(Huom; Tämä tarina on kirjoitettu samalla päähenkilöllä kuin seuraavat suolistotarinat; "Kutsu!", "Tehtävä!", "Eräs dis-informaatio agentti", eli koska päähenkilöitä on ainoastaan yksi jakautuneena kahden asemaan joudun mainitsemaan henkilöitä pienemmissä rooleissa joten älä odota suurta mainintaa. Kertomus on omistettu inspiraationi lähteelle; Ehyeh asher ehyeh...)
Esinäytös;
Matkasin Trotskin punaisessa kommariladassani jälleen kerran kohti työnantajani komrade Nassen "vaatimattomalle" mökille, jonka hän oli rakennuttanut huijaamillaan rahoilla... Työskentelin hänelle ainoastaan tietäessäni rahojen menevän toverilleni, jonka olin nuoruudesta saakka tuntenut, eikä kapitalisteille tai Omgilille...
Lopulta mökin lähestyessä painoin ladan torvea ja pysäköin auton pihalle; Nassea ei tuntunut kiinnostavan sillä hän ei tullut vastaan, en silloin epäillyt mitään vaan kävelin ovelle ja koputin kunnes ovi aukesi; sen takana seisoi Omgilin uniformuun pukeutunut miekkonen, joka ei muistuttanut Nassea etäisestikään.
Kysyin missä Nasse on ja valmistauduin tappamaan omgililaisen, mutta siihen ei ollut tarvetta, koska mies vastasi että jos hänelle käy jotain ikävämpää toverisi [Nasse] aivot koristaisivat seinälaatoitusta.
"Mitä haluatte?", kysyin "onko meillä mahdollisuutta neuvotella asiasta?"
"Lopettaa vastarintaliikkeenne suolistolaisten olemassaolo maksaa liikaa resurssejamme", omgililainen vastasi "emme tapa sinua vielä jos olet kiltisti".
Ojensin käteni, jotta saisin käsiraudat ja enemmän luottamusta, sitten lähdimme kohti mökin toisella puolella sijaitsevaa maantietä jossa oli rekka, jonka kontin kyljessä luki; "Vetovoiman laki - muuttaa elämäsi". Astuin konttiin ja asetuin lattialle istumaan: kaksi pistooleilla aseistautunutta omgililaista asettuivat vartioimaan minua.
Nassea ei näkynyt kontissa...
Matka kesti kauan ja tärinästä päätellen kuljettaja vältti yleisiä teitä, jonka johdosta kuljimme päällystämättömiä maanteitä kunnes tärinä lakkasi ja moottori sammui; "Nouse!", toinen omgililainen huusi. Astuin ylös ja katsoin pidättäjiäni; heistä toinen avasi kontin ja astuimme ulos lentokentällä vieressä oli muita epäilyttäviä rekkoja, sen huomasin konttitekstistä "Synthol - paremmat lihakset halvalla"
Kävelin lentokoneeseen jota kohti omgililaiset osoittelivat, heidän mielestään kävelin ilmeisesti liian hitaasti, koska toinen ampui varoituslaukauksen jalkani taakse - muutaman sentin päähän - noustessani koneeseen ovi suljettiin ja astuin rahtiruumaan odottamaan.
Tunsin koneen nousseen ilmaan, silloin luokseni käveli "tohtorina" esiintynyt mies, joka kertoi Omgilin tavoitteet;
Olin matkalla kohti maata, jossa en tuntenut ketään ja jossa kukaan ei voisi auttaa minua, siellä olisi ainoastaan Omgili ja minä... Nyt matkan tarkoitus oli saada minut kertomaan muistoni tohtorille ja paljastamaan kaiken suolistolaisista, itsestäni, sekä Nassesta, jotta asiat kirjattaisiin Omgilin kansioihin muistiin ja hyödynnettäväksi...
Minua ei pelottanut yhtään, koska tiesin kestäväni hypnoosia ja uskoin selviäväni matkasta, kuitenkin tohtori paljastui viisaammaksi kuin luulin; hypnoosi oli taukoamatonta äänentoistoa jota kuulin Omgilin antamista kuulokkeista ja ollessani hereillä sain katsoa valkokangasta, jolla näytettiin subliminaalisia viestejä alitajunnalleni.
Näin unia joissa tuntemani ihmiset toistivat minulle "Olet uskollisin palvelija mitä Kapitalistikerholla koskaan on ollut!", "Olet nöyrin palvelija(...) [-"-], "haluat kertoa kaikki tietosi kaikille!" ja muita samanlaisia... Matkamme tuntui kestävän ikuisesti ja tohtorilta meni kolme päivää saada minut puhumaan asioitani.
Aloitin kertomalla hänelle työstäni Nasselle, sekä tapaamistani suolistolaisista ja mikä pahinta itsestäni...
(Jatkuu, "esinäytös" on ohi!)
Esinäytös;
Matkasin Trotskin punaisessa kommariladassani jälleen kerran kohti työnantajani komrade Nassen "vaatimattomalle" mökille, jonka hän oli rakennuttanut huijaamillaan rahoilla... Työskentelin hänelle ainoastaan tietäessäni rahojen menevän toverilleni, jonka olin nuoruudesta saakka tuntenut, eikä kapitalisteille tai Omgilille...
Lopulta mökin lähestyessä painoin ladan torvea ja pysäköin auton pihalle; Nassea ei tuntunut kiinnostavan sillä hän ei tullut vastaan, en silloin epäillyt mitään vaan kävelin ovelle ja koputin kunnes ovi aukesi; sen takana seisoi Omgilin uniformuun pukeutunut miekkonen, joka ei muistuttanut Nassea etäisestikään.
Kysyin missä Nasse on ja valmistauduin tappamaan omgililaisen, mutta siihen ei ollut tarvetta, koska mies vastasi että jos hänelle käy jotain ikävämpää toverisi [Nasse] aivot koristaisivat seinälaatoitusta.
"Mitä haluatte?", kysyin "onko meillä mahdollisuutta neuvotella asiasta?"
"Lopettaa vastarintaliikkeenne suolistolaisten olemassaolo maksaa liikaa resurssejamme", omgililainen vastasi "emme tapa sinua vielä jos olet kiltisti".
Ojensin käteni, jotta saisin käsiraudat ja enemmän luottamusta, sitten lähdimme kohti mökin toisella puolella sijaitsevaa maantietä jossa oli rekka, jonka kontin kyljessä luki; "Vetovoiman laki - muuttaa elämäsi". Astuin konttiin ja asetuin lattialle istumaan: kaksi pistooleilla aseistautunutta omgililaista asettuivat vartioimaan minua.
Nassea ei näkynyt kontissa...
Matka kesti kauan ja tärinästä päätellen kuljettaja vältti yleisiä teitä, jonka johdosta kuljimme päällystämättömiä maanteitä kunnes tärinä lakkasi ja moottori sammui; "Nouse!", toinen omgililainen huusi. Astuin ylös ja katsoin pidättäjiäni; heistä toinen avasi kontin ja astuimme ulos lentokentällä vieressä oli muita epäilyttäviä rekkoja, sen huomasin konttitekstistä "Synthol - paremmat lihakset halvalla"
Kävelin lentokoneeseen jota kohti omgililaiset osoittelivat, heidän mielestään kävelin ilmeisesti liian hitaasti, koska toinen ampui varoituslaukauksen jalkani taakse - muutaman sentin päähän - noustessani koneeseen ovi suljettiin ja astuin rahtiruumaan odottamaan.
Tunsin koneen nousseen ilmaan, silloin luokseni käveli "tohtorina" esiintynyt mies, joka kertoi Omgilin tavoitteet;
Olin matkalla kohti maata, jossa en tuntenut ketään ja jossa kukaan ei voisi auttaa minua, siellä olisi ainoastaan Omgili ja minä... Nyt matkan tarkoitus oli saada minut kertomaan muistoni tohtorille ja paljastamaan kaiken suolistolaisista, itsestäni, sekä Nassesta, jotta asiat kirjattaisiin Omgilin kansioihin muistiin ja hyödynnettäväksi...
Minua ei pelottanut yhtään, koska tiesin kestäväni hypnoosia ja uskoin selviäväni matkasta, kuitenkin tohtori paljastui viisaammaksi kuin luulin; hypnoosi oli taukoamatonta äänentoistoa jota kuulin Omgilin antamista kuulokkeista ja ollessani hereillä sain katsoa valkokangasta, jolla näytettiin subliminaalisia viestejä alitajunnalleni.
Näin unia joissa tuntemani ihmiset toistivat minulle "Olet uskollisin palvelija mitä Kapitalistikerholla koskaan on ollut!", "Olet nöyrin palvelija(...) [-"-], "haluat kertoa kaikki tietosi kaikille!" ja muita samanlaisia... Matkamme tuntui kestävän ikuisesti ja tohtorilta meni kolme päivää saada minut puhumaan asioitani.
Aloitin kertomalla hänelle työstäni Nasselle, sekä tapaamistani suolistolaisista ja mikä pahinta itsestäni...
(Jatkuu, "esinäytös" on ohi!)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mie olen odottanut näitä! Sinun ei edes kannata lisätä liikaa hahmoja; muuten tarinastasi tulou liian monimutkainen. JATKA.
Hyvä alku... Taisin missata taas jtn. TT-kohtia...
Tuo ihan totta!! :D Trotski ei helpolla mitään sano. XD
Olin kuin huumattu; aivoni joutuivat kestämään taukoamatonta puhetta nauhalta kokoajan kun olin hereillä, nukuin tai söin... Tälläisessä tilassa päätin jutella tohtorille, jolla oli muistivihko käsissään;
Hypnoottiset- ja subliminaalisetviestit tuntuivat parantavan muistiani, koska mielikuvani menneistä tapahtumista olivat selkeinä mielessäni, aloitin kertomalla itsestäni, tälläinen oli kuvaukseni tapahtumista siten kuin sen näin;
Nuorena koin aatteellisten rajojen ainoastaan asettavan esteen menestykselle; asetuin kummalle puolelle tahansa: aina minulla olisi useita vihollisia toiselta puolelta, sen vuoksi päätin valehdella ja elää kahden miehen roolissa; molemmille keksin henkilöllisyyden, vakaumuksen, persoonan ja elämäntarinan.
Tässä asussa [silitän paitaani kädelläni] tapasin aikuisena Nassen, jonka kanssa perustimme bisneksen; edes hän ei tiennyt todellisesta henkilöllisyydestäni ja uskoi minun olevan kaltaisensa... Vasemmistolainen, joka tarvitsi työtä ja oli valmis jopa tappamaan aatteensa vuoksi; sittemmin Nassen etujen vuoksi...
[Tohtori antaa vettä ja kysyy missä vaiheessa aloin työskennellä heitä vastaan]
Juotuani sanoin: "Nassen datšalla...", "siis mitä?", tohtori keskeytti.
Aloitin alusta; Nassen mökillä oli tukikohtamme, jossa tavoitteenamme oli tuhota Kapitalistikerho ja Omgili, koska Kapitalistikerholla oli monopoliasema kaikissa bisneksissä joten meillä ei ollut mahdollisuutta menestyä; te hallitsitte kauppaa kaikilla aloilla, sekä virkamiehet olivat lahjottuja tai peloteltuja Kapitalistikerholle!
Sen vuoksi aloitimme Nassen kanssa sotia teitä vastaan... Teloitimme useita omgililaisia ja terrorisoimme toimistorakennuksianne; te tiedättekin tuhoamani rakennukset, eli en puhu niistä... [Tohtori nyökkää hyväksymisen merkkinä päätökselleni.]
Mutta teimme toki muutakin; ratkaisimme suuria arvoituksia kuten ponirunkun ja Korpin mysteerinä tunnetun tapauksen, eli selvitimme olivatko kaksi tietämäämme ihmistä sama henkilö ja oliko yhden naisen psykologinentila vakava tai tuhoisa...
Kaikesta tästä palkkiona Nasse osti minulle auton ja rahoitti elämääni kahtena toisistaan vapaina miehenä, jotka eivät koskaan tavanneet toisiaan samaan aikaan...
Tohtori pyysi että kertoisin nyt toisesta persoonastani.
Aloitin kertomalla Hän on suomenruotsalainen, naimisissa oleva herrasmies, jonka sosiaalisilla suhteilla menee paremmin kuin minulla, koska hänellä ei ole autismia...
"Anteeksi kuinka teillä on autismi diagnosoituna, mutta toisella taas ei ole autismia ollenkaan?", tohtori kyseli hämmästyneenä "miten sairautenne on vaikuttanut työuraanne?"
"Se ei ole sairaus... Ei löydy tautiluokittelusta", ajattelin mutta en sanonut vaan kerroin;
Autistina pystyn eläytymään täydellisesti ei-autistiseen elämäntapaan mahdollisimman tarkasti, sekä jaksoin sen vuoksi lukea kaikki kirjat jotka Herren piti tietää.
Tohtori pysähtyi miettimään; väitteeni hämmästytti häntä ja kasvoistaan näin että jos tilanne olisi ollut toisin olisin voinut huutaa; "Trølled! :D" koska tarinani oli melko uskomaton;
"Miten sitten piditte yllä stereotypistä elämää autistina, jos kerran osaatte elää ilmankin? Oletteko tutkineet asiaa?"
(Jatkuu!)
Tack ska du ha... Jatka! Aloitan muuten heprean kielen opiskelun, noin väliaikatietona, koska karjalan kielen kurssille ei mahtunut.
Montaako kieltä jo osaat?
Ja hyvä tarina. VeHkin pääse mukaan.
Kahta, mutta opiskelen viittä.
Sinun tarinoissasi on liian vähän Putinia!
Juttelutuokiomme jatkui, sillä matka oli pitkä ja tietoa haluttiin mahdollisimman paljon, tosin autismiani Omgilin tohtori ei pystynyt ymmärtämään, joten vaihdoimme aiheeksi toisen henkilöllisyyteni;
Aloitin kertomalla Hänen (kirjoitetaan tarkoituksella isolla kirjaimella!) puhuvan äidinkielenään svenskaa, sekä olevan Suomen harvoja putinisteja...
Tohtori: "Kertokaa hänen vaimostaan."
[Hiljaisuutta]
Tohtori odotti hetken ja korjasi "Hänen vaimostaan" (älä kysy miten ne tietävät puheesta onko isokirjain!), silloin jatkoin puhetta IT:nä;
Tapasin Kurpizzan alunperin Trotskina ollessani työtehtävässä Susirajan takana, mutta jokainen tietää että kommarit ovat surkeita aviomiehinä, sillä he jakavat vaimojaan toistensa kesken kuin loiseliöt konsanaan! Silloin Minä - rödingiksi pukeutuneena - tiesin mitä piti tekemän; kuvailin Kurpizzalle "suomenruotsalaista tuttavaani" etelän lakeuksilta ja sovin tapaamisen; se meni hyvin ja lopulta Freudenthals kyrkan kellot soivat taukoamatta... Nasse antoi rahat maksuna Trotskin töistä Herren rikkaan elämän ylläpitoon.
Naisella oli tärkeä merkitys; hänellä oli kavereita, joilla oli valtaa hallussaan; he nimittäin pystyivät heittämään vastustajiaan jokeen; avioliitolla solmin dynastiani ja heidän klaaniensa [huom; susirajan takana suvut ovat klaaneja/heimoja!] tulevaisuuden yhteen ja sain heidät liittolaisikseni.
Testasin hänen uskollisuuttaan saapumalla Trotskina paikalle ja yrittäneeni saada hänet hairahtamaan puhumalla irstauksia jotka Googlen mukaan nostaisivat naisen hormonitasot nyrskytyslukemiin; nainen ei himoinnut yhteisomistusta aviomiehensä ja minun välillä! Mutta sitä hän ei tehnyt! Avioliittomme oli siis täydellinen!
Puheeni keskeytti Omgilin sotilas, joka saapui puhumaan tohtorille; "Olemme puolimatkassa määränpäästä, mutta koneen voimat ei riitä ellemme lopeta hypnoosia kuluttamasta koneen virtaa..." Tohtori vastasi hypnoosin olevan täydellinen kolme päivää oli kulunut sen parissa.
Tunsin kuinka omgililainen irroitti kuulokkeeni ja lopetti äänen toiston, sekä juoksi takaisin lentokoneen etuosaan pois ruumasta, jossa olin yksin tohtorin kanssa.
Hypnoosin loputtua pääni tuntui sekavalta; olin kuullut yli kolme vuorokautta puhetta taukoamatta ja nyt sen lakattua korvissani yhä soi sanoja joita nauhalla toisteltiin.
Tosin minusta (ja Minusta) tuntui erilaiselta tunsin tuskaa siitä että äänet sanoivat kokoajan; "olet Kapitalistikerhon uskollinen palvelija"... Minä olin ja olen kommunisti en pysty palvelemaan kapitalistikerhoa... Eikä Herre suostunut nöyrtymään Omgilille, koska tohtori oli fenno...
"Puolimatkassa päämäärästä", kuulin vartijan julistaneen tohtorille; en edes tiennyt mikä määränpäämme oli ja halusinko sinne; olisiko Nasse siellä... Hänen hengestään riippuisi elantoni...
Päässäni hypnooottiset viestit (jotka soivat päässäni) kilpailivat ajatusteni ja tunteiden kanssa jatkuvasti; kasvoni ilmeisesti näyttivät sairailta koska tohtori tarjosi vettä ja kysyi olinko kunnossa, sitten hän kertoi haluavansa kuulla lisää.
En tiennyt mitä sanoa, koska olin puoliksi järjissäni; tiesin ainoastaan että hän päättää aiheen ja minä päätän sanavalinnat sekä totuuden ja valheen suhteen kertomuksessa...
(Jatkuu.)
Teitittelet itseäsi taidokkaasti.
"...Naisella oli tärkeä merkitys; hänellä oli kavereita, joilla oli valtaa hallussaan; he nimittäin pystyivät heittämään vastustajiaan jokeen..."
XD Mitääh?
"Tohtori halusi siis kuulla elämästäni", ajattelin "sitä saa mitä tilaa..."
Julistin olevani ylösnoussut Marcus Aurelius Vladimir Putinin ruumiissa tehtävänäni nousta Saksan ja Irlannin kuninkaaksi paavin avustuksella ja hävittää historiankirjoista muut kuin oma nimeni... [Ajatuksissani hypnoosin vuoksi minun piti olla uskollinen Kapitalistikerholle joten uskottelin itselleni kaikella tahdonvoimallani että jos kertoisin totuuden Kapitalistikerhon jäseniä tapettaisiin komrade Nassen toimesta, joten uskollisuus vaatisi valheita.]
Tohtori jatkoi keskustellua kunnes hetken päästä kirjoitettuaan kaiken ylös hän suuttui tajuttuaan mitä meni kirjoittamaan [keskustelustamme väsyneen tohtorin oli vaikeampaa keskittyä kuin minun]. Hän huusi vartijan paikalle kahvitauoiltaan ja käski ampua minut; tohtori mietti oliko yksikään sanoistani totta vai sainko ainoastaan psykoosin subliminaalisista viesteistä, se olisi hänelle selittänyt autismikeskustelumme...
Omgilin uniformulla pukeutunut herra juoksi paikalle kahvia paidallaan ja asetti kiväärinsä minua kohti; loikkasin häntä kohti uskoen hänen olleen petturi, koska mielestäni olin silloin Kapitalistikerhon uskollisin palvelija jota ei saisi teloittaa.
"Hälytys!", omgililainen huusi ja ampui minua kohti samalla hetkellä kun koneemme osui ilmakuoppaan, eli lopputuloksena oli erittäin nolo huti ja tohtori heittäytyi maahan tietäen luoneensa uuden hirviön; uskollisimman palvelijan jonka elämäntehtävä olisi tappaa jokainen kenet hän Kapitalistikerhon viholliseksi luokitteli.
Lisää omgililaisia juoksi paikalle, mutta koneen ohjaajan keskittymiskykyä ammuskelu häiritsi ja tuntui kuin kiepuimme ilmassa ympyrää, tällöin omgililaisia kaatuili ja ammukset sinkoutuivat seiniin, kattoon ja lattiaan välillä jopa muihin omgililaisiin.
Tohtori nappasi pistoolin maassa ryömineen omgililaisen taskusta ja asetti sen ohimolleen; hänellä ei ollut enää syytä elää, kansiot joihin sanani kirjattiin kastuivat verestä.
Kuljettaja otti puheenvuoron ja heti lentokoneen kaiuttimista kuului; "Ettekö te paski*iset osaa pitää yhtä miestä aloillaan! Tehkää vaikka polttoitsemurha!" Sen jälkeen hän raaputti jotakin (luultavimmin veistä) mikrofonia vastaan ja äänet olivat kauheita. "Kuulostaako kivalta! Lopettakaa hölmöt!"
Lopulta seisoin ruumiskasan päällä, vaatteeni yltäpäältä veressä, silloin lähdin kulkemaan kohti koneen etuosaa; pääsin kuljettajan istuimen luokse jolloin näin kaksi penkkiä; ensimmäisellä istui omgililainen joka piti rattia ja toisella istui sidottu Nasse.
Tartuin kuljettajaan ja heitin hänet lattialle [ilman veistään] sieltä avasin poistumisoven ja silloin koneen painolasti keveni yhden miehen ja lukuisten ruumiiden verran; tunsin vetoa lentää uloskoneesta mutta onnistuin vastustamaan painetta ja pääsemään takaisin ohjaajan tilaan.
En tiennyt minne ohjata joten etsin ainoastaan maata, lopulta minun piti syödä silloin päätin avata Nassen siteet ja antaa hänen ohjata hetken. Ensiksi piti kuitenkin palauttaa hänet tajuihinsa parilla oikein suunnatulla iskulla.
Nasse ei meinannut tunnistaa minua ensin, mutta sitten hän näki veren ja lian alta kasvoni ja huusi; "Komrade Trotski! Mennään datšalle!"
En reakoinut sanoihin mitenkään jolloin Nasse otti takkinsa taskusta vodkapullon ja löi minua; pääkopassani asiat naksahtelivat paikoilleen hitaasti, silloin näin entistä elämääni pätkittäin... Nasse ilmeisesti halusi minut järkiini muistuttamalla minua menneisyydestäni; siitä etten ole omgililainen, enkä tule olemaan.
[Tästä alkoi muistinpalaaminen]
Olen stressaantunut... Trotski raataa taukoamatta Nassen orjana; tarvitsen vapaa-aikaa, naisen, rahaa, asuinpaikan ja oikean auton (eli ei Trotskin ladaa)... Ja olin väittänyt naiselleni olevani rikas suomenruotsalainen, för helvete mihin kuseen hankin itseni!
Lopulta näin kartanon siellä asui niin monta ihmistä että he eivät itsekään tienneet kaikkia nimeltä, mutta uskoivat olevansa sukua hiivin sisälle kartanoon ja ensimmäinen asia jonka kuulin oli: "Bra handlebar mustasch!"
"Tack", vastasin vanhalle naiselle.
"Vem är du, pojke? Jag vet inte..."
"Jag är Efraim Vladimirsson Siberski... Från ryßland...", vastasin katsoen lattiaa naisen kenkien alapuolella.
[Siberskit olivat Sahlbergien venäläistä dynastiaa... Nyt oli aika kertoa fennonaiselleni kuinka isossa kartanossa asuin! Ja kuinka rikas olin, mutta se ei ollut ongelmatonta... För helvete!]
(Jatkuu!)
Minusta on jollakin kierolla tavalla kivaa, kun päähenkilö selviää elossa jostakin huomatakseen olevansa kaulaansa myöten paskassa ihan ilman mitään omgilihyökkäystäkin. JATKA.
""Ettekö te paski*iset osaa pitää yhtä miestä aloillaan! Tehkää vaikka polttoitsemurha!" Sen jälkeen hän raaputti jotakin (luultavimmin veistä) mikrofonia vastaan ja äänet olivat kauheita. "Kuulostaako kivalta! Lopettakaa hölmöt!""
XD Hyvä tarina. Erityisen hyvä siksi, että luin sitä enkun läksyjen tekemisen sijasta...
Osasin venäjää työni pohjalta, joten näille minä olin Efraim Siberski, mutta en aina koska he eivät itsekään muistaneet kaikkien sukulaistensa nimiä pystyin vaihtelemaan henkilöllisyyttäni tarpeen tullen, kerran olin Gustav ja toisella kerralla Augustin serkku Matt.
Mutta nyt oli toisia mietteitä; päätin kertoa IT:n vaimolle totuuden siitä että olen suomenruotsalainen rikas mies... Sitä ennen tosin tarvitsin ylellisyystuotteita, koska muulloin rikkauteni ei menisi läpi.
Helga ja Maria Sahlberg sopivat haaremiini ja Christina sopi palvelustytökseni, joka kaksoishenkilöllisyyteni Trotskin sanoin "pukeutui hävettymän pieneen palvelustytön mekkoon", siitä kuinka sain heidät haaremiin ei tarvitse muuta kertoa kuin, etteivät Sahlbergit huomanneet parin epämääräisen sukulaistyttönsä katoamista ja Christina tykkäsi olla palvelustyttöni.
Lähdin kävelemään kohti kartanon porttia tapaamaan Kurpizzaa, kuulin epämääräisiä ääniä, jotka muistuttivat kaukaista huutoa mutta en tiennyt kenen ääntä se oli yhtäkkiä hikeä valui valtavina pisaroina puvustani ja ihostani. [Nasse yritti elvyttää minua, mutta en tajunnut silloin olevani eräänlaisessa unen, muiston ja selkounen risteytyksessä.]
En antanut hikipisaroiden häiritä vaan jatkoin matkaa kunnes vaimoni oli portilla minua vastassa, en tiennyt miten hän tiesi paikasta, mutta päätin julistaa olevani paikan asukas...
Kurpizza: "Oletko Sahlberg?"
"En vaan Siberski..."
Siitä seurasi kiusallista hiljaisuutta, koska Kurpizza tiesi Sahlbergeistä jotakin ja ei halunnut muistaa sitä. Katkaistakseni hiljaisuuden otin johtajan aseman ja raahasin naisen kartanoon, huoneeseeni ja näytin rikkauksia jotka olin kuljettanut paikalle.
Kurpizza tuijotti Christinaa, joka oli pukeutunut minihameeseen ja esiliinaan... "Palvelustyttöni", vastasin katseeseen "älä välitä siitä".
Christina poistui paikalta nopeasti nettikummituksen varastaman vesiämpärin perään, mutta tällä kertaa hän ei palannut aivan pian huhujen mukaan Alfred-parka sai likavedet niskaansa.
Huoneessa olimme ainoastaan me, Kurpizza silitti viiksiäni ja tunsin oloni keisarilliseksi kunnes...
[Nasse lyö minua, koska suutelin hänen korvaansa kun hän yritti kuunnella sydämenlyöntejäni.]
Tajuan makaavani ohjaustuolissa jonka selkänoja oli laskettu alas ja edessäni seisoi järkyttynyt komrade Nasse, tervehdin häntä jotta hiljaisuus olisi katkennut ja tuijotus loppunut... Nasse näytti minulle verestä kastunutta vihkoa, jonka tunnistin tohtorin käsialaksi...
"Niin tuota...", yritin selitellä mutta Nasse keskeytti sanomalla; "Melkoista paskoo puhuit sille kuulustelijalle vai että oikeen suomenruotsalainen porvari."
Huokaisin mielessäni helpotuksesta, jolloin Nasse naurahti ja viskasi vihkon valtameren syvyyksiin sivu kerrallaan...
"Miten sait koneen pysymään ilmassa, toveri?", kysyin.
"Hyvä kysymys, se ohjasi itseään sen aikaa kun elvytin sinua".
Tajusin vaatteideni haisseen väkiviinalta, koska Nassella ei ollut käytössä vettä, mutta sillä ei ollut väliä katsoin ainoastaan lentokoneen ohjausjärjestelmää joka näytti jälkikäteen monimutkaisemmalta kuin koskaan.
"Kone 528! Kuuluuko? 727 kutsuu!"
"Kone 528! Kuuluuko?"
Katsoin ohjauslaitteistoa ja tajusin että viereemme oli ilmaantunut lentokone, poimin edellisen lentäjän pudottaman veitsen ja aiheutin sillä rätinää mikrofoniin selittäessäni omgili-imitaatiolla etten tiennyt missä olimme.
"Seuraa meitä. Tukikohta Arzareth on lähellä. Kuuluvuus on heikko!"
Käänsin koneen kohti lentokonetta "727", mutta silloin kuulin kaiuttimista "älä aja päin, pidä välimatka". Edessämme oli tukikohta jonka nimi ilmeisesti oli Arzareth näin sen kaukaisuudessa se oli eräänlainen meressä kelluva valtava lentotukialus, johon oli ilmeisesti sijoitettu miljoonia dollareita kapitalistikerhon toimesta.
Katkaisin mikrofonin, koska Nasse halusi kysyä "Miksi emme pakene?"
"Meidät ammutaan jos pakenemme näin lähellä Kapitalistikerhon tukikohtaa. Paikalla on varmaan satoja hävittäjiä. Yritetään tuhota tukikohta tai paeta harhautuksen turvin."
(Jatkuu)
Sinä jatkoit ja lainasit minun sanojani! Hyvä!
Hauskempaa luettavaa kuin filosofia. XD Ei tainnut olla Pöytyän sukukartano, koska se ei ollut ihan noin ylellinen...
Hyvä jatko. Nassea käy sääliksi.