Kuinka moni aseksuaali on kokeillut seksiä?

En ole enkä oikeastaan haluakaan kokeilla ihan vain kokeilun takia. Myöskään itsetyydytyksestä en ole saanut mitään irti, aivan kuin piuhat ois poikki aivojen ja sukupuolielinten välillä. En koe tarvitsevani mitään kertapanoa todistaakseni itselleni ja muille olevani aseksuaali.

Eiköhän aika monessa heterosuhteessakin homma mene tuohon, ettei naista kiinnosta seksi mutta tulee silti lahnattua miestä miellyttääkseen. Toimisko teillä ns. avoin suhde, että kumppanisi saisi hakea seksiä muualta, kunhan huolehtii taudittomuudesta ja pystytte asiasta keskustelemaan ilman mustasukkaisuutta?

Olen harrastanut seksiä aktiivisesti ollessani parisuhteessa ja pidin siitä. Mutta se oli enemmän sellaista että halusi olla haluttu, itsetyydytyksen korviketta, rentoutusta, orgasmikeskeistä... No en kyllä tiedä millaista sen "pitäisi" olla. Virallisen mittapuun mukaan olen kai neitsyt, koska penetraatiota en harrasta. Minulla on aina ollut libidoa, mutta suuntautumiseni oli aina ollut jotenkin epäselvä kun mietin että kenen kanssa haluaisin olla. Kun ihastuin niin en osannut kuvitellakaan seksiä ihastuksen kanssa ja ajatus seksistä olisi ollut melko turn off. Sain tietää aseksuaalisuuden olemassaolosta vasta muutama vuosi sitten. Tajusin etten tunne seksuaalista vetovoimaa ketään kohtaan, vaikka ihastun ja rakastun. Nykyään tiedostan selkeämmin sen etten oikeasti halua seksiä kenenkään kanssa. Aseksuaalit.net -sivun kautta järjestetään kai miittejä, mutta itse en saa aikaiseksi lähdettyä sellaisiin tapaamisiin, koska en ole kovin ulospäin kääntynyt.

Suosittelen selaamaan netin forumeja. Itse luin ensin suomalaisen aseksuaaliforumin juttuja läpi, mutta se oli aika hiljainen. Sen sijaan kansainvälinen AVEN-forumi oli vilkas, ja löysin sieltä paljon vastauksia.

Kuten sen, että jokainen on yksilöllinen myös omassa aseksuaalisuudessaan. On ihmisiä, jotka kykenevät seksiin ja jopa haluavat sitä - mutta vain yhden tietyn ihmisen kanssa, ja sekin voi tapahtua vuosien päästä. Eli se miksi itseään nimittää ja mitä haluaa tehdä, on itsestään kiinni.

Itse tajusin olevani aseksuaali vasta kun olin ekassa parisuhteessa ja ekan kerran sängyssä. Vähän hankalalta se tuntui. Ja jossain vaiheessa exä valitteli sitä, etten ole intohimoinen. En vain osannut olla. Seksi tuntui vastenmieliseltä vaikka kuinka yritin. Lopulta luin asiasta ja mietin pitkään, ja totesin olevani aseksuaali, ja että se on ihan okei. Yhä olen utelias kokeilemaan jonkun mielenkiintoisen kanssa, mutta voi olla ettei kokeilua enempää tule tapahtumaan. Ja sekin, että pään sisällä ajatuksena jokin voi tuntua ihan ok:lta, mutta kun on todellinen tilanne päällä, tajuaa, ettei sitä haluakaan.

Livenä en ole muita aseksuaaleja tavannut. Meitä on niin vähän.

Onhan sitä tullut muutaman kerran kokeiltua. Seksiä kun on aina nuorelle naiselle niin helposti tarjolla. Sellaista väkinäistä nyhjäystä se on ollut. Ei tunnu miltään, mutta ei pahemmin ällötäkään.

Hei!

Kanssa-aseksuaali täälläkin. En ole koskaan ollut edes parisuhteessa, joten ei ole tullut harrastettua seksiäkään. Haluaisin kyllä löytää jonkun tärkeän ihmisen, mutta se tuntuu olevan hieman hankalaa näin introvertille henkilölle. En ole mikään baariperhonen ja kaiken lisäksi seksinkaipuuni on no... olematon. Tavallinen vanillaseksi ei ikipäivänä riittäisi minulle (luultavasti kyllästyisin), vaan mukana tulisi olla vähintäänkin jonkinlainen älyllinen komponentti, jotta asia tuntuisi edes jotenkin merkitykselliseltä/jännitteelliseltä/tavoitteelliselta. Hieman kinkympi suhde (seksitön?) sopisi minulle, jos kumppani olisi kovin läheisyydenkaipuinen ja toivoisi suhteeseen jotain sellaista, joka selkeästi erottaisi sen "pelkästä" ystävyyssuhteesta. : )

Hassulle kyselijälle tiedoksi, että olen tähtityypiltäni kalat. Kundaliinienergioista en tiedä mitään. /Menstruaatio/ vain tapahtuu, halusi tai ei. Elämässä minulle on tärkeää perhe, erilaiset harrastukset ja oma koti. Olen aika onnellinen omalla tavallani. Elämä ei varmaankaan ole kellekään mitään ruusuilla tanssimista, harrasti seksiä tai ei.

Mikä pysyvyyteen tulee, olen varmastikin aseksuaali hamaan loppuun. Tunnistin itseni aseksuaaliksi jo varhaisessa nuoruusiässä - itse asiassa jo ennen kuin edes tunsin koko termiä. Aloin pohtia asiaa siinä vaiheessa, kun ympärillä tuttavat ihastuivat, rakastuivat ja muodostivat seurustelusuhteita. Minä en. Edelleenkään en tiedä edes omaa "suuntautumistani" (jos sitä onkaan), liioin olen koskaan ollut edes ihastunut kehenkään. En näe muita ihmisiä seksikkäinä, mutta älykkyyttä, miellyttävyyttä ja hyvää keskustelutaitoa osaan arvostaa.

En ole ikinä harrastanut seksiä. Periaatteessa se minua kiinnostaa biologisesta näkökulmasta, mutta mielestäni se ei vain ole kaiken suhteeseen liittyvän vaivan arvoista. Yhden yön jutut taas ei ole mun juttu. Joten käytännössä on jäänyt kokematta, kun ei ole löytynyt sitoutumishaluista kumppania, joka kuitenkin ymmärtäisi aseksuaalisuuteni eikä tarvitsisi seksuaalista vetovoimaa kokevaa kumppania. Toisaalta on myös se näkökulma, että mitä sitten kun olen sitä kokeillut ja uteliaisuuteni tyydyttänyt? Mulla ei ole mitään suurta intohimoa seksin harrastamista kohtaan. Jos kumppani haluaisi sitä aina vaan lisää, niin suhde voisi muuttua rasittavaksi.

Olen mies ja umpihomo.
"Erityinen ystäväni" on mies, täysin aseksuaali.
Suhteemme on omituinen, hän ei ole koskaan aloitteellinen, minä olen.
Hän on sanonut aivan suoraan että jos minä haluan seksiä, hän auttaa asiassa.
Hän antaa minulle suuseksiä, ja anaaliseksiä. Sekä masturboi minua.
Minulle ei tulisi mieleenkään tehdä hänelle mitään väkisin.
Mutta hän on verrattavissa Pumpattavaan Paavoon.
Olen kysynyt suoraan ettei hän tunne mitään hyväksikäytön tunteita, ja vastaus on selkeä: "luuletko että antaisin sinun tehdä niin?"

Kaveri on ainoa ystävä jonka kanssa voisin lähteä maailmanympäri matkalle, niin vahva on meillä kaveruus.