Olla lähietäisyydellä, katsoa silmiisi ja jutella jotain, vaihtaa muutamia sanoja. En ole saanut tehdä sitä pitkään aikaan. Oletko koskaan tuntenut samoin... tunnetko vielä samoin? Omat tunteeni hieman pelottaa...haluan sinut. En kestä ajatusta, etten enää näkisi sinua. Miksi tämä on niin vaikeaa, vastakaiun selvittäminen, ja miksi se pelottaa niin paljon... ja miten. Enhäs edes lopulta tunne sinua. Kuitenkin olet mies, jota en uskonut olevan olemassa.
Haluan
vielä sinussa kiinni
10820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Muistathan, että kukaan ei ole täydellinen. Illuusio on rikkomaton, koska ette tunne vielä toisianne. Jos hän poikkeaa jossain suhteessa muista, niin toki se on hyvä, merkki siitä, että sovite yhteen.
Miksi et ota suoraan yhteyttä jos noin voimakkaasti tunnet?
se on sairaalloisen epävarma ittestään ja saa hepulikohtauksen aina kyseisen hepun lähellä. varmaan just auttaisi että tää täydellisyyden illuusio murtuisi mutta paha murtaa kun ko. henkilön kanssa on melko vaikea keskustella mainittujen seikkojen johdosta
Pidän hänestä silti :)
Ei sairaalloisen epävarma välttämättä itsestään vaan siitä hepusta ajatuksineen.
Liiian suuret tunteet heppua kohtaan -syndrooma!
Tuo sun aloitus sisälsi sen kaiken mitä pitäisi tapahtua, pitää vaan otta itseään niskasta kiinni ja pysähtyä hänen luokseen pieneksi toviksi.
Siitä se sitten alkaa aukeamaan tuo vyyhti.
Niin toivoisin, että eräs nainen ajattelisi musta samoin.
Kiinnostus ja pieni ihastus on niin tiukassa, ettei tosi. Hän kiinnostukseni huomasi, mutta sain niin ristiriitaisia signaaleja, että jätin väliin. Asetelmakin on niin kaukaa haettu, että turha tehdä asioista yhtään mutkikkaampia.
Eli toisinsanoen, olet ihastunut mutta mitään et aio jutun edistymiseksi tehdä ellei nainen tee ensin. Mitä tarkoitat "asetelmalla" ?
Tein kyllä ensin, ilmaisin kiinnostuksen selvästi. Hänen olisi pitänyt tulla vähän vastaan. Asetelma on siitä hankala, että mulla ei ole pääsyä juttusille hänen kanssaan ilman, että on ulkopuolisia läsnä. Katseet ja hymyt ei riitä, hänen pitäisi tulla luokseni.
Mutta taisi mennä jo, luovuttamisen makua ilmassa. Suhtautuminen on ollut jo neutraalia puolin ja toisin, mutta sisälläni kipinä kytee yhä. Se ei kummoista puhallusta kaipaisi. I'm not done yet.
Nuo tekstisi kyllä sopisi omaan tilanteeseeni. Jotain kiinnostuksen osoitusta olin joskus havaitsevinani, mutta en silloin voinut luottaa siihen täysin. Minun on vain niin vaikea kuvitella, että joku voisi minuun ihastua. Toiseksi olin jo itse ollut pitemmän aikaa ihastunut häneen, jo ennen kuin osasin aavistaakaan hänen mahdollisesta kiinnostuksesta. Mutta silloin kun jotain kiinnostusta huomasin, aloin tosissani miettimään aloitteen tekemistä. Siellä missä nähtiin se olisi ollut hankalaa. Ja nämä viimeiset ajat oli tosiaan aika neutraalia, niin aloin jo epäillä koko juttua ja hänen tunteitaan. Rehellisesti sanottuna ajattelin, ettei häntä kiinnostanut enää. En sitten uskaltanut mitään aloittettakaan tehdä. Mutta jotain kuitenkin yritin tänään. Mutta ehkä hän ei tajunnut yritystäni tai häntä ei kiinnosta. Tai ehkä on jo liian myöhäistä. Kaipaan jo nyt, liikaa...
Nim.merkille "se siitä sitten"
Mietin vain, että mitä se loppujen lopuksi haittaa, että muita on läsnä? Eikö silti voi lähestyä? Miksi hänen pitäisi tulla luoksesi, jos et itsekään pysty häntä lähestymään? Miten on voinut ilmaista kiinnostuksen selvästi, jos ei ole puhunut toisen kanssa?
Itselläni ollut vähän vastaava tilanne. No, oma tilanteeni jo ollutta ja mennyttä. Ehkä sä pystyt vielä tilanteessasi tekemään jtn, mikäli haluat.