Kaipaisin mielipiteitä ja vinkkejä.
Erosimme yllättäen lapsen isän kanssa kolmisen vuotta sitten. Lapsi on nyt kuusi vuotias ja aloittamassa esikoulun. Olemme asuneet kahdestaan, isä on tavannut lastaan n. parin viikon välein. Ei lomia. Hän ei arkeemme osallistu. Ei asu samassa kaupaungissa, työnsäkin on matkustelevaista.
Vuoden verran olen nyt seurustellut miehen kanssa joka asuu toisella paikkakunnalla, useamman sadan kilometrin päässä. Hänellä on opiskelut vielä kesken (on kolmikymppinen kuten minäkin mutta halusi opiskella lisää erikoistuen itseään kiinnostavaan alaan) ja nyt on tässä pikku hiljaa herännyt ajatus muuttaa perässä. Omaan elämänvaiheeseen se sopisi täydellisesti, enkä ole tästä pikku kaupungista koskaan kovasti pitänytkään. Ainoa mitä mietin on lapsi. Hänellä ei paljoa ole kavereita toistaiseksi erikoisemmin, sukulaisia emme kauheasti tapaa kyllä heidän kiireidensä vuoksi lähinnä. Heillä on oma arkensa ja vastuksensa ja meillä omamme. :) Mietin kuitenkin maisemanvaihtoa ja mitä se lapselle voi aiheuttaa? Missä vaiheessa muutto olisi hyvä tehdä ettei se häiritse koulun aloittamista? Kaupunkeina nämä eivät paljoa toisistaan eroa. Tämä on vähän isompi kuin uusi paikka olisi, se on myös vähän luontokeskeisempi kuin tämä monessakin mielessä.
Miehen ja lapsen välit ovat pikku hiljaa lämmenneet tässä vaikka eihän se kummallekaan ole helpoa ollut ja siksi kiirehtimässä ei oltaisikaan. Olen vain sellainen että pohdin jo asioita etukäteen ja koitan ottaa mukulan huomioon niin paljon kuin se vain on mahdollista. Toisaalta menneeseenkään en haluaisi tarrata. Itseä pelottaa myös se, että hänestä tulee samanlainen kuin minusta muuttamisen takia ettei sitä kotipaikkaa oikeastaan ole olemassakaan. Kun olin lapsi perheemme muutti paljon. Miestäkään en haluaisi kiirehtää tähän, vaan kun hän asiaa on alkanut ottamaan puheeksi olen itsekin miettimään alkanut asiaa..
Olisiko ihmisillä kokemuksia tälläisestä kuviosta? Tärkeitä huomioita? :)
Erosimme yllättäen lapsen isän kanssa kolmisen vuotta sitten. Lapsi on nyt kuusi vuotias ja aloittamassa esikoulun. Olemme asuneet kahdestaan, isä on tavannut lastaan n. parin viikon välein. Ei lomia. Hän ei arkeemme osallistu. Ei asu samassa kaupaungissa, työnsäkin on matkustelevaista.
Vuoden verran olen nyt seurustellut miehen kanssa joka asuu toisella paikkakunnalla, useamman sadan kilometrin päässä. Hänellä on opiskelut vielä kesken (on kolmikymppinen kuten minäkin mutta halusi opiskella lisää erikoistuen itseään kiinnostavaan alaan) ja nyt on tässä pikku hiljaa herännyt ajatus muuttaa perässä. Omaan elämänvaiheeseen se sopisi täydellisesti, enkä ole tästä pikku kaupungista koskaan kovasti pitänytkään. Ainoa mitä mietin on lapsi. Hänellä ei paljoa ole kavereita toistaiseksi erikoisemmin, sukulaisia emme kauheasti tapaa kyllä heidän kiireidensä vuoksi lähinnä. Heillä on oma arkensa ja vastuksensa ja meillä omamme. :) Mietin kuitenkin maisemanvaihtoa ja mitä se lapselle voi aiheuttaa? Missä vaiheessa muutto olisi hyvä tehdä ettei se häiritse koulun aloittamista? Kaupunkeina nämä eivät paljoa toisistaan eroa. Tämä on vähän isompi kuin uusi paikka olisi, se on myös vähän luontokeskeisempi kuin tämä monessakin mielessä.
Miehen ja lapsen välit ovat pikku hiljaa lämmenneet tässä vaikka eihän se kummallekaan ole helpoa ollut ja siksi kiirehtimässä ei oltaisikaan. Olen vain sellainen että pohdin jo asioita etukäteen ja koitan ottaa mukulan huomioon niin paljon kuin se vain on mahdollista. Toisaalta menneeseenkään en haluaisi tarrata. Itseä pelottaa myös se, että hänestä tulee samanlainen kuin minusta muuttamisen takia ettei sitä kotipaikkaa oikeastaan ole olemassakaan. Kun olin lapsi perheemme muutti paljon. Miestäkään en haluaisi kiirehtää tähän, vaan kun hän asiaa on alkanut ottamaan puheeksi olen itsekin miettimään alkanut asiaa..
Olisiko ihmisillä kokemuksia tälläisestä kuviosta? Tärkeitä huomioita? :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Sellainen omakohtainen kokemus, että perheeni muutti kun olin 6-vuotias. Ydinperhe & nuorempia sisaruksia. Alle kouluikäisenä leikin lähinnä naapurin lasten kanssa, koulusta sain sitten uusia hyviä ystäviä.
Taisi olla liian kiltti aloitus ettei oikein aiheuttanut viestiryntäystä. :D Ei haukuttu nyxiä eikä exiä ja mukulaakin koitettiin ajatella. :D Mitä nyt tuli noita muita keskusteluita katsottua.
Kiitos sinulle joka vastasit. Tuota juuri mietin, että ehkä se koulun aloittamisen hetki tai siis hieman ennenkin voisi olla hyvä ajatus koska täällä ei kavereita kovasti ole ja eskariporukkakin tulee hajoamaan aikanaan täysin koulunaloituksen kohdilla jokatapauksessa. Toki sitä vähän jännittää sitäkin että jos uusi koulu on pieni sielä on vastassa tiukat kaverisuhteet omaavia lapsia joiden porukkaan on entistä vaikeampi päästä.
Paras on muuttaa ennen koulun alkua. Lapsi kyllä sopeutuu hyvin, jos muut asiat ovat kohdallaan. Muutamaa asiaa sinun pitää tarkasti miettiä enne muuttoa:
-Miten mies ja lapsi tulevat toimeen, ja mitä sinä odotat heidän suhteelta? Mitä mies odottaa omalta rooliltaan? Tästä teidän pitää pystyä avoimesti puhumaan. Siis haluatko/hakuaako mies olla oikeasti isäpuoli, vai olisiko vain joku muu aikuinen asunnossa?
-Onko sinulla töitä uudessa kaupungissa? Älä lähde tyhjän päälle vieraaseen paikkaan, se ressaisi sinua todella pahasti.
-Jos kävisikin huonosti, ja avoliittonne loppuisi, niin voisitko jäädä silti uudelle paikkakunnalle? Sen jälkeen olisit siellä siis kuitenkin, ettei lapselle tulisi taas muuttoa. Eli kun muutat., lähde sillä asenteella, ettet muuta koko ajan. Eronkin sattuessa siellä olisi kuitenkin kotisi.
-Miten lapsen ja isän tapaamiset voisivat jatkua? Kun kuitenkin tapaa n. joka toinen viikko, niin voisiko se jatkua edelleenkin?