Ihastuin ujoon mieheen, nyt minua ujostuttaa

Olen ujo mies joka on jonkin aikaa tapaillut sosiaalista ja puheliasta naista (kyllä, piti lukea tarina tarkkaan siltä varalta ettet ole kyseinen henkilö :) ), tässä muutama ajatus. Nämä tietty vain omakohtaisia mietteitä, tämän kyseisen henkilön ajatusmaailma saattaa olla erilainenkin...

Ensinnäkin, mua ei tuloerot haittaa tai kiinnosta. Se riittää että sulla on terve asenne työntekoon, olit sitten hyvä- tai huonopailkkaisessa työssä tai työtön. Elämäntapatyöttömät sossupummit on sitten asia erikseen.

Toiseksi, jos kaveri on ujo niin tämä tilanne saattaa olla uusi ja sen vuoksi konseptit vähän sekaisin, eikä aloitteiden tekeminen välttämättä tunnu luontevalta. Ole ihan rohkeasti aloitteellinen jos se tuntuu luontevalle, ja pyydä treffeille, ujolla saattaa mennä pari tapaamista siihen että tutustuu sinuun ja uskaltaa päästää aitojen sisäpuolelle mutta tämä ei liene ongelma koska kuitenkin viihdyit hänen seurassaan jo ensimmäisellä tapaamisella.

Ennen kaikkea, on hyvä ottaa toisen ujous huomioon mutta ole kuitenkin oma itsesi. Luultavasti miehellä ei ole ongelmaa räväkkää luonnettasi kohtaan, mutta jos on niin on parempi että se tulee saman tien esille.

Onnea matkaan :)

Kiva kuulla että on olemassa edes joitakin naisia jotka tykkää ujoista miehistä..

Kiitos mietteistä. Toivoisin tämän miehen ajattelevan myös noin. Jotenkin vain ihastuessa aluksi sitä miettii, voisiko ikinä olla toiselle riittävä, varsinkin kun toinen on ujo, eikä uskalla tehdä selväksi sitä, onko kiinnostunut vai ei. Räväkkyys ei kai tuota miestä haitannut, koska ihan vapaaehtoisesti oli seurassani koko illan ja vielä tarjoutui viemään mut kotiin. Ehkä nyt vain koitan olla oma itseni ja katsoa, mitä tapahtuu.

Ujoissa miehissä on viehätystä, mutta joskus olisi kiva että ujokin osoittaisi kiinnostuksensa, niin ei tarvitsisi jäädä miettimään. Ujo voisi pysähtyä ajattelemaan, mikä on pahinta, mitä voi tapahtua, jos tekee aloitteen. Vastauksena on: että toinen antaa pakit. Ja mitä sitten? - Elämä jatkuu! Jokainen tekee joskus hölmöjä asioita, me räväkät vielä enemmän kuin ujot. Silti ujot miettivät ja häpeilevät omia tekemisiään enemmän kuin räväkät, vaikka räväkillä olisi ehkä enemmän häpeiltävää.

Ja varsinaiseen aloitukseen vastaus. Tunnistan itseni jossain määrin kuvauksesta.

Tulot ja/tai -erot eivät kiinnosta, vaan enemmän, että käyttää aikansa mielekkäästi - siis joko noin ylipäänsä töissä, tai jos on työtön, niin muuten kuin laiskotellen.

Ulkonäkökysymykseen en osaa vastata. Ainakin itselleni on henkinen yhteys huomattavasti tärkeämpi kuin miltä itse kukin sattuu näyttämään. Mutta nämä preferenssit tuskin korreloivat minkään kanssa. Vaikka eivät kai nämä muutkaan sen enempää.

En koe keskusteluja (riippumatta kuka aloittaa), roisia huumoria ja räväkkyyttä ahdistavina. Toisaalta en osaa tulkita sitä, että toinen aloittaa keskusteluja, kiinnostukseksi. Ymmärrän kyllä, että on kiinnostunut ainakin juttelemaan, mutta olen huono päättelemään riittääkö kiinnostus sen pitemmälle - ja jos riittää, niin mihin suuntaan.

Vinkkinä siis, että kannattanee olla mahdollisimman suora. Ja tiestysti oma itsensä.

Blaah. Minun aloitteestani meillä oli yhdet treffit, joilla ainakin itse viihdyin. Sen jälkeen pari yhteydenottoa, ja that's it. Kiinnostaisi vieläkin, mutta en halua painostaa tai vongata, ei vain ole mun tyylistä. Teen johtopäätöksen, että en ollut miekkosen mielestä riittävän kiinnostava. Näinhän siinä tuppaa käymään, että minua kiinnostavat urokset eivät kiinnostu minusta, mutta annas olla kun vastaan tulee mies, joka ei kiinnosta mua ollenkaan, kyllä sitten tulee yhteydenottoja niin ettei meinaa mikään some/puhelin kestää sellaista viesitulvaa. Ärs.