Epävakaa persoona?

Huono pettymysten sietokyky, impulsiivinen käytös, häilyvät ihmissuhteet, pitkästyminen ja itsensä syvä häpeäminen... nämä sanat kuvastavat minua jolle tehtiin epävakaa persoonallisuushäiriö-diagnoosi jokusen vuosi sitten. Saatan jotakuta rakastamaani ihmistä kohdella todella huonosti ilman että osaan säädellä negatiivista tunnetilaani... ei tarvitse olla toisella joku ilme tai lause jonka voin ylitulkita mielessäni ja jonka kautta tunnen pitävihaisuutta kyseistä ihmistä kohtaan. Kun olen vihainen, olen kiihkeä eikä minua saada ympäripuhuttua, pidän joustamattomasti mielipiteestäni kiinni. Itken, raivoan, saatan sanoa jotain harkitsematonta. Tällainen käyttäytyminen pidemmän päälle tulehduttaa ihmissuhteeni...

Kiitos. On kuin olisit kirjoittanut minusta, mutta jotain tällaista olen jo pari vuotta osannut odottaakin, että sikäli en edes yllättynyt.

Ei diagnosoida "pelkän päihdekäytöksen" perusteella, ks. diagnostiset kriteerit.

Mieliala voi vaihdella useamman kymmenenkin kerran päivässä. Ihmissuhteita voi leimata voimakas hylätyksi tulemisenpelko ja kiihkeät yritykset välttää joko todellinen ja/tai kuviteltu sellainen.

Epävakaat käyttävät suhteellisen paljon haitallisissa määrin erilaisia defenssejä kuten split, projektio ja kieltäminen.
Epävakaan voi olla vaikea tai joskus jopa liki mahdoton tuntea realistisesti itseään ja täten myös muita. Osaa vaivaa myös identiteetin puuttumisen tunne.

Useat epävakaat mainitsevat kärsivänsä kroonisista tyhjyydentunteista. Tätä voidaan "itsehoitaa" esim. päihteiden, läheisriippuvaisuuden, rahan tuhlaamisen, ruoan ahmimisen, holtittomien seksisuhteiden yms. toiminnan avulla.

Jotkut epävakaat ovat erittäin itsetuhoisia, jopa siten, että taustalta löytyy lukuisia itsemurhayrityksiä. Osa keskittyy "vain" uhkailemaan itsemurhalla, osa jättää itsemurha-ajatukset pelkästään omaan tietoonsa.

Osa epävakaista viiltelee itseään. Epävakaiden kokema tuskaisuus on usein hyvin voimakas ja nopeasti paheneva tunnetila. Vaarana voi olla jopa persoonallisuuden hajoamisen kokemukset.

Epävakaat saattavat alistua ja alistaa - kaksi ääripäätä tuottaa ja lisää ihmissuhdeongelmia, välimuotoa ei ainakaan vaikeimmissa tapauksessa useinkaan ole. Henkinen ja/tai fyysinen väkivalta mahdollista.

Epävakaiden itsetunto on sairaalloisen alhainen.
Ajatusmaailmaa voi värittää sadistis-masokistiset fantasiat.
Tunne-elämä (luonnollisesti) epävakaa, puutteellinen, jopa "tyhjä".

Epävakaat voivat kärsiä säännöllisesti räikeistäkin raivokohtauksista, mitkä voivat tuntua hallitsemattomilta. Pitkäjänteisyyttä vaatien tehtävien, mitkä eivät tuota välitöntä tyydystä, hoitaminen voi olla haastavaa.

Epävakaa ei ole tahallisesti epävakaa, vaikea tai ilkeä ihminen. Epävakaa kärsii suuresti itsekin ongelmistaan ja on yleensä monella tavalla traumatisoitunut varhaislapsuudesta lähtien. Liitännäisoireet kuten epäluuloisuus, dissosiaatio, voimakas ahdistus ja masentuneisuus ovat hyvin yleisiä. Lisäksi epävakailla voi esiintyä keskimääräistä enemmän syömishäiriöitä tai esim. hypokondriaa.

Vaikeuksia on niin opiskeluiden, töiden kuin ihmissuhteidenkin saralla. Ainakin joillain alueilla. Arki on usein haasteellista ja vaikeaa. Kun yksi ongelma väistyy, tuntuu että toinen seuraa. Epävakaat ovat moniongelmaisia ja vaikeasti hoidettavia, vaan eivät suinkaan "toivottomia" tapauksia. Osaa oireista voidaan helpottaa lääkkeiden avulla mutta itse persoonallisuuteen auttaa vain pitkäkestoinen psykoterapia / tiivis hoitoapu, mikä sekään ei tule menemään ongelmitta sitoutumisvaikeuksien, päihderetkahduksien ja impulsiivisten raivarien vuoksi. Välttämättä.

Tietynlaisen temperamentin omaavilla on parempi mahdollisuus eheytyä ja selättää häiritsevä epävakaus, kuin tietynlaisen omaavilla. Liki kaikki epävakaat tasoittuvat jollain elämänalueella vuosien kuluessa, vaikkei vakituista hoitoa olisikaan aloitettu/jatkettu. Hoidotta jääneet saattavat olla eläkeputkessa, lastesuojelun asiakkaina.

Epävakaa persoonallisuus on vakava ja pitkäaikainen persoonallisuuden häiriö. Diagnoosin saa mutta sitä voi olla mahdoton saada pois.

Niin tai näin, parantuakseen jokaisen epävakaan on saatava identiteetin jatkumisen / säilymisen tunne. Lapsuudesta tähän päivään. On hyväksyttävä elämä murheineen ja iloineen, sellaisena kuin se on. Lapsuudesta tähän päivään. On oivallettava kivuliaita asioita itsestä, muista ja koko elämästä. Rakennettava pohja uudelleen, korjattava se mitä voi korjata, alettava uskoa omaan itseensä, pikku hiljaa muihinkin luottaen. On otettava vastuu itsestään ja annettava muiden ottaa vastuu itsestään. Ihmisiä ei saa manipuloida, muttei tarvitse itsekään olla manipuloitavana.

Vaikeinta ei kuitenkaan, ehkä, ole sittenkään itse epävakaus (tuttu käytösmalli), vaan siitä toipuminen ja uuden elämän opettelu.

Pitkästä negatiivissävyitteisestä viestistä huolimatta, korostettakoon sitä, että epävakaa voi olla hyvin älykäs, pohjimmiltaan kiltti, huumorintajuinen ja viimein empaattinen sekä rakastava ihminen.

Suuret kiitokset tästä kirjoituksesta. Luin ajatuksella läpi ja noin se juuri menee.

Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus, mutta kärsin edellä luetelluista oireista vain silloin kun minulla menee huonosti. Silloin kun asiat ovat hyvin, voin olla hyvinkin onnellinen. Useimmat ihmiset tuntuvat minusta liian tunteettomilta ja välinpitämättömiltä.

Tuosta huonosta pettymyksen sietokyvystä, että se on toisinaan järkyttävän huono ja pienikin epäonnistuminen on toisinaan maailmanloppu. Toisinaan käsittämätön raivokohtaus esim liikenteessä jos homma ei toimi ja kaasu pohjaan ja hampaiden kiristelyä otsasuonet pullottaen yms, mikä ei kuulu käsittääkseni ns normaalien ihmisten elämään.

Mulla on epävakaa diagnoosi. Melkein kaikki muut kriteerit täyttyy mun kohdalla, mutta ei koskaan tuo, että saisi "raivokohtauksia". Vähän ehkä ärsyttää, kun yleensä epävakaan kohdalla ajatellaan heti, että on riitaisa... ja mä en oo yhtään. Jos toinen haastaa riitaa, niin yleensä reagoin vaan olemalla hilijaa, en ole luonteeltani sellainen, että rupeisin edes huutaa takaisin. En myöskään saa mitään "raivokohtauksia" esim. liikenteessä tai muussa tarkkaavaisuutta ja malttia tarvittavassa tilanteessa, vaan olen todella maltillinen ja tarkka. Mutta siis useimmat muut kriteerit täyttyy..ja tunnen itseasiassa olevani toivoton tapaus. En usko, että mua hirveesti voidaan tässä auttaa.

Itse olen tulkinnut nuo raivostumiset lähinnä luonteenpiirteeksi, mutta paljon muitakin seikkoja, jotka tukevat diagnoosia puolesta. Näiden kanssa on vaan opittava elämään, vaikka toivottomalta välillä tuntuukin. Olen saanut käytöksestä kommentteja todellisesta herrasmiehestä psykopaattiin ja eiköhän tätä jatku myös seuraavat 30 vuotta.

Split: lohkominen, mustavalkoajattelu.

Minulla ei ole koskaan ollut raivokohtauksia. En varmaan ikinä ole saanut minkäänlaista raivokohtausta kuin lapsena, en sitten tiedä onko sekään tervettä. En myöskään viiltele, tai yritä itsemurhaa jatkuvasti, käytä päihteitä väärin eikä minulla ole syömishäiriötä. En koe olevani mitenkään kovin hankala ihminen.. Silti minulla on epävakaa diagnoosi ja se onkin tullut siitä että koen voimakasta ahdistuneisuutta enkä kestä stressiä ja painetta eli olen psyykkisesit hauras, sekä masennus on ollut seuralaisena jo puolet elämästäni. Samoin sosiaalisten tilanteiden pelko.. Osa epävakaista oireilee sisäänpäin ja osa ulospäin. Ulospäin oireileivat ovat varmasti näitä jotka saattavat saada hankalan ihmisen maineen vaikka en itse koe että he hankalia ovat, vaan sairaita. Ja ulospäin oireilevat ovat varmaan näitä jotka saavat esim. raivokohtauksia tai ovat eläneet esim. aika villin nuoruuden, tai elämän ja käyttävät paljon päihteitä. Tämän on siis vain minun oma analyysini asiasta. Itse vaan koen välillä häiritsevänä sen että oletetaan että kaikki epävakaat ovat samanlaisia. Eivät ne ole. Monilla lääkäreilläkin on omat ennakkoluulonsa epävakautta sairastavista ihmisistä.

https://epavakaamenestyja.wordpress.com/

jonkun blogi aloitus