Sinulle, ihmeelliselle olennolle.

Mitäpäs jos kaksi sisimmältään yksinäistä olisivat yhdessä enemmän? Miksi olet luovuttanut, kun tunteesi ovat noinkin syviä? Kannattaa saattaa ne sen toisen tietoon. Joskos sittenkin löytäisitte yhteisen sävelen. Elämä on liian lyhyt kaipaamiseen ja rakkauden tuhlaamiseen. Tsemppiä ja nyt yhteyttä ottamaan!

ja jakaa tuota ihmeellistä tuntoa joka käy yli ymmärryksen? Eikö se ole kokemuksena niin arvokas ettei sellaista halua mitätöiden heittää menemään eikä piittaamattomasti kääntää selkäänsä sille? Jotain samankaltaista kokeneena toivoisin jonkinlaisen yhteyden säilymistä tai edes selkeitä jäähyväisiä - muutoin muistoksi jää olemuksen keihäänä lävistämä kipu ja epätietoisuudesta täyttyvä tyhjyys.

Tunnen sinut hyvin vaikkemme tunne oikeessa elämässä.Olemme molemmat yksinäisiä sieluja jotka ymmärrämme toisiamme ilman sanoja.Vahva yhteys on kokoajan.Tunnen sen.En ole luovuttanut enkä milloinkaan luovutakkaan.Odotan hetkeä kun voin pelotta istua viereesi ja katsoa sinua silmiin.Kerron kyllä kaikki asiat sinulle.Matka on olut pitkä ja raskaskin mutta uskon kaiken lopulta selviävän.

..että kaipaamani mies ajattelisi näin. Luovuttaisi näin. Itse saman kokeneena,kokevana. Monta kertaa olen päättänyt unohtaa ja mennä eteenpäin. Mutta viimein ymmärtäin etten voi unohtaa häntä, enkä tappaa tunteitani. Jotain syvempää, jotain ainutkertaista koin. Rakastuin häneen. Niin paljon voimia ja ajatuksia vienyt kaikelta muulta. Tiedän ja tunnen, että olet jossain mies ja ajattelet samoin. Nämä tunteet pitäisi elää todeksi. Haluaisin kohdata sinut vielä kerran ja kertoa että, Rakastan sinua. Haluan että tiedät sen. Oli se mitä oli sen jälkeen.TP:lle..-Brown Eyed Girl

..what about love..ei varmaan mitään.." what a hell im doing here, i dont belong here " creep, radiohead. s

Jos ei kerro tunnoistaan toiselle ei voi odottaa että hän tietäisi mitä tunnet ja haluat.

Vaikkakin hidas ja melko epätoivoisessa tilanteessa ja näköjään lukemassa Suomi24:ää, niin en kyllä luovuta. Ei pysty. Luovuttakaa housuihinne.

Jos lähtis päivä kaljalle? Ja kysyisin miten tästä mennää eteenpäin?

Kiitos samoin.

Sydämessäni häntä kannan ja olen sanonut omasta tunnostani AP. lle .. häntä en halua häiritä jos hän ei sano mitä hän tuntee.

Voi hyvät ihmiset. Keskustelkaa yhteisistä tavoitteista ihan oikeassa elämässä.Jos on halua yhteiselämään niiin kumpikin tekee osansa, muttei pelkkien aavistusten mutu-tuntumien perusteella vaan ne linjaukset vedetään muualla kuin näillä höpöhöpö palstoilla.

Oliko tää semmonen känniavautuminen? Jotenkin sellanen tunne että haluat ennemminkin tehdä sovinnon itsesi kanssa ja jatkaa matkaa kuin tutustua paremmin minuun.

Ei mulla muuta...tänne se on suollettava kun et halua pitää yhteyttä ja olet valinnut jonkun toisen vierellesi kulkemaan. Hyvästi. I don't think I can say anymore than I love you, everything else is a waste of breath.

Ajattelen samoin...paitsi en ole edelleenkään luopunut toivosta yhdessä oloon! Ihastuin sinuun ensikohtaamisella...Rakastuin seuraavalla! En ole uskaltanut kertoa tunteistani , vaikka niin pyysit. Ota minuun pliis yhteyttä jos vielä yksinäinen olet...Minä olen sitä, enkä pysty jatkamaan elämääni ennenkuin asiat kanssasi ovat selvinneet....

Minä pyysin sinua kertomaan tunteistasi ja halustasi ... "en tiedä oletko hän"
Turha minua pyytää nyt olen kertonut omistani ..
Minulle et halunnut kertoa tunteistasi ja haluistasi pidit elämästäsi ulkona ..
Täytyy tietää mitä elämältään haluaa ja tehdä ..
Jos ei halua sitten pitää vain hyväksyä ja jatkaa eteenpäin ..

Kaikkeen tähän vain soveltuu sääntö :
Kaikelle tapahtuvalle on syy pitää vain oikein ymmärtää ja tehdä mitä tarvitsee.

Jospa sanoisit mieluummin tämän päin naamaa, etkä kylmästi vain jättäisi häntä odottamaan ja luottamaan...Lienet sen velkaa? Nimittäin sydän verellä itsekin odotan edelleen, sillä luotan!

Sitä sielujen sympatiaa ei voi uskoa todeksi, ellei itse olisi kokenut. Tylsää, että asiat menivät näin. Kaikkea hyvää sulle elämässäsi, kyllä se jatkuu täälläkin kaikesta huolimatta.

Ikävöit siis toista ja yrität suhdetta uuden kanssa. Tosi reilua... Tulee varmaan onnistumaan, mikset voi unohtaa entistä ensin ja sitten siirtyä eteenpäin. Mä varmaan antasin nyrkistä, jos saisin tietää olevani korvike:(

Minulle kävi samoin. Ihastuin ja rakastuin. Sydämeen tuli mies, jäädäkseen. Mutta kaipaus jäi jäljelle, koska emme voi koskaan olla yhdessä.

Ihmeellinen se yhteys oli. Toivottavasti molemminpuolinen...
Elämä jatkuu ja koitan päästä yli siitä tapaamisesta, kun emme kuitenkaan enää kohtaa, valitettavasti.
Olisin halunnut korjata sen väärinkäsityksen mikä varmaankin reaktiostani koitui. No ehkä ymmärrät kuitenkin. Se tunne vaan oli liikaa ja jotain käsittämätöntä.

No tämä nyt ei ollut mulle, kun kohdattiin niin pikaisesti ettei ehditty tutustua edes. Vastasin kuitenkin kun tuntui siltä...

Olin sinulle vain korvike ja koston kohde .. Miten miehet ovat sinua kohdelleet .. En ikinä luota naisiin enää .