Perhe elämä sekaisin

Eli ollaan oltu avovaimoni kanssa seitsemänvuotta yhdessä, tyyntä ja myrskyä ollut, nyt meillä on kaksivuotias poika ja avovaimo ilmoitti puolitoista kuukautta sitten että nyt erotaan, tähän asti elettiin tasaista perhe-elämää, lapsi oli avovaimon keskipiste ja paras äiti mitä voi toivoa, sitten yht äkkiä vaan haluaa erota ja omat menot vain tärkeimpiä, mulla oli silloin kesäloma onneksi jotta pystyin olemaan lapsen kanssa ja omat vanhempani auttoivat myös, ei ole kovin helppoa olla iloinen lapselle ja samalla käydä läpi omaa surua ja kaikkia kysymyksiä, nyt pari viikkoa kun olen ollut töissä minä olen ollut lapsen kanssa töiden jälkeen ja yöt, avovaimoni missä milloinkin, nyt viimeviikon äitinsä luona kun hänen äitinsä oli pois, aamulla kuskannut pojan hänelle ja päivän hän on ollut pojan kanssa kunnes taas töistä päästessä olen välittömästi hakenut lapsen, ja sama jatkunut päivä päivältä, mitään hän ei halua puhua tulevaisuudesta, vaan että aika näyttää ja minussa on kaikki vika, tänään oli huippu kun piti lähteä töihin ja viedä taas poika äidilleen niin ei vastannutkaan puhelimeen, siinä sitten miettimistä mitä teen kun ei ollut mahdollista viedä poikaa hoitoon minnekään, ja itse olisi pitänyt mennä töihin, ei muuta kuin soitto työ paikalle ja jäädä kotiin. Lapsen äiti on hoitovapaalla ja mielestäni hänellä olisi velvollisuus hoitaa lasta päivisin, mitä teen, ja mitä teen jos en voi luottaa aamuisin siihen, ja miksi ihminen muuttuu yht äkkiä niin täysin
12262
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Ota yhtetyttä lastesuojeluun.Lapsi pois äidiltään jos omat panomenot on tärekeämpiä..

Äänestä
  • ohoh, entäs jos sille äidille on vaikka sattunut jotain, eikä siksi vastaa puhelimeen? Sairastunut, joutunut tapaturmaan, tms. ?

    Äänestä

  • rauhoitu kirjoitti:

    ohoh, entäs jos sille äidille on vaikka sattunut jotain, eikä siksi vastaa puhelimeen? Sairastunut, joutunut tapaturmaan, tms. ?

    Ei ole sattunut mitään, tuntuu vaan ettei muu kiinnosta kuin oma napa, en uskalla alkaa kinastella ja ottaa yhteyttä lastensuojeluihin, siitä se sota alkaa ja loppu tulos on etten näe pian rakasta poikaani koskaan

    Äänestä

No eipä sinun sitten juuri auta muu kuin olla aina varautunut suunnitelmalla B sen varalta, että et voikaan lasta aamulla viedä äidilleen, kun sinun pitää lähteä töihin. Eli voivatko esim. vanhempasi, lapsen isovanhemmat auttaa?

Äänestä
  • Hyvää elämää sekin on, aina elää pelon vallassa, aina ollut hyvä puoliso ja isä, en ole ryypännyt enkä rellestänyt, kuitenkin kaikessa vika on aina minussa.... Mihinkään ei uskalla ottaa yhteyttä jotka auttaisivat tekemään ratkaisun kaikkeen, liittomme on ohi se on selvä, enää en anteeksi anna, lapsen puolesta säälittää vaan kun hänellä oli maailman paras äiti ja meillä onnellinen perhe, nyt kaikki romuna. Jos alan ehdotella jotain, pian olen lapseton ja poika kärsii , äidit voittaa aina tässä maassa, oli tilanne mikä vaan.

    Äänestä

  • Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

    Hyvää elämää sekin on, aina elää pelon vallassa, aina ollut hyvä puoliso ja isä, en ole ryypännyt enkä rellestänyt, kuitenkin kaikessa vika on aina minussa.... Mihinkään ei uskalla ottaa yhteyttä jotka auttaisivat tekemään ratkaisun kaikkeen, liittomme on ohi se on selvä, enää en anteeksi anna, lapsen puolesta säälittää vaan kun hänellä oli maailman paras äiti ja meillä onnellinen perhe, nyt kaikki romuna. Jos alan ehdotella jotain, pian olen lapseton ja poika kärsii , äidit voittaa aina tässä maassa, oli tilanne mikä vaan.

    Höpön höpön, jos kerran olet omalta osaltasi asiat hoitanut aina ok, niin sulla ei ole mitään pelättävää. Lapselle täytyy kuitenkin luoda turvalliset ja suht koht säännölliset puitteet. Kyllä se äiti on paras äiti lapselle yhä ja sinä isänä paras isä yhä, teidän vain täytyy sopia systeemit niin, että lapsen elämä on mahdollisimman turvallista. Anna pölyn laskeytua nyt hetken, mieti asioita rauhassa, ja mitä ikinä tuleekin, pysy asiallisena ja fiksuna, niin sinulla ei ole mitään hätää. Oma-aloitteisuus näissä asioissa on aina plussaa, eli yritä edistää lapsen hyvinvointia aina ja kaikin keinoin.

    Äänestä

  • Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

    Hyvää elämää sekin on, aina elää pelon vallassa, aina ollut hyvä puoliso ja isä, en ole ryypännyt enkä rellestänyt, kuitenkin kaikessa vika on aina minussa.... Mihinkään ei uskalla ottaa yhteyttä jotka auttaisivat tekemään ratkaisun kaikkeen, liittomme on ohi se on selvä, enää en anteeksi anna, lapsen puolesta säälittää vaan kun hänellä oli maailman paras äiti ja meillä onnellinen perhe, nyt kaikki romuna. Jos alan ehdotella jotain, pian olen lapseton ja poika kärsii , äidit voittaa aina tässä maassa, oli tilanne mikä vaan.

    No hölmööhän tuo on jos vielä lapsi äidilleen annetaan. Jos noin epävakaa persoon että jättää lapsensa voi hän sen tehdä milloin vain.
    Nyt kipin kapin suunnittelemaan ammattilaisten kanssa miten etenet. Muista ottaa todisteita että äiti on jättänyt teidät. Työnantajalta ettet pystynyt tulemaan lapsenhoidolta töihin, ystäviltä, yms. Jos hän nyt sitten vaatimuksineen ilmestyy niin älä lannistu. Kyllä pärjäät lapsen kanssa. Onhan äitikin luottanut sinuun niin paljon että on jättänyt lapsen sinun hoitoon.
    Ihmetyttää vaan että kun yhtäkkiä vaimo muuttuu niin kertoo että nyt hänellä ei ole asiat hyvin.Yritä opäästä selville mikä häntä vaivaa ja ota vaimon äitiin yhteyttä josko hän tietäisi jotain.

    Äänestä

Ota muistiin tuo päivämäärä koska äiti teki sulle oharit. Meillä miehen exä jätti 0-2 vuotiaan lapsensa miehen autoon ja soitti isälle että lapsi on sitten autossa. Tämä oli kesken työpäivän. Ei varmaan tartte sanoa että isä sai huoltajuuden.

Äänestä

En ole asiantuntija mutta oletko varma että vaimosi ei ole ihan terve. Kuullostaa että voisiko olla joku mielenterveyshäiriö. esm. Kaksisuuntasessa mielialahäiriössä ihminen muuttuu täysin. Sekin on mahdollista ? Jos ei, niin sitten on löytänyt ilmeisesti uuden miehen.

hertileijaa, pitäisi kyllä pystyä puhumaan. Eihän tuollain saa jättää asioita leijumaan kun noin pieni lapsikin. Lapsi kaipaa äitiään.

Ota ihmeessä sos.toimistoon yhteyttä, sillä täytyyhän tohon saada apua.
laita textiä miten selvitit asian.

Äänestä

Joo, pidä kirjaa äidin laiminlyönneistä tarkasti. Jos mahdollista, pyydä joku läheinen todistamaan jokainen kerta kirjallisesti. Aiotko itse jäädä asumaan yhteiseen asuntoonne? Jos aiot, kehota naista muuttamaan kirjansa muualle, esim. sinne äitinsä luokse. Sen jälkeen voit ottaa yhteyttä lastenvalvojaan sekä vaatia naista tekemään lapsestanne tapaamis- ja elatussopimuksen.

Avoliitossa on se ikävä puoli, ettet voi pakottaa naista muuttamaan pois, voit vain kehottaa... avioliitossa voisi hakea yhteiselämän lopettamista. Keskity huolehtimaan lapsestasi, se kyllä palkitaan elämän mittaan. Naisella on varmaan ikä-/viehättävyyskriisi ja kaipaa nuoruuttaan takaisin. Se voi mennä ohitse ja voi ruinata sinua takaisin. Älä sitten suostu siihen, kerran pettää luottamuksen niin sen pettää jatkossakin.

Äänestä

Ap on erittäin katkera erostaan ja keksii moisia syytöksiä kiillottaakseen omaa egoaan, taitaa miwhellä olla jotain salattavaa kun noin kovasti yrittää peitellä omia juttujaan ja syytellä ex vaimoa????

Äänestä
  • Kuule "meneppä hoitoa hakemaan" ymmärsitkö mitä luit. Eihän siinä ole edes vielä erottu.

    Mene hoitoon lässy itse. Hoidon tarpeessa olet ja tulet aina olemaan.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Elämä kuralla kirjoitti:

Eli ollaan oltu avovaimoni kanssa seitsemänvuotta yhdessä, tyyntä ja myrskyä ollut, nyt meillä on kaksivuotias poika ja avovaimo ilmoitti puolitoista kuukautta sitten että nyt erotaan, tähän asti elettiin tasaista perhe-elämää, lapsi oli avovaimon keskipiste ja paras äiti mitä voi toivoa, sitten yht äkkiä vaan haluaa erota ja omat menot vain tärkeimpiä, mulla oli silloin kesäloma onneksi jotta pystyin olemaan lapsen kanssa ja omat vanhempani auttoivat myös, ei ole kovin helppoa olla iloinen lapselle ja samalla käydä läpi omaa surua ja kaikkia kysymyksiä, nyt pari viikkoa kun olen ollut töissä minä olen ollut lapsen kanssa töiden jälkeen ja yöt, avovaimoni missä milloinkin, nyt viimeviikon äitinsä luona kun hänen äitinsä oli pois, aamulla kuskannut pojan hänelle ja päivän hän on ollut pojan kanssa kunnes taas töistä päästessä olen välittömästi hakenut lapsen, ja sama jatkunut päivä päivältä, mitään hän ei halua puhua tulevaisuudesta, vaan että aika näyttää ja minussa on kaikki vika, tänään oli huippu kun piti lähteä töihin ja viedä taas poika äidilleen niin ei vastannutkaan puhelimeen, siinä sitten miettimistä mitä teen kun ei ollut mahdollista viedä poikaa hoitoon minnekään, ja itse olisi pitänyt mennä töihin, ei muuta kuin soitto työ paikalle ja jäädä kotiin. Lapsen äiti on hoitovapaalla ja mielestäni hänellä olisi velvollisuus hoitaa lasta päivisin, mitä teen, ja mitä teen jos en voi luottaa aamuisin siihen, ja miksi ihminen muuttuu yht äkkiä niin täysin

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu