Noniin, kertokaas jotain kivoja leikkejä, mitä voi "ylienergisen" :) koiran kanssa leikkiä. Pallonheittlyt sun muut on jo niin leikittyjä, kaipaamme jotain uutta. Etsimisleikkejä ollaan myös tehty ja ulkona leikitty... keppien hakemista jne. Jotain ideoita näiden lisäksi? Sellaisia leikkejä, joissa koira saa käyttää aivojaan? Kiitos jo etukäteen:)
Erilaisia leikkejä
energinen pikku pentu
93134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aktivointi-leikkejä kannattaa, ne väsyttävät koiraa, kun se joutuu käyttämään aivojaan. Me ollaan piiloteltu nameja yhteen huoneeseen ja koira on sitten saanut etsittyä. Lisäksi meillä on tuollainen pallo, jossa on luukku ja sieltä sitten tippuu namia aina jossakin vaiheessa. Vessapaperi rullan sisään ollaan laitettu nami ja päistä litistetty..
Sitten on olemassa ihan aktivointi-lelujakin:
http://www.rassel.fi/tuotteet/2/9/
hauskalta lelulta, joka siinä listassa on ensimmäisenä. =)
Piilota makupaloja wc-paperirullien hylsyjen sisään (taittele päät kiinni), jogurttipurkkien alle, pyyhkeen sisään... Mikäli koira on isompi kokoinen, tyhjän limsapullon sisään voi laittaa nameja. Kongit myös käteviä ;) Itse en ole kokeillut mutta suositeltu on, koirani vain on niin pieni... Lisää hankaluutta kongille saa kun laittaa nameja ja juustoa sisään ja mikroon (jäähdytä ennen kuin annat koiralle!!!) -juusto sulaa eikä namit irtoa niin helposti.
Myös kouluttaminen hyvää aivojumppaa :)
Hei!
Olen opettanut koiran tekemään kiepin, ensin maahan ja sit selän kautta ympäri. Opetin myös näyttämään missä on minun peukalo, sormet erilleen ja koira nuolaisee peukaloa. Vastaavia keksit vaik kuinka, nenä, varvas..
Tuo esine/lelu (leuluilla omat nimet, naru, pallo..) eli aina kun koira tuo oman lelun, se joutuu etsimään. Opeta sitä viemään lelut omaan laatikkoon. Syvä lautanen nurinpäin lattialle missä on nami alla..
Muutama tuli mieleen..
Laita toiseen käteen kivi ja toiseen makupala. Sitten sekoita niitä selän takana ja laita kädet nyrkissä koiran eteen ja koira saa haistella kummassa kädessä on makupala.
Sitten voit laittaa pitkän janan makupaloja/kuivamuonaa lattialle ja janan päähän uuden lelun tai koiran lempilelun ym.
Voit mennä metsään ja etsiä kaatuneen puun ja laittaa koiran kävelemään sitä pitkin tai kyppimään kivien päällä tai koira voi hypätä kannon päälle ja tehdä siinä temppuja.
Voit myös etsiä jostain aidan missä on vain yksi sisäänkäynti ja voit jättää koiran toiselle puolelle (jos se pysyy siinä) ja menet itse aidan sisäpuolelle jättäen portin auki ja kutsut koiraa. Mutta aita ei tietenkään saa olla niin matala että koira pääse sen yli, eikä aidan portti saa olla ihan koiran nenän edessä. Silloin koira saa miettiä miten pääsee luoksesi ja koira joutuu kiertämään.
Vaativassa maastossa käveleminen tekee hyvää tai metsässä missä ei ole polkuja.
Hei!
jos haluat rauhoittaa koiraasi vaikkapa niin kannattaa jättää vetoleikit ja palloleikit sikseen;)
Ne voivat jopa lisätä levottomuutta;(
Itsenäiset toiminnot ovat tärkeitä. Tottakai yhdessä tekemisetkin.
*Namipalojen piilotusta sisälle,ulos,eri paketteihin, mattojen alle, tai jonkin astian alta
*nimeä lelut ja esineet ja opeta ne koirallesi ja haetuta ne.
*opeta mikä on peukalo tai mikä vain ja hän tökkää kuonollaan kohdetta "sanan" kuullessaan
*teille sopivat harrastuslajit yhdessä(tokoa,agility,hakua...
Hännän tulee heilua harjoituksissa;)
Se onkin hyvä merkki;)
Muista, että lepokin on hyväksi.
Älä tee liikaa ja liian paljon päivässä.
Koirasi voi jopa stressaantua siitä.
Aivot jaksavat vain noin 5min. kerrallaan eri oppimistilanteissa;)
Kirjallisuutta:
Tuire Kaimion kirja pentu ja sen kasvatus(paljon harjoituksia)
Patricia Mc Connell, hihnan toisessa päässä(kertoo paljon ystävästämme ja hänen käytöksestään)
Hyviä harjoitushetkiä teille molemmille;)
pennun/koiran kanssa pitäisi jatkuvasti leikkiä? Eikö olisi huomattavasti helpompaa aloittaa sen opettaminen ihan siihen normaaliin elämään? Eli että on yksi perheenjäsenistä ilman ylimitoitettua huomiota, jolloin muotisana eroahdistus voisi syrjäytyä tykkänään?!
Tärkein koulutus pennulle on tosiaankin tuo perheen jäseneksi tuleminen,ja paikka laumassa "se alimmainen".Muu tulee ajan myötä, ja omistaja omalla reagoinnillaan koiran käytökseen on myös koulutusta.
Hain turvakodista 4.5 kuukauden ikäisen pennun vanhemman koirani kaveriksi. Pennun oli tuonut turvakotiin sen edellinen omistaja, jonka mukaan pennulla oli "pahoja vikoja".
Ensiksikin se ei ollut vielä 4,5 kuukautisena sisäsiisti. Meillä opettaminen kesti tasan kaksi päivää. Käytin ulkonan aina, leikin jälkeen, kun se heräsi tai oli syönyt. Lisäksi pentu selvästikin otti oppia vanhemmista koirista. Kun mentiin ulos, pissi tuli heti (ja pennulla myös kakka).
Toiseksi pentu kärsi eroahdistuksesta ja huusi perääni ja seurasi minua kaikkialle koko ajan, pyrki imemään narttudobberiani, josta sille onkin tullut emo, sekä söi ja puri sekä repi kaikkea mahdollista. Se oli oikea täytuho vielä kaksivuotiaaksi; basta viime kesänä uskalsin tehdä rem9ontin (nyt tosin välillä mietin, tulikohan se tehtyä liian aikaisin)
D.A.P -feromonivalmiste ei auttanut, ainoa on ollut rakkaus, huolenpito, hoiva ja kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin sivelty No Bite Cream.
Kolmas vika oli se, että pentu oli HYPER-AKTIIVINEN, YLI-VILKAS. Kaikki pennut ovat, enenmmän tai vähemmän. Pennun kanssa pitää leikkiä, mutta se on kyllä omistaja, joka kertoo milloin, missä ja mitä leikitään - ei pentu.
Ensimmäisen viikon olin pennun kanssa lattialla ja leikimme paljon ja otimme kontaktia toisiimme - varsinkin, kun sitä oli edellisessä kodissaan selvästi pahoinpidelty ja se pelkäsi kovia ääniä ja kosketusta ja reilumpia otteita.
Toisella viikolla aloin jo itse väsyä siihen, että pentu oli koko ajan minussa kiinni, koko ajan oli pitänyt heittää sitä, tai vetää tätä tai tehdä tuota. Se ei osannut olla itsekseeen hetkeäkään.
Dobberiuroksemme kouluttanut veljeni katsoi touhuani hetken ja kysyi, että aionko minä vielä kauan jaksaa tai yleensä kauanko jatkan tuollaista touhua.
Itse olin "kouluttanut" dobberinarttuni, mutta sen kanssa oli ollut täysin erilaista ja niinpä olin vähän hukassa pikkulikan kanssa.
Sain neuvon käyttää pantaa ja hihnaa myös sisällä ja niidden avulla opettaa "rauhoittumista" ja sitä että minullakkin on se "oma hetkeni".
Sivullisesta olisi varmasti näyttänyt todella oudolta, kun istuin nojatuolissa tai ruokapöydässä koiran hihna reiteni ympärillä ja pentu maahan komennettuna. Aloitimme pienista hetkistä kerrallaan ja pidensimme vähitellen aikaa. Pian typy oppi rentoutumaan niin, että pisti kyljelleen viereeni.
Parissa viikossa opittiin niin paljon, ettei hihnaa tarvittu enää edes joulupäivällisillä, vaikka vierasta porukkaa oli talon täydeltä ja sai nuuhkia mitä ihanampia tuoksuja.
Pikkulikka on nyt 2,5 -vuotias iloinen ja rauhallinen neitokainen, joka leikkiessään on temperamenttinen, yhtä tulta ja tappuraa. Koirapuistossakin viiletetään tuli hännän alla kohta 9 -vuotiaan "adoptioemon" ja kavereiden kanssa.
Pihassa leikitään etsimisleikkiä ja hippaa sekä vedetään välillä mamman kanssa farkunpunttia tai rengasta tai heitellään palloa.
Sisällä etsitään myös tai leikitään "missä pallo on?" -leikkiä, tai vieritellään palloa rauhallisesti pitkin lattiaa.
Leikkimiselle on kuitenkin aina aikansa ja paikkansa ja yleensä siitä päätän minä. Joskus kuitenkin annan hauvojenkin päättää; eli en laita leluja pois, kun ne tuovat niitä minulle. Vähän tilanteesta riippuen.