Miksi kaipaat minua palstoilla

Miksi olet ikäväpalstalla?

Eiköhän Se kuitenkin ole jokaisen oma asia mitä ikäväpalstalla kirjoittaa..

kuka sinua erityisesti kaipaa?

Mua ei kaipaa kukaan. Enkä mä ketään täällä. Mä tuun tänne kirjoittamaan bittiavaruuteen!

pöh! miten se muuten onnistuisi kuin tätä kautta, hänen ei sitä tartte tietää.

Rauhaa, rakkautta ja iloa hänen elämälleen

Miksi sinun pitäisi kaivata häntä täällä että hänen kaipauksensa täällä olisi järkevää?

Minä nimenomaan puran ajatuksiani ja tunteitani tänne koska kaipaukseni on yksipuoleista eikä sen kaipauksen osoittaminen hänelle irl ole enää järkevää.

Aloittaja siis aivan varmana tunnistaa ns. kaipaajansa täältä. Harvemmin, tuskin koskaan ikävä palstalla koko nimillä ketään huudellaan. Samanlaisia sattumia monille tapahtuu tyyliin hymyilit mulle ja katsoit pitkään....Eikä sekään vielä lopullisesti kerro RAKKAUDESTA, josta me kaikki haaveillaan!

Tämä on erittäin hyvä ja ajankohtainen kysymys!

Ei yhden kaipaus ole riippuvainen vastapuolen kaipauksesta. Jokaisen tunteet menee omalla tavalla... Saa kaivata vaikka toinen ei kaipaisi. Ei tunteita sillä tavalla voi veitsellä leikaten lopettaa. Ja voihan täällä hölistä muutenkin vanhasta tottumuksesta. Tai vaikka vähän kaipailiskin niin tietää jo varsin hyvin että ei siitä mitään tule. Ei elättele toiveita mutta vähän herkistelee.

Monenlaisia tilanteita. Turha sitä on toisten tunteita tuomita tai ilkkua. Joka halveksuu toisen heikkoutta ei kestä omaa heikkoutta. Mää tykkään ihmisistä jotka uskaltaa olla heikkoja ja haavoittuvia. Inhoan vahvuutta ja kovuutta. Not my cup of tea.

luulen sun olevan täällä? Mutta poistumaan päin täältä olen. Välillä täytyy palata, jos joku asia mieltä vaivaa. Ei siis kysymys silloin tarvitse olla siitä, että jotakin kaipaisi, vaikka ikävä-palstahan tämä on. Täällä vaan tietty yhteisö, ja myös tietyistä yhteyksistä ihmisiä, tiedän sen, niin asia saavuttaa silloin parhaiten ihmiset. Jos ja / kun livessä vaikeaa asioita selvitää Laajemmalti, kun en vaan oikein osaa pysty kykene. Lamaannun. Varsinkin jos ihmisten katseet eivät ole ollenkaan vstaanottavaiset. Herkkä tällaisten suhteen oon. Miten silloin lähestyä joitakin? Joillekin ihmisille mulla ei vaan ole yksinkertaisesti mitään sanottavaa. Ei siinä ole kysymys vihasta, välttämättä kaunoistakaan; menneisyyden väärinkohtelut olen halunnut antaa ihmisille anteeksi. Mutta traumatisoitunut olen, joten vaihtoehdot tunteiden ja ajatuksenpurkuun vähäiset. Toiv. tulis pian Kelalta se päätös, että saisin terapiatukea, ja voisin aloittaa (vaiko pidemmällä aikavälillä ajateltuna - jatkaa?) Oikean Asian hoitamista Oikeassa Paikassa.

koska minä ja hän kaivataan molemmat toisiamme. Missä taas ei ole järjen hiventäkään.

Kaipuu on tunne, sille joka kaipaa.
Aloittaja saa vapaasti kaivata ihan ketä vaan, silti joku tai jotkut voivat kaivata aloittajaa.
Kaipaus kun ei edellytä vastavuoroisuutta.

Tällä palstalla saa parhaat naurut :)