jos tuuli takaa 10m/s ja ei kiire minnekään, siis laskettelee vain myötikseen isolla vai fokalla?
kumpi purje
39gulffi
31659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Virsarilla myötikseen
Jos kyse on fokasta eikä genuasta, niin isolla. Korkeaa ja kapeaa fokkaa on vaikea saada järkevästä skuutattua avotuuliin. Ylhäältä kiertyy liikaa ja on levoton. Spiiraus auttaa, muttei poista ongelmaa.
Fokalla, niin ei tarvitse pelätä puomin paukuttelua. Veneen tasapaino on myös parempi, kun keula vetää myötätuuleen. Tietysti purjeen pinta-ala vaikuttaa, jos on suuri ero. Jos ei isoa ole ylhäällä, on keulapurje tyytyväisempi ja vetää paremmin.
"Puomin paukuttelua"? Jos ajat avomerellä täysmyötäistä pelkällä keulapurjeella, se kannattaa spiirata puomilla. Ilman puomia navakassa tuulessa ja aallokossa keulapurje jiippaa herkästi, jos tuuli on suoraan takaa.
Jos ajat täysmyötistä avomeren kovassa tuulessa pelkällä myrskyfokalla (myrskyfokkaa vaativassa kelissä), sekin kannattaisi tukea puomilla tai vaihtoehtoisesti pitää tiukalle skuutattuna rajujen, paukahtavien ja rikiä tempaavien jiippien estämiseksi. Puomi ei pauku, vaan estää purjeen rajua paukkumista.
Helpointa on ajaa pelkällä isolla, preventteri tiukalla. 10 m/s myötätuulessa ei vielä ole tarvetta reivata eikä isopurjeenkaan "puomi pauku".
Niin no, tuossa on tietty se, että preventteri pitää erikseen laittaa. Keulapurjeen saa vetoon ilman mitään lisävirityksiä eli se on se helpoin.
Helppous on varmaankin henkilö- ja venekohtainen asia. Omassa veneessäni puomissa on kaiken aikaa preventeriköydet kumpaakin halssia varten valmiina. Suosittelen samaa harkittavaksi varsinkin niille, jotka seilaavat paljon yksinään (myötäaallokossa kannelle menoon sisältyy riski, ellei puomia ole varmistettu preventerillä). Minusta on helpompi vetää rullagenua kokonaan sisään kuin ruveta myötiksessä laskemaan isoa.
Yksi aikaisemmista veneistäni kyllä oli sellainen, että avomeren >10 m/s myötisaallokossa ajoin sitä mieluummin pelkällä keulapurjeella (spiirattuna spinnupuomilla) kuin pelkällä isolla. Syy oli se, että melko matalalla olevan isopurjeen puomin pää osui toistuvasti aaltoihin.
Aloittajan kysymyshän oli selkeä, pelkkä iso vai pelkkä keulapurje 10m/s lenssillä. Se sitten on toinen juttu haluaako tuollaisessa tuulessa ajaa virsaria, spinnua vai leikkaako kurssin pois plattikselta.
Palaan vielä vahinkojiipin estämiseen. Sehän on oleellinen kysymys myötiksissä, kun iso on ylhäällä.
Omassa veneessäni olen käyttänyt jo parin kymmenen vuoden ajan tämän tyyppistä pysyvästi rikattua preventeriä:
http://bermudarace.com/wp-content/uploads/2014/01/Permanently-rigged-preventer-CCA-website-2014-version.pdf
Isommissa veneissä preventeri on perinteisesti ollut tapana kiinnittää puomin nokkaan, josta köysi juoksee keulahelan plokin kautta vinssille. Puomin nokan köysi voi olla puomin pituinen ja aina valmiina yhdisttäväksi keulaplokin kautta vinssille menevään köyteen.
Puomijarru on varmaankin käypä varuste, mutta melko kallis. Tässä esimerkkejä niistä malleista, joita olen kuullut purjehtijoiden kehuvan. Itselläni ei ole kokemusta näistä kaupallisista tuotteista. Ehkä jollain muulla on.
Wichard-puomijarru:
http://www.youtube.com/watch?v=SUalHbOMuag
Walder-puomijarru:
http://www.boom-brake-walder.com/website/?p=11
EasyGybe-puomijarru:
http://www.youtube.com/watch?v=bVSe19OTEyE
Niin, tarkoitin isonpurjeen paukuttelua. Spiirapuomi ei pauku. Keulapurjeen spiiraus ei ole aina tarpeellista, jos isopurje on poissa.
Ja virsarilla spiirattuna on vähemmän hidas ja helpoin ajaa- jos haluaa välttämättä ajaa platlenssiä.
Jos tosiaan on kapea ja korkea fokka, otan mielummin pois plattikselle. Ei pysy siististi auki spiirattunakaan kovemmalla tuulella.
Joakimilla on varmasti kantta viistävä racingfokka, jonka skuuttikulma on leikattu niin alas eli lähelle kantta ettei siihen saa järkevää alasvedintä spiirallakaan. Alasvedintä nimittäin usein tarvitaan kiertymisen estämiseksi.
Normimatkapurjehtijalla on yleensä rullagenua, jonka skuuttikulma on leikattu korkeammaksi ja siten spiiran pään alasvetimellä saa haluttaessa purjeen kierron kohdalleen.
Mutta on totta että mitä korkeampi ja kapeampi purje, sitä hankalammin se käyttäytyy plattiksella.
Rullafokkaa tarkoitin. Siinä on pystylatat ja jonkinverran ahvenselkää. Skuuttikulma tulee kyllä hyvin lähelle kantta, vaikka rullalaite onkin kannella.
Alkuperäinen kysyjä puhui fokasta. Genua, rullalla tai ei, käyttäytyy aivan erilailla.
Fokan nopeushyöty on myös aika olematon. Jos on lisää vauhtia haluaa, nostetaan tietenkin spinnu.
Ja kovemmalla tuulella ei toimi pelkkä isopurje vaan balanssi on huono. Autopilotti ajaa käärmettä jos sitäkään. Nimenomaan kovalla tuulella iso pieneksi tai pois ja keulapurjeet isoksi. Yllä sanoit, että fokan yläosa ei pysy kuosissa. Skuuttipiste eteenpäin niin koko purje toimii. En oikein ymmärrä mikä vaikeus on fokan spiiraamisessa plattiksella.
Isosta sen verran vielä, että voimakkaasti taakse suunnatut saalingit ovat hankalat pitkillä myötiksillä olipa kova tai keveä keli. Pehmustin saalingin päät isolla superlonimöykyllä mutta siitä huolimatta ukkosrintamassa yön yli reivaamattomalla isolla purjehtiessa meni yläsaalingin pää laminaattipurjeesta läpi. Oli ensi kertaa ylhäällä. Potutti mutta teippaamisen jälkeen kesti seuraavat 2000 mailia kunnes paikattiin.
Enpä yhdy seppomartin yleistykseen "ei toimi pelkkä isopurje".
Minulla on eri kokemus ja varmaankin hyvin erilainen vene, suuntavakaa ja saalingit suoraan sivulle.
Siteeraan tähän myös Jimmy Cornellin menettelyn "tropical squall" -puuskassa : "Usually I prefer to have mainsail alone and furl up the yankee completely".
"Tropical squall" pelkkä isopurje ylhäällä on ihan horroria. Tästä tuulilajista minulla luultavasti on poikkeuksellisen paljon kokemusta viime vuosilta. Monet reivaavat yöksi pelkästään kyseisen tuulen pelosta. Kun tuuli iskee 35-40 notsia niin sen jälkeen et pysty enää isoasi reivaamaan. Paljon toimivampi, helpompi ja nopeampi viritys on ollut pitää kooltaan vaatimatonkin iso reivattuna ja keulapurje suurena. Genoa, genaakeri tai etenkin Code O kaikki spiirattuna reivatun ison kanssa antavat hyvää ja helppoa kyytiä. Squallin iskiessä puomi eteen ja purje rullalle. Puolen tunnin kuluttua nykäistään auki kun helpottaa. Ei tarvitse edes herättää miehistöä- jos sellaista on tarjolla. Mainitussa tuulessa oma veneeni pelkällä isolla 2. reivissä on vaikea ajaa käsiohjauksella kun surffit ovat luokkaa 10-13 solmua. Täydellä isolla olisi todella katastrofi lähellä.
Kaikki kirjatieto ei ole totta- ei ainakaan kaikilla veneillä.
On tapana todeta: "se oli sen äijän mielipide". Jimmy Cornellilla on valtamerikokemusta enemmän kuin kellään meistä. Hänen tavastaan purjehtia pelkällä isopurjeella olen keskustellut Aventura Trois -veneessä eräällä Tyynenmeren saarella. Siellä juttua purjeista oli enemmä'n kuin sittemmin kirjassa "A Passion for the sea, Reflections on three circumnavigations". Siihen kirjaan kai viittasit. Kaikki ukot ja veneet eivät ole samanlaisia, eivät kokemuksetkaan. Sinä seilaat tyylilläsi etkä halua uskoa toisten kokemuksia.
Nythän keskustelun aihe oli iso vai fokka 10m/s tuulessa - 10 m/s on trooppista puuskaa huomattavasti kevyempi tuuli. Aika outoa, jos veneen hallinta pelkällä isolla on siinä tilanteessa jollain tavoin vaikeaa. Jos väylää seilatessa tulee plattis-osuus, minusta on helpompi rullata keulapurje sisään ja ajaa pelkällä isolla kuin ruveta virittämään virsaripuomia. Kun väylä kääntyy ja tuuli tulee taas sivummalta, keulapurje on helppo avata uudelleen.
spinnulla
Virsariajo rasittavaa!
Mikä virsariajossa rasittaa? Eikö se ole helpoin täysmyötiksen purjeviritys? Vene pysyy suunnassa ja matka joutuu (aloittajan kysymys koski 10 m/s tuulta).
Kymppimetrisessä minä ajaisin pelkällä genualla. Rullapurje on kuitenkin nopein ja helpoin pienentää, jos vielä kovenee. Jos isoa pitää ruveta pudottelemaan, niin siinä tarvitaan paljon enemmän kevätjuhlaliikkeitä. Varsinkin yksinseilatessa genua.
Vaihelee näköjään yksinpurjehtijoidenkin tavat, joten kerron omani. Seilaan enimmäkseen yksin ja vuosittain Itämerta kauempana. 10m/s myötiksellä veneeni kulkee mukavan joutuisasti "virsarilla". Avomerellä panen tuuliperäsimen ohjaamaan ja yöksi vedän ykkösreivin "varmuuden vuoksi" (kurssia muuttamatta). Jos tuuli sitten yltyy, rullaan keulapurjetta pienemmäksi. Jos oikein kovenee, reivaan isoa lisää. Kolmosreivillä menen F8 tuulessakin. En mielellään ota isoa kokonaan alas, koska sen avulla voin tarvittaessa jäädä piihin (isoilla vesillä).
Jos saariston väyliä seilatessa tulee plattisosuus 10m/s tuulessa, mielestäni pienin vaiva on rullata keulapurje sisään ja antaa pelkän ison kuljettaa.
Tietysti täysmyötäisissä tuulissa pelkkä spiirattu keulapurje on hyvä ratkaisu, mutta miksi nähdä vaivaa ja hidastaa vauhtia isopurjeen laskemiseksi? Eihän 10m/s myötätuuli vielä ole mitenkään "kova keli"! Monelle se on spinnukeli. Kryssi samassa tuulessa on ihan eri asia. Silloin purjealan pienennys on yleeensä hyvinkin aiheellinen.
> jos tuuli takaa 10m/s ja ei kiire minnekään, siis laskettelee vain myötikseen isolla vai fokalla?
Viritä pelkkä fokka samoin kuin spinnukin, jos haluat päästä helpolla eikä ole kiire mihinkään. Siis kiinni pelkästään kulmistaan kuten spinnukin laitettaisiin, ja vastaavasti puomi tuulen puolelle. Jos ihan plattista haluaa ajaa voi puomin jättää tarpeettomana pois.
Taatusti helpompi ajaa kuin pelkkä iso tai pelkkä fokka normaalisti käytettynä. ihan veneestä riippumatta.
Epäsymmetrisen muodon maava fokka toimii paljon helpommin kuin symmetrinen spinnu ilman puomia. Jalukset vain tarpeeksi löysälle ja etuliikin puoleinen vain hieman kireämmälle, niin purje ajautuu ihan itsekseen sen verran sivuun etuliikin suuntaan, että koko purje pysyy vedossa ja aalloista poissa, eikä vene lähde rullaamaan yhtään, sillä purje vakauttaa eikä lisää rullaamista, kuten plattiksella normivirityksillä helposti käy, elleivät säädöt ole juuri kohdallaan.
Jos olis kiire toimittaisiin tietysti ihan toisin, mutta nythän ei ollut.
Ehdoton suosikki hyvään myötäiseen on fokka tai genoa kelistä riippuen. Ei kiirettä eikä tarvetta heittää vasaraa varsi edellä...
Joo, kyllä pelkkä keulapurje on huomattavsti helpompi, mutta en ihan plattikseen ajais, jos ei ole joku kapea ränni, jossa ei voi yhtään leikata.
Älä vain tee tätä jos purje on varustettu hakasilla. Nostin kerran genuan lentävänä kuten yllä ehdotetaan. Jossakin vaiheessa, mahdollisesti jo nostossa tai jiipissä, purje lepatti sen verran että etuliikin hakanen tarttui kiinni sivuvanttiin saalinkien yläpuolella !
Taisi olla parikin hakasta vantissa kiinni. Purjeen alas ottaminenhän ei tuossa tilanteessa onnistunut kuin mastoon kiipeämisen jälkeen. Onneksi pääsin saaren suojaan, mutta avomerellä kovalla tuulella olisi ollut tosi ikävä tilanne kun vielä purje rytkytti koko rikiä.
Jos purje on tarkoitettu keulasharusprofiiliin, tätä vaaraa onneksi ei ole.
Kun purje on lentävänä ja iso alhaalla se vetää jiipissä koko ajan eikä lepata lainkaan.
Sivuvantiin kiinni ei pääse yhtään mitenkään plattarilla , ellet sitä sinne köysillä vedä. Ei purje yksikseen osaa vastatuuleen edetä, sillä aerodynaaminen vastus ei ole koskaan negatiivinen.
Olet siis joko vetänyt jalusköysillä purjeen kiinni sivuvantteihin, tai ajanut jotain ihan muuta suuntaa kuin plattaria. Esim luovinut lentävällä keulapurjeella, eli toiminut aivan päättömästi.
Wichardin hänksi on näppärä yhdellä kädellä käytettäväksi mutta tosiaan vapaasti lepattaessa iskee itsensä kiinni mihin vain ylettää. Keskellä Atlanttia 35kts tuulessa kryssitiin pelkällä fokalla iso kokonaan surrattuna. 7mm kutteristaagi katkesi ylhäältä ja lepattava fokka iski 5 hakast kiinni ylävantiin ylimmän saalingin yläpuolelle, Ei auttanut kuin käydä käsin irroittamassa. Perinteisempi hakanen vaatii kaksi kättä käsittelyyn muttei myöskään voi aiheuttaa moista ongelmaa.
Ei vaan meillä oli isopurje ylhäällä.
En nyt enää muista tapahtuiko tuo kiinnitarttuminen nostossa, jiipissä tai laskussa. Ehkä toisaan nostossa tai laskussa jolloin etuliikki on löysällä ja voi tarttua kiinni. Joka tapauksessa sen verran inhottava tilanne ettö sitä kannattaa kannattaa kaikin keinoin välttää, mikä olikin pointtini.
Emme välttämättä myöskään ajaneet suoraa plattista. Mutta saaristoväylällä se nyt ei muutenkaan onnistu kovin pitkään.
Kaikenlaista neuvoa satelee. Tässä vielä yksi: hanki kunnon spiirapuomi, jolla vedät keulapurjeen ulos sivulle. Isolle preventteri ja setti virsikirjalle. Ei haittaa, vaikka tuuli/kurssi vaihtelee - 20 astetta, setti vetää eikä paukua, eikä tarvitse jiipata...
Huoh....
Miten purjehdin 10 m/s myötätuulessa?
Onpahan taas kysymykset ja myös vastaukset oikein taattua Suoli-laatua.
Mitä seuraavaksi?
Voinko nostaa isopurjeen käsin vai pitääkö käyttää vinssiä?
Kun tulen rantaan, laitanko peräköyden poijuun ennen vai jälkeen keulan kiinnittämistä?
Miten ankkuroin keskellä Atlanttia?
Jos nopeuteni purjeilla on hyvin pieni, voinko samalla käyttää konetta?
Ja Seppomartti vastaa....
Jos pitkä legi niin spinnu ja blooper jos tarvitsee välistä luovia niin tupla Genuaetupurje virsikirjana.