Vihdoin meiilä päin viileni juuri sopivasti rankkasateen jälkeen, joten voikin jo pukea päälleen ja antautua musiikille moneksi tunniksi. En ole moneen vuoteen kuunnellutkaan Mirjam Helin - laulukilpailua, joten nyt tunnen olevani valmis taas nauttimaan korkeatasoisesta musiikista, upeista esityksistä. Ennen ihan odotin aina innolla jok´ikistä Helin-kilpailua. Mutta taas kerran sopii se....aika aikaansa.
Tuo otsikko sanookin sanottavansa, arvostan hurjasti sitä työtä, mitä nämäkin uudet estradille tulevat laulajat ovat tehneet, näyttävät kehitystään ja joillekin aukeaa viimein se ura, mihin ovat ponnistelleet. En ole etukäteen edes ottanut selvää, millaisia kilpailijoita on odotettavissa, joten jännittävää taas nähdä, mitä kykyjä löytyy.
Tuo otsikko sanookin sanottavansa, arvostan hurjasti sitä työtä, mitä nämäkin uudet estradille tulevat laulajat ovat tehneet, näyttävät kehitystään ja joillekin aukeaa viimein se ura, mihin ovat ponnistelleet. En ole etukäteen edes ottanut selvää, millaisia kilpailijoita on odotettavissa, joten jännittävää taas nähdä, mitä kykyjä löytyy.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En muistanut edes, että viiden vuoden väleinhän nämä kansainväliset kilpailut järjestetään. Nyt katsoin, miten monta suomalaista on päässyt mukaan, kansainväistä kun on, niin kaksi on mukana.
Kiitos muistutuksesta. Olen juuri lähdössä katsomaan vattupaikkaani onko vattuja. laitankin tallennuksen päälle ja saan sitte illalla rauhassa kuunnella.
M.Helinin kilpailu on aina hieno seurattava, saa maallikkon itsekin mielessään arvuutella sijoituksia.
Tänään Teemalla saadaan kuunnella upeita sopraanoja! Tuo pitkä kurinalainen opiskelu, äänen harjoittaminen loistoonsa, luontaisten lahjojen pohjalta on vaatinut työtä. Myös onnistumisen iloa siihen varmaan liittyy
Vastapainoksi sopraanojen äänelle, kuuntelin äsken tätä miehen ääntä,...
https://www.youtube.com/watch?v=L-yFy3Lqezo
Tulinkin heti näin väliajalla tänne lämpiöön, kun tuli jo tunne saksalaisen sopraanon pitkän esityksen jälkeen tässä viimeksi, että näinpä riittää minulle sopraanoääntä loppuelämäksi.Toisaalta säälittikin hän, kun laitoin ihan äänen pois ylä-äänten kirpaistessa korvia. No otettava huomioon, etten laisinkaan asiantuntija sopraanolaululle enkä kovin mieltynyt ( nätisti sanoen) oopperaan.
No vain viisi laulajaa mahtui tähän vajaaseen kolmeen tuntiin, illallahan tämä jatkuu. Uskonpa, että kolmesta sopraanosta jo löytyikin suosikkini, romanialainen Dan, voimakkaan äänen, aitoudentunteen ja persoonallisuutensa pohjalta. Erityisen kaunis esitys oli hänen laulamanaan Sibeliuksen säveltämä Svarta rosor.
Korealaisen nuoren pojan kontratenori ensin oudoksutti, jos olisi vain kuullut, ei olisi voinut olla varma, oliko mezosopraano vai tämä poika laulamassa. Mutta hänestä tykkäsin kyllä. Illalla sen verran aion katsoa, että kuulen kroatilaisen miehen esityksen, sen verran kehuja ensimmäisellä väliajalla laususkeli eräs iäkkäämpi sopraano.
Niin että tälleen minun tuntoni nyt, aika väsyksissä ihan olen, on merkki siitä, ettei kovin voimakkaita elämyksiä pidä minun enää kaipaamani....voimat männöö.
Tänään on taas Lauantai --onkoos ketään Chatissa --siellähän me ollaan kuunneltu Lauantain Toivottuja -- parikertaa onkin nyt jäänyt pois kun on ollut niinpaljon muuta --näin kesäaikaan .
Se alkaa yle areenasta --ja me kuunnellaan ja tehdään mielipiteitä musiikista --ja muutenkin vietetään mukavassa seurassa .
Kuuntelin Katariina Heikkilän lauluosuudet, mutta en minä lämmennyt, vaikka kuuntelin syttyäkseni koko välieränsä, mutta ei se puhutellut minua. Jokin itsevarmuus lopussa häiritsi, mutta ennen kaikkea todellinen eläytyminen, jäi mielestäni käsien tietoiseen elehtimiseen, eihän se voi äänimateriaalin herkkyyttä korvata.
Väsyin minäkin sävellysten vaikeusasteeseen jo, ja kuuntelenkin nyt vain taustalta, kyllä hyvä laulaja erottuu ainakin finaalissa.
Ei kuuntelija voikaan kertoa muuta kuinvain miten kokee.
Niin, omilla tuntemuksillaan tällainen maallikko vain kilpailijoiden kykyjä vertailee, joko pitää tai ei pidä. Aivan toista, mitä kilpailujen tuomarit ja kriitikot sitten vaativat.
Siinä väliajalla kuuntelin haastattelijoiden juttuja ammatti-ihmisten kanssa, siinäkin tuli esille, miten toinen oli sitä mieltä ja toinen tätä. Jonkun mielestä loistavia laulajia oli pudotettu välierissä pois.
Hyvä mielihän minullakin, jaksoin kuitenkin tuon verran seurata, kyllä siitä jokin murunen omaan mieleenkin jäi hyvää oloa tuottamaan. Mihinkä lie jiännä se miun tuntematon kroatialaisein, kyl mie viel vilkasen finaalinki.
Ai-ai, täytyy heti täydet tunteet ilmituoda heti kroatilaiseni esiintymisen jälkeen. Kylläpä odotinkin koko aamun. Nuoren miehen nimi on Kosawitch, aivan ihana, ilkikuriset silmätkin. Mahtavan aito luonnollisen tuntuisesti kaikissa lauluissaan, eläytyjä siis, ei jäänyt varmasti kukaan kylmäksi. Sai mahtavat abloditkin ja silmät nauroivat iloisesti. Lauloi ainakin Sibeliusta ja Schubertia, en ennättänyt vilasta, mitä muuta.
Tänään olinkin niin eri tavalla vastaanottavainen kuin eilen, sekin merkitsee tässä innossani.
Nyt laulaa tuolla taustalla ukrainalainen tenori, sydämeen menevältä kuulostaa hänenkin esiintymisensä.
Mutta sydämeni jäi Kosawitchille. Oooh!
Vielä sanon hänen oikean nimensä, Leon Kosavic, jos joku haluaa kuunnella ja katsoa täältä koneelta.
Säestäjistäkin....aivan ihanan mestarillisia ovat hekin, tässäkin Kosavicin säestäjänä olleella, tais olla suomalainen, ihanat kädenliikkeet.
Kumma, kun niin antaumuksella tähän laulukilpailuun kuitenkin itseni yhdytin, lieneekö syynä siihen, että klassisen musiikin kuuntelu jäi tämän viimeisen kymmenen vuoden muuten tapahtumarikkaana aikana, kuului asiaan elää " kevyemmin", oli muunlaisen elämisen aika. Tapahtuihan tänä edesmenneenä aikana myös hyvinkin ikäviä, rankkoja, surullisia asioita yllin kyllin, joten ´ kevennykset ´ elämässä olivat tarpeen. Ja minua tarvittiin moneen jelppimiseen, tarvitaan vieläkin toki, mutta tietynlaista tasapainoisuutta on elämääni tullut. Siedän taas jo kuunnella Sibeliuksen viulukonsertonkin opus 47.
Siis ns. kulttuurin harrastaminen jäi, se ei tuottanutkaan enää tyydytystä tai en kestänyt kuunnella vahvempaa musiikkia No olenhan tällainen joko-tahi-ihminen. Kävinhän ennen paljon viulukonserteissakin, silloin ne antoivat paljon. Mutta näin se on.....ei ole tasaista elämänpolku ollut. Ja jos elämänsä elää kulloisenakin ´ jaksona´ täysin mukana ollen, jää tietysti paljonkin entistä pois ja uutta tulee tilalle.
No, mitä nyt tuollaista taas kirjoitin, minunhan piti vain ilmoittaa, että tämä kroatialaiseni, Kosavic, pääsi finaaliin, kahdeksanhan sinne valittiin. Monet välierät pidettiin, neljässä viimeisessä oli sitten se viimeinen vaihe, 19:sta jäi jäljelle kahdeksan.
Intuitiivisuuttakin tässä tapahtui, sattumalta kuulin suosikkini nimen, joten syvennyin eniten antaumuksella hänen kuuntelemiseensa. Keskiviikkona sitten finaali.
Mutta....entäpäs, jos minusta kehittyykin vielä täysin korrekti, sivistyneesti käyttäytyvä ihminen ja rupeenkin puhumaan kultivoidusti vain asiaa. Ai niin, enhän vielä ole tänäkään kesänä käyttänyt ainoaa hattuanikaan, nätti olkinen lierihattu nääs....ja pitänee tänään laittaa alushousutkin jalkaansa, koko kesän rillutellut taas ilman !!!
Vielä yks pyyntö, jos joku taas laittaisi teillekin kuultavaksi tämän Sibelius Viulukonsertto Opus 47 vaikka Maksim Vengerovin soittamana, kiitos!
Täshä tää, ole hyvä:
http://www.youtube.com/watch?v=QKRklVDYWUc
Hyvää Huomenta musiikkiväki!
Tässä haluamasi consertto
https://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4
Ehdit Kukkahame ensin, minä kun jäin kuuntelemaan, raapustelemaan ja laitoin kaurapuuronkin hautumaan.
Toteutan toiseesi ja lumoudun itsekin kuuntelemaan .
https://www.youtube.com/watch?v=YsbrRAgv1b4
Olen vain satunnaisia katkelmia nähnyt laulukilpailusta, ollaan mökkivieraina oltu ja niin paljon vesillä aikaa vietetty, että telkkarin anti on jäänyt vähälle. Tuota kroatialaista kuuntelin, ja sykähdyttihän se ääni ja olemus. Laulajista huomaa, että he laulavat koko henkisellä ja fyysisellä kapasiteetillaan. Hengitys ja ryhti on meille suihkussa tai pikkukuorossa laulavillekin a ja o, ja laulamattomillekin . Kun ilma virtaa kunnolla sisään ja ulos, hartiat laskevat ja pallea toimii, tuntuu kuin kirisrävät ajatuksetkin saisi poistettua, energiavirrat soljuvat.
Kylläpä tämä normaali kesälämpö tuntuu virkistävältä vaihteeksi ja housutonna ollut voi olla jo housudonna. Kuutakin kannatti odottaa taivaalle, vaikkei se koko loistossaan vielä näkynytkään.
Meissä itsekussakin asuu niin kulttuurinnälkäinen sielu kuin pieni riiviökin, eri asia vaan, miten ne esille putkahtavat ja missä tilanteissa.
Kolmas kerta toden sanoo, kiva kun noin palvelualttiita palstalla ja kuten näette, susmorsiamen toiveita kakki kilvan täyttää. Minäkin jo olin tuomassa samaa linkkiä.
ihanko totta et sus osaa kopioida linkkiä ? Osaisko joku neuvoa selkeesti, minä kyllä osaisi näyttää kädestä pitäen. ;))
Voi kiitos, ihan syämmestä ottaa! Osaanhan minä ittellein kuunneltavaks tietysti, mutta siirtoja tänne en ole opetellut lainkaan. Käestä pittäinhän mulle pitäski ja monneenkin kertaan!
Tästäpä nyt ´grand old lady´ voikin piakkoin arvostetuille kauppapaikoille lähteäkin, on raikas sääkin.
Hei vaan ja hellät tunteet!
Koita vaik näinikkää, jospa luonnistuis:
1. Mää vaik ens sinne juutuupii ja etsi se siirrettävä kappale. Ku se on sit siin eessäis mää ja klikkaa se www-osoterivi siniseks, siin nääs on sen kappaleen osote mikä siun pittää saaha siirretyks sinne viestii.
2. Seuraavaks pie alaspainettuna CTRL näppäin ja samal toisel kääel painat C näppäinta. Sillo tuo osote tallentuu siun konneen muistii. Sit vaa se pittää saaha sielt siirrettyy siihe viestii.
3. Sit mää siihe viestiis tai jos ei siul viel oo sitä kirjotettu kirjota se.
Sit laita se kohdistin viestin loppuun uutelle riville.
ja nyt sit taas se CTRL napin painamine alas ja samal toisel kääel painat V painiketta. Näin onnistuu.
Ei tää oo anoa keino tuo temppu tehhä on muitaki, mie vaa tätä tykkään käyttää.
Vahinko että on haettava pyykit pois pyykkituvasta -- Olen minäkin saman ihailija Sibeliuksen Viulukonsertti on kuunneltava ajankanssa -
Nyt alkoi sataan .. onneksi pyykki kuivuu sisälläkin -- 0n pakko , kun ei ole kaupungeissa näitä ulko mahdollisuuksia .
Kiitos muuten siittä TEMPUSTA ,nää on tosi hyvä opetella
Kuuntelin sen koko Viulukonsertin ,kesti 35 min 13 sek . Siinä oli kyllä taputuksetkin .
Pitkään aikaan en oikein päässyt mukaan --mutta sitten siinä toisessa jaksossa alkoi Kkarinetit , tykkään kalarinetista , sain sitä kuunnella kun mieheni soitti sitä ,kotona harjoitteli paljon , Ikävä vaan kun sairaus ei antanut sitäkään harrastaa . Puhallussoittimet on raskaita soittaa , lääkäei kielsi . --mutta kyllä sitä aina joskus luritteli .
Kolmas olikin sitten Viulukonsertin Loppuhuikentuma . oLI TOISTUVA JO TUTTU MELODIA lA KKIIHKEÄ LOPPU --OLI KUN TANSSI JOTA VIULU SOITTI --TYKKÄSIN ETTÄ PUHALLINSOITTIMET SOITTIVAT LIIAN LUJAA . sEHÄN ONKIN VAIKEAA HALLITA --NIIN ETTÄ KONSERTIN JOHTAJA EI OLLUT OIKEN HYVÄ .
se tanssi osuus oli 4 min ja tosi herkkää.
Aion kuunnella myös toisen Viulutaiteilian esittämän saman teoksen joka oli siinä oikealla -- on kiva vertailla .
Niinkun Sus sanoi aloituksessakin Taiteilia ja mikä työ .
No niinpä vissiin onkin sen salaisuus, minäkin niin monet vuodet olin kaukana näistä sopraanoista ja baritoneista, tenoreista, contrista ja mezoista, vaikka hyvinkin läheisiä olivat ennen. Aluksi menin hyvinki varovaisesti ja epäuskoisena musiikkisaliin, kunnes vähän kerrassaan palasivat vanhat tunteet ennalleen. Innostuin lisää, ja viimein tavoitin taas itsensä Sibeliuksen viulukonsertteineen, äärettömän rakkaan minulle.
Entäpä tietämättömyys ja ennakkoluulot. Se, joka ei ole koskaan vaivautunut jotain uutta kokeilemaan, vain möllöttää siinä vanhassa tutussa, ei tiedä, mitä voi löytyä.
Joku sanoo, ´ ne on vaan muita parempia olevinaan, jotka konserteissa käy....´ tai jottain muuta ajattelee klassisesta ja lassisesta.
Oma ukkoin oli hyvä esimerkki tästäkin, ite kävin yksiksein konserteissa, ei lähteny mukkaan, ennenko yhen kerran sain vokoteltuu. Sitten kysyin että no mitä? Sitten myönsi, ettei se hassumpaa ollutkaan.
Minä vähän aina kertoissan yliammun, saatan liioitellakin, mut suunnilleen näin
Niin um, kyllä se viulu vie mukanaan, tai toisilla jokin muu soitin. Aatella, että sulla on ollut mies, joka osasi soittaa
Nythän me vanhempana olemme jo aika kaikkiruokasia musiinkinkin suhteen, ei yhtä ehdottomia enää kuin nuorena..
Niin um,
Mitä se tuohon nurkkaan jäi kököttämään tuo toinen um....jospa lainaan toisten käyttämää isoa deetä, että hymyilyttää. D.