suututti sua. Olen vaikea, ja musta ei koskaan tiedä mitä mun päässä liikkuu ja mitä keksin sanoa tai tehdä. Olen vähän januskasvoinen mies, ja mulla on taipumus kätkeä asioita ystävällisen ja kohteliaan naamarin taakse. Keksin kaikkia koukkuja, ja juonia, ja käyttäydyn yllättävällä tavalla. Mulla on aina jotain mutkia käytöksessä. Miehet on yleensä suoria ja helppoja. Olen myös suora, kun se mulle sopii. Seuraavassa hetkessä olen kuin korkkiruuvi. Sen täytyy ottaa päähän.
Nyt mä tiedän mikä mussa
Hokasin just!
26357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kyllä,eli hän on semmonen vähän naismainen mies....ikäväkyllä...tavallinen mieshän on suora,mutkaton,tavallaan helppo mut tää eräs on semmonen pomppija että huh huh.....siinä sais nainen olla perässä juoksemassa eikä kiinni sais.....
Jos se on vaan keino selvitä? Hyvää tilannetajua ja vaistoa?
Tavallinen mies koittaa ottaa suoraan yhteyttä.
Tai sitten ei ole vain kiinnostunut ja on siksi hankala. Myös nainen voi olla siitä syystä.
voihan se olla....
Ei mies ota yhteyttä jos ei viestitetä että se on mahdollista ,taas tuota turhaa pulinaa.
Voisihan sitä katsoa enirosta jokaisen puolitutun ihmisen numeroita ja alkaa "soitteleen"
Niin, voi olla jos ei ole ketään keneen ottaa yhteyttä.
Joka paikassa tarvitse pelätä ,Esim jos auto hyytyy mäkeen mitä vaaraa on kutsua esim joku ohikulkija mies apuun ,no onhan siinäkin joskus liikaa jollekin toiselle :(
Moni nainen on rehdimpi kuin minä. Se vaan on niin.
No mee ny jo ampuu ittes! Voi vittu...
Nauran tollasille rähisijöille!
Kaikki ei tykkää valheellisista ihmisistä, oli niillä kahdet tai tuhannet kasvot.
Ei musta ole pakko tykätä hyvänen aika!
No siltä vaikuttaa! Mitäs muuten selittelet täällä??! Yhdyn yhteen vastaajaan että etsi ittelles samanlainen korkkiruuvi, kauankohan jaksatte toisianne??
Tähän! Tuttavapiirissä kaksi narsua, molemmat "samantasoisia" ulkonäöllisesti, mies ja nainen. Luonteetkin samanlaiset, minä minä-ihmisiä, oma napa tärkein napa. Tunteet ei kohtaa ja syykin selvä, peilin eteen ei mahdu kahta samanaikaiseksi ja mistä ihailu kun kumpikin ihannoi itseään eikä kumppania. Narsu haluaa vaatimattoman ihmisen, jota voi katsoa alaspäin ja jolta odottaa palvontaa.
Eipä se ulkonäön "samantasoisuus" toisaalta muillakaan ihmisillä ole mikään tae juuri heidän välisestään kemiasta. Toisaalta kierot ja lierot löytänevät toisensa usein niin, että niillä natsaa parhaiten henkisesti. Luulisi siis, että saman kaveripiirin nassukat löytäisivät toisensa pian yhteisistä juorupiireistä, missä aliarvioidaan muita, vehkeillään ja levitetään paskajuoruja ja valheita.
Narsistin hovissa kuten hänen kumppaneissaankin voi olla kai ihan laidasta laitaan, siispä hyväuskoisia palvojia siinä missä heitä, joilla on myös jotain vikaa tai jopa myös narsistinen vaurio.
Eihän kenestäkään ole pakko tykätä.
Ehkä sä löydät jonkun, joka on kuin kala vedessä juonien, koukkujen ja valheiden seassa. Jos vain kelpaatte molemmat toisillenne...
Miten niin suututti??
Mä ole mitään lopettanut.
Suututtaa jatkuva pelleily, leikit vaan. Tietty leikkiminen on tervettä ja kivaa, mutta jatkuva sellanen ei. Taidat lisäksi olla hirveän huomionkipeä, mitä sä teet vieraiden ihmisten huomiolla?
Että sellainen provo.
Osaatko aloittaja pysähtyä ja miettiä miltä poukkoilu voi tuntua toisesta? Otappa omalle kohdalle ja jos nainen tekisi sulle saman, miltä se tuntuisi?
Tuon tyyppinen ei ajattele, miltä toisesta tuntuu, vaan miltä itsestä tuntuu. Hän saa jotain egoboostia koukuistaan ja vehkeilyistään ja juonistaan.
Hän voi vuosia myöhemmin hogata, "hei! nyt mä tiedän, mikä sut suututti, silloinkin valehtelin susta tosi törkeesti! Tosiaan! Mut hei ei se mitään, oli kyllä kivaa ja sen arvoista, hihhih"
Joskus ihmiset juonittelua huomatessaan saattaa käyttäytyä nurrinkurisesti juuri siksi ettei sellaista hyväksy. Eikä kenenkään sellaista pidä hyväksyä ja jos juonittelua ei kuitenkaan ole, ei sanomisia, seläntakana toimimisia ynnä muuta, niin silloin millään ole edes mitään väliä, mitä on sanottu, tehty tai mitä ei. Ja joskus tietyillä asioilla on myös suhteettomasti tapana paisua, syystä tai toisesta. Miksi sitten, niin miksi, riippuu kait monista sekoista, mitä tähän jaksa lähteä arpomaan että miksi niin olisi.
Enkä minä tiedä, en totisesti liittyykö miten vai laisinkaan. Vai onko kuullut jotain muilta, mutta just toi, että muilta kuulee ei välttämättä ole hyvä. Sitten aletaan selvittää että puhuuko totta vai eikö puhu ja mitä siitä syntyy ja siitähän voi syntyä edelleen jotain ja vaikka mitä, vielä huonompaa mitä normaaliolosuhteista ei syntyisi, siis eräänlainen ketjureaktio. Huoh. On tää elämä joskus kummalista.
Hyvä, että hokasit. Nyt voit sitten muuttaa toimintaasi ja lakata "kieroilemasta"....
tai sitten tosiaan etsiä jonkun yhtä "kieron" kannattajajoukoistaan...