Olen erittäin huolissani eräästä ystävästäni ja pelkään, että hänellä ei ole asiat hyvin, eikä kunnossa. Moni seikka hänen käytöksessään viittaa pahaan mielenterveysongelmaan, tai ehkä useampaankin. Tämä henkilö, n. 30 vuotias nainen kärsii aika ajoin pahasta masennuksesta, mielialojen vaihtelusta ja itsetuhoisuudesta. Uhkailee itsemurhalla aika ajoin. On erittäin taitava manipuloimaan muita ihmisiä, jopa sukulaisiaan ja ystäviään. Hän osaa toimia niin, että saa ihmiset tanssimaan oman pillinsä mukaan. Ei kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, vaan on jopa sairaalloisen riippuvainen kehuista ja positiivisesta palautteesta. Kuvittelee olevansa kaikkien muiden yläpuolella, eli on nostanut itsensä "jalustalle". Tuntemattomille ja vieraille osaa esittää hyvin empaattista, ystävällistä ja herttaista persoonaa. Eräänlainen jekyll ja hyde persoona siis. Omasta mielestään hänessä ei ole mitään vikaa, ja pitää itseään täysin normaalina. Päin vastoin haukkuu hulluiksi kaikkia niitä, joiden mielestä hänen tulisi hakea apua.
Mikä siis neuvoksi? Vai ylireagoinko itse tässä tilanteessa.
Mikä siis neuvoksi? Vai ylireagoinko itse tässä tilanteessa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko hän tosissaan kun uhkailee itsemurhalla, vai onko sekin jonkinlaista dramaattisuutta / huomion hakemista?
Jonkinlaista persoonallisuushäiriötä / narsistisuutta tuossa on havaittavissa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00407
Kukaan meistä ei voi diagnosoida ystävääsi, etenkään pelkkien internetissä käytävien keskusteluiden pohjalta, missä ystävältäsi ei ole kysytty/tutkittu mitään (vaan ainoa lähde on sinun sanomasi).
Naisilla yleisimpiä vakavia persoonallisuushäiriötä on mm. epävakaa ja huomionhakuinen persoonallisuus. Miehillä yleisempiä ovat narsistinen ja antisosiaalinen persoonallisuus. Kuitenkin, nainen sekä mies, voivat kärsiä kaikista ed. mainituista tai olla kärsimättä. Osalla sekamuotoinen persoonallisuushäiriö.
Persoonallisuushäiriö on pitkäaikainen, kauan jatkunut luonnehäiriö. Se ei ilmene vain yhdessä ihmissuhteessa tai esim. viikon ajan.
Masennus, mielialojen vaihtelu ja itsetuhoisuus voivat liittyä liki mihin tahansa mt-häiriöön tai olla liittymättä ja esiintyä sellaisenaan.
Kaksisuuntaiseen, psykoottiseen masennukseen, mielialan aaltoiluhäiriöön, skitsofreniaan, skitsoaffektiiviseen, epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, traumaperäiseen stressihäiriöön, dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön, syömishäiriöön jne. voi kuulua kys. oireita.
Jos kyseessä on krooninen kritiikin sietokyvyn lasku, se liittyy yleensä heikkoon itsetuntoon. Heikkoa itsetuntoakin voi liittyä mihin tahansa mt-ongelmaan ja/tai mt-ongelma jopa saanut alkunsa siitä.
Kehut ja positiivinen palaute nostavat ainakin hetkellisesti joidenkin itsetuntoa.
Pelkän manipulaatiokokemuksen, huonon kritiikin sietokyvyn ja kehujen kalastelujen perusteella, ketään ei voi diagnosoida narsistiksi.
Ehkä ystäväsi on ihan oikeasti toisinaan empaattinen ja kivakin, joidenkin mielestä. Jostain syystä näet sen pelkäksi esittämiseksi, joten tulee mieleen, että vaivaako sinua, kun ystävässäsi nähdään hyviäkin piirteitä näiden huonojen lisäksi? Mitkä on ystäväsi hyvät puolet, sinun mielestäsi, ne kun jäi aloituksesta kokonaan pois.
Aloittaja kuvasi normaalin ihmisen. Ihmiset ovat valheellisia, manipulatiivisia, itsetuhoisia - joillain itsetuhoisuus näkyy epäterveellisenä syömisenä, joillain viiltelynä, joillain alkoholinkäyttönä, tupakointina, joillain esim. toimimattomassa ihmissuhteessa roikkumisena... - ihmisille on aivan tyypillistä näyttää toisille ihmisille ystävällinen ja mahdollisimman herttainen puolensa, tyypillistä on myös juoruaminen, loukkaantuminen toisten ihmisten kritiikistä ja käsitys itsestä mieliterveenä (vaikka let's face it, kuka on oikeasti psyykkisesti terve?) ja tyypillistä on myös toisessa ihmisessä vikojen näkeminen, jonka taipumuksen aloittaja itse sopivasti jo demonstroikin...
Aloittajan kuvaama henkilö voisi olla kuka tahansa, tai oikeammin: kaikki ihmiset tilanteittain ja jonkin asteisesti.
Onneksesi minä satuin huomaamaan tämän keskustelun, oirekuvauksen perusteella sanon ystäväsi kärsivän oidipus-kompleksista. Olen 10v työskennellyt psykiatrina.
Hieman tarkennusta. Totta kai hänellä hyvätkin hetkensä on. Ajat jolloin ei ole masennusta, tai jolloin ei uhkaa tappaa itseään. Tilanne saattaa sitten vaihtua sekunnissa, ihan kuin painaisi näkymätöntä katkaisijaa. Hän on kerran elämänsä aikana yrittänyt itsemurhaa. Vuosia sitten, kotibileiden jälkeen viinalla ja lääkkeillä. Viillellyt itseään ei ole ikinä, ei teininä eikä aikuisena. Tiedän kyllä, että nuo itsemurhalla uhkailut ovat hyvin usein juuri pelkkää huomion hakemista.
Eipä tuossa muusta taida olla kyse kuin siitä, että ystäväsi hallitsee muita ihmisiä itsemurhauhkailuillaan. Pitää heitä vallassaan niiden avulla. Tuollaiseen paras "hoito" on se, että lakkaatte välittämästä hänen uhkailuistaan. Kun ystäväsi huomaa, ettei voi käyttää itsariuhkauksia muita ihmisiä hallitakseen, ne loppuvat hyvinkin pian.