häntä kohtaan, jalostuu joka päivä jonkinlaiseksi teoksi elämässäni. Olen liian epävarma, että pystyisin koskaan kertomaan suoraan tunteistani. Sitä paitsi, epäilen että hän repisi minut rikki kaiken kansan nähden, jos sen virheen tekisin. Nauraisi hölmöydelleni, kun menin ihastumaan.
Mutta minä jalostan tätä tunnettani: taiteeksi, muiden hyväksi, paremmaksi kropaksi. Muotoilen siitä kauniita asioita.
Joku päivä, niin ainakin toivon, sampo pysähtyy. Tunne häviää. Voin keskittyä olemaan ihastumatta/ rakastumatta enää koskaan kehenkään.
Tästä lähtien varon tuntemasta.
Mutta minä jalostan tätä tunnettani: taiteeksi, muiden hyväksi, paremmaksi kropaksi. Muotoilen siitä kauniita asioita.
Joku päivä, niin ainakin toivon, sampo pysähtyy. Tunne häviää. Voin keskittyä olemaan ihastumatta/ rakastumatta enää koskaan kehenkään.
Tästä lähtien varon tuntemasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika miehekästä tekstiä naiselta. No leikitään että olet aloittaja nainen.
En ukso että sellaista ihmistä kovin helposti löytyy joka nauraisi ihastumiselle. Tai pitäisi sitä hölmönä.
Mielenkiintoinen kuvio sinänsä. Käytät tätä ihstunutta hölmöä hyväksesi voimavarana jotta saisit aikaan kauniita asioita ja kauniimman ulkonäön itsellesi. Käytännössä et anna mitään ja lisäksi syyllistät tätä ihmistä siitä että hän teki väärin koska sinä ihastuit häneen? Vain siksi ettet uskalla tunnustaa tunteitasi. Jos uskaltasit voisit kokea rakkauden tämän ihastuksesi kanssa. Mutta se ei sinulle riitä siihen että tunnustaisit tunteesi. Sinun mielestäsi sinulla on liikaa menetettävää?
Toisaalta sinulla ei oikeasti ole mitään menetettävää vaan ainoastaan koettavaa.