen
rajan murtaa
ja antaa erääntyneen
suudelman
polttaa harjaantumattomia
huulia
saa rakkauden
sanat kuulostamaan
sadulta
pisteeseen, jossa
tarkkuus loppuu
ja luovuus
palvelee uusia
tarkoitusperiä
sytyttää himon
auringon
pallon, joka
vierii kuumuutena
jyrkkiä polkuja
pankkirosvo, joka
haluaa anastaa
pienen pienen
ytimen
vuosien ikäisiä
kovettumia
kasvoja, jotka
tuntevat pehmeän
suudelman sulattavan
-----------------------------------------------------------------
tutkimusmatkani
tuntuu
kiemurtelevan
julmissa kahleissa
yrittäessään
objektiivisuuteen,
olemaan himon ulkopuolinen
törmätenkin aina
ennen tyydyttymistään
omistuksenhaluun ja
tunneuskollisuuteen
joka nautittuaan,
juotuaan kylläiseksi
ehtyy ja ajelehtii
peruuttamattomaan
eikä sitä
kiveä
kukaan jaksa
siirtää
kääntää raiteiltaan
se on kuin
korvia raastava
kuorsaus
sahaten ja
valaen suojamuureja
iljettävää hienhajua,
joka vieroittaa
jokaisen rakkaudellisen
tunnustuksen
ja johtaa
täysimittaiseen
sokeuteen
kykyyn kiskaista
sielun ovi taas
selkosenselälleen
punaisia ja valuvia
toiveita ja näköaloja,
joita ei voi
silmällä nähdä
pieniä ja
suuria suupaloja
joista muodostuu
vyöry
riehaantuen ja
hapuillen vetoketjua
todellisuudessa
elävän avuttomuuden
nielaistessa kokonaan
--------------------------------------------------------
hiljaisuus peittää
täydellisyyden
tunnemaailman
rikkauden, jossa
rahan merkitys
ei ole vaihtoraha
automaatti, joka
nuolee kielen ja
kitalaen välissä
olevia vihan
nostamia purjeita
ehei
mikä on
tämän kaiken
päämäärä
kaikkien tunteiden
liimaantuminen
selkäpuoleen
ja kuinka se
tunteiden vastavuoroisuus
liikuttaa ruumista
virittää jousen
ja kuinka se
pieni taimen kasvaa
puuksi
virittäytyy vihreään
ja se nuoli
osuu haavoittumattomaan
maailmaan
minun egooni
ja se häpeää
haavoistaan
huolimatta
tunnustaa
ettei muka
tuntisi enää
niin helläsydäminen,
lempeä ja
antelias
mutta miksi
suloinen,
armollinen loiste
palvoo ruumista
ei rakkautta
ainoastaan
silmän lepopaikka
kauneuden kyky
hehkua
kaiken ydin
ja kuoleeko
nyt kuvani,
joka on
piirittänyt
nautintojen aarretta
olemalla
korujen kirkkaus,
viehkeyteni vihollinen,
joka hautaa
tyhjyyteni
sen joka
jää jokaisen
rakkauden jälkeen
sen jälkeen,
kun ei enää
tunne
heiluvan käden
hyvästelevää
itkevää ikkunaa
rakkaani
sitä mikä
on kasvava
uuteen kukoistukseen
sydämen saadessa
uuden muodon
ajan ja
kauneuden
todistaessa uskollisuuttaan
ennen erikseen
ja nyt
samassa ihmisessä
antaen kesän kuolla
ihmisen, joka
ei vaatinut lisä
väriä totuuteen
ainoastaan
vilpittömän yrityksen
olla elämän tuoksu,
kaunis osa
päivän toivon
valkeaa
rakkautesi arvoinen
katoavaisuus
leimaa kellokorttinsa
etäännyttää
käden kädestä
kuten maailma
jättää hyvästinsä
itsestään selvyys
ja nyt se on
täytetty
pisaran tehdessä
joen,
elämän ja
rakkauden
sydämen tyhjyyden
ja
muisto vain jää
https://www.youtube.com/watch?v=H17FpFV3_oQ
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nin niin kaunista!
He's got Da Blues...
Voiko sut piristää kuten tätä vauvaa.. Ja mihin biisiin?
http://www.youtube.com/watch?v=ExeuogOfUJg
Runosi huokuu kaipuuta rakkauteen. Täyttymättömän onnen surua ja menetettyä intohimoa. Tosin se intohimo ja rakkaus on sinussa edelleen. Mihin se sinusta katoaisi. Kohde vaan puuttuu. Tuollaisen rakkauden tunteen kohteena olisi kiva olla :)).
Jossain tutkimuksessa todettiin, että "suosituin" tunne ihmisellä on viha. Onneksi sinun runossasi ei ollut vihaa vaan pelkkää rakkautta. Mitä siitä oliko se sitten menetettyä vai ei. Pääasia, että tunne oli olemassa. Runoasi lukiessa lukijankin sydämessä sykähti.
Tunteiden suositummuisuusjärjestyksessä rakkaus oli kolmantena - sitä toista en muista. Kunpa tässä maailmassa rakkaus nousisi "rankinglistalla" ykköseksi.
tuntuu kuin
olisin elänyt
iankaikkisuudessa
laulun kiertäessä
päätä kovempaa
kuin sädekehä
säteilee
maata ja maisemaa
äärettömyyden olon
heijastaessa
tuulen kantamia
värejä
hiuksistasi
pudonneita lehtiä
ja haluan
katsoa sinua
pidempään
------------------------------------------------------
mutta en tunnista
kasvoja,
sielun säteittesi
kaunista voimaa
selittämättä
ne koskettavat
sulattaen
pienen myrskyn
sankkaan sumuun
tehden
vastatuulesta
myötäisen
öisen kajastuksen
löytää asioiden
luonnon
sametin pehmeän
jäljen, jonka
kosketus jättää
hioessaan
näkymätöntä läsnäoloa
hengen kuvaa,
jonka antaa
muodon maljalle,
sydämen pohjalle
sitä, jos
hetken nauttii,
lopettaa tuntemasta
pelkkää materiaa
sekoitusta
toivoa, uskoa
ja elämää
kannattelevaa voimaa
---------------------------------------------------------
olenko jo
horisontin takana
tuuli on
selkäni takana
vieden kohti
pastellin sävyjä
varjojen viivaa,
jossa maailma
tuntuu kasvaneen
nostaneen pään
inhimillisyyteen
sataen kasvoille
kyyneleitä,
linnun laulua ja
kyvyn ymmärtää
rakkauden perimmäisyyttä
ihmettä, joka
kasvaa ikuisuuden
hetkissä
senhän minä olen
jollainlailla
aavistanut
tiennyt sen
perimmäisen luonteen
kuinka se
valvoo jokaisella
vuoteella
silittäen jokaisen
selkää,
hiuksia
ja sielua
myötäkarvaan
ja tietää
pääsevänsä kuitenkin
aina perille
jos niin haluaa
-----------------------------------------------------
se ei ole
tavallisuutta
utopiaa tai erilaisuutta
se on pitkä
rannikon viiva ja
raja
oma maailmansa
ja tyyli katsoa
riippumatta olosuhteista
eikä siihen
tarvita eläviä
kasvoja tai
materiaa
luonne ratkaisee
tasapainon
katsoa eteen tulevaa
ymmärtää mitä
vaiva,
puute merkitsee
tietääkseen
kylläisyyden nimen
maistaessaan sen
merkityksen ja
kiitoksen voiman
luoda unen ja
valveilla olon
välisen ajan
---------------------------------------------------
kaarevat kinokset,
kukkaset ja
niityt
piirros, johon
sieluni halusi
pysähtyä
tiedän sinun pitävän
talvesta, kesästä
siten kuten ne
tulevat ja
ottavat omansa
lumoavan elokuun
illat ja tuoksu,
joka täyttää kevään
olen tietämättäni
vain katsonut
päivää, unta ja
herännyt aamun
katsonut vain
jalkojen eteen
tuomaa maisemaa
näkemättä
kokonaisuutta,
koko maailmaa
armon kykyä
tuoda riemua,
tulla ehjäksi
silti ja siitäkin
huolimatta
en tunne saaneeni
mitään aikaiseksi
ja en näe
mitään mitä
minun pitäisi nähdä
------------------------------------------------
aika kuluu
ja tuuli kantaa
kuvia
elämän surua
ja kauneutta
tuskaa kirjoittaa
viimeisen kerran
katsoa mennyttä
maisemaa,
laskevaa kuuta
ja avautuvaa taivasta
kantavaa askelta
kirjoittaa
se kaikkein olennaisin
lumousta, josta
kaikki saa
aina alkunsa
katseesta
syvälle silmiin
palasesta, joka
sormenpäillä
tunnustelemalla
virtaa
luoden kartan
johon kiinnittyä
suunnan, jossa
ymmärtää
kuinka jokaisessa
nauru ja itku
ovat ihmisen alku
kuinka sielu ja
ruumis erottuvat
kuolemassa
tuntui kuin
olisin kulkenut
sateenkaarella
jotta sen
kaiken
muistaisin
aurinkona
tulvivaa hymyä
ja kauneudesta,
jossa jumalat asuvat
sen lauseen vain kirjoitin
minkä kirjoitin,
kun muuta osaa en
elämäni laulun
siinä on kaikki,
ja minä kirjoitin sen
https://www.youtube.com/watch?v=_fqNFFOUong
Kiitos teille hmp.f ja marian sisko sekä hyvää tulevaa viikkoa, olkoon aurinko ja elämän kauneus kanssanne.
Sanattomaksi vei mut tälläisten mahtavien runojen edessä.
En puhu kenellekkään
tuulelle joka vaeltaa
sateen itkulle
lauluni on kuin tuuli
humisee ja soi
yön hämäryydessä
puhun
puhun mustalle maalle
ja sinulle
Kiitos Liona, oikein koskettavasti puhut!