Eilen illalla nukkumaan mentäessä se taas tuli kesken hampaanpesun; Sahalaitaiset kuviot ja vilkkuvat valot. Olipa kiva kun yökaveriksi saa migreenin. Aamulla joudun taas soittamaan työnantajalle etten tule töihin migreenin takia!
Onko tuttua? Sitten hakemaan terveysasemalta sairaslomalappua.
Hävettää, pelottaa, syyllinen olo. Entä jos ne töissä luulee, että lusmuilen ja aiheettomasti olen pois. Joka kerta soittaminen yhtä tuskaa.
Mutta kun on sairas, yritän puolustella itselleni. Kun ei pysty niin ei pysty. Minua ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen migreenistä kärsivä! Jos minä ajattelen, että joku voi luulla minun pinnaavan niin varmasti joku muukin (työnantaja, työkaveri) voi luulla niin.
Olen kärsinyt migreenistä ala-asteelta asti. Välillä se on ollut lievä välillä paha. viimeisen viiden vuoden aikana olen kärsinyt todella paljon. Ammatin sain kuitenkin kiitos ymmärtäväisten opettajien, jotka katsoivat poissaoloja läpisormien.
On ollut monenlaista lääkitystä: Clotam, imigran 50mg nenäsuihkeena ja tablettina, maksaltt rabit, suppoja, estolääkeenä:emconcor, siitä joku halvempi vaihtoehto ja nyt propral 40mg. Nyt kohtauslääkkeenä Relert 40mg.
Lääkkeet toimii joskus hyvin joskus huonosti. Lääkkeiden myötä en oksenna enään. Ilman niitä saatoin oksentaa puolivuorokautta, vapista horkassa ämpärin vierellä hokien itselle; en oksenna, en oksenna ja sitten oksennan. Lääkkeet vievät pahimman kivun pois mutta ei kokonaan. Näköhäiriöt loppuvat jossain kohdassa. Kohtauksen tullessa mennen nukkumaan toivoen, että nukahdan nopeasti.
Kohtauken jälkeen pari päivää voimattomuutta, jälkisärkyä; jos joutuu vähäkään laittaan pään alaspäin särky syöksyy räjähdysmäisesti toispuoleisena takaraivosta otsalohkoon aaltoillen ja sykkivästi joka on hetkessä ohi. Tällainen särky voi tulla myös pystyasennossa.
e-pilleireitä en käytä enään. Ehkäisy toiminut kortsulla vakituisessa parisuhteessa jo neljä vuotta. (Mies alkaa saada jo tarpeeksi ja mä myös.)
Nyt työelämässä työsopimukset määräaikaisia joten aina saa miettiä onko enään hommaa, entä jos ne migreenin takia eivät halua minua enään. Poissaoloja tulee noin 2-3 kuukaudessa. joskus hyvä kuukausi eikä yhtään. Mutta taustalla migreeni vaan vaanii, hyökkää silloin kun sitä vähiten odottaa!
Aina silloin tällöin mieleni tekisi mennä terveyskeskukseen ja kysyä pään amputointia. Alkaa olla kurkku täynä kipua, lääkkeitä ja poissaoloja.
Onko tuttua? Sitten hakemaan terveysasemalta sairaslomalappua.
Hävettää, pelottaa, syyllinen olo. Entä jos ne töissä luulee, että lusmuilen ja aiheettomasti olen pois. Joka kerta soittaminen yhtä tuskaa.
Mutta kun on sairas, yritän puolustella itselleni. Kun ei pysty niin ei pysty. Minua ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen migreenistä kärsivä! Jos minä ajattelen, että joku voi luulla minun pinnaavan niin varmasti joku muukin (työnantaja, työkaveri) voi luulla niin.
Olen kärsinyt migreenistä ala-asteelta asti. Välillä se on ollut lievä välillä paha. viimeisen viiden vuoden aikana olen kärsinyt todella paljon. Ammatin sain kuitenkin kiitos ymmärtäväisten opettajien, jotka katsoivat poissaoloja läpisormien.
On ollut monenlaista lääkitystä: Clotam, imigran 50mg nenäsuihkeena ja tablettina, maksaltt rabit, suppoja, estolääkeenä:emconcor, siitä joku halvempi vaihtoehto ja nyt propral 40mg. Nyt kohtauslääkkeenä Relert 40mg.
Lääkkeet toimii joskus hyvin joskus huonosti. Lääkkeiden myötä en oksenna enään. Ilman niitä saatoin oksentaa puolivuorokautta, vapista horkassa ämpärin vierellä hokien itselle; en oksenna, en oksenna ja sitten oksennan. Lääkkeet vievät pahimman kivun pois mutta ei kokonaan. Näköhäiriöt loppuvat jossain kohdassa. Kohtauksen tullessa mennen nukkumaan toivoen, että nukahdan nopeasti.
Kohtauken jälkeen pari päivää voimattomuutta, jälkisärkyä; jos joutuu vähäkään laittaan pään alaspäin särky syöksyy räjähdysmäisesti toispuoleisena takaraivosta otsalohkoon aaltoillen ja sykkivästi joka on hetkessä ohi. Tällainen särky voi tulla myös pystyasennossa.
e-pilleireitä en käytä enään. Ehkäisy toiminut kortsulla vakituisessa parisuhteessa jo neljä vuotta. (Mies alkaa saada jo tarpeeksi ja mä myös.)
Nyt työelämässä työsopimukset määräaikaisia joten aina saa miettiä onko enään hommaa, entä jos ne migreenin takia eivät halua minua enään. Poissaoloja tulee noin 2-3 kuukaudessa. joskus hyvä kuukausi eikä yhtään. Mutta taustalla migreeni vaan vaanii, hyökkää silloin kun sitä vähiten odottaa!
Aina silloin tällöin mieleni tekisi mennä terveyskeskukseen ja kysyä pään amputointia. Alkaa olla kurkku täynä kipua, lääkkeitä ja poissaoloja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei kaikki migreeniä sairastavat!
Ymmärrän tasan miltä tuntuu kun migreenin takia sosiaalinen- ja työelämä menee sekaisin. Olen sairastanut migreeniä 5-vuotiaasta asti ja edelleenkään en ole "tottunut" elämään sairauden kanssa. Se on välillä todella invalidisoiva. Ei pelkästään särky invalidisoi vaan myös muut oireet (pahoinvointi, väsymys, huimaus, ääni- ja valoherkkyys ym). Kohtauksia on 4-10/kk ja joudun olemaan usein sairauslomalla migreenin takia. Olen todella pahoillani työkaveriden takia, jotka joutuvat tekemään meikäläisen työt kun olen poissa. Vaikka mulla on todella ymmärtäväinen esimies, olen huolissani miten sairauteni vaikuttaa koko työyhteisöön. Mulla on todella ihana työpaikkalääkäri joka hoitaa mua hyvin. Hänkään ei enää keksi estolääkkettä joka voisi auttaa, joten hän lähettää mut neurologille. Olen kokeillut estohoitona masennuslääkkeitä ja beetasalpaajia. Kohtauslääkkeenä on Relert 40mg joka on (toistaiseksi) toiminut hyvin, mutta on kallis. Olen myös kokeillut kireille hartia- ja niskalihaksille rentouttavaa lääkkettä. Olen kokelllut laaserhoitoja, akupunktiota (joka on tällä hetkellä kesken), hierontaa. Yritän syödä terveellisesti ja harrastan säännöllisesti liikuntaa. Juhlia ja valvoa en voi enää, alkoholia en voi juoda juurikaan, en polta enää, syön säännöllisesti ja nukun tarpeeksi. Tästä sairaudesta ei pääse eroon millään. Joten ne jotka ei tunne migreeniä ollenkaan, ottakaa selvää sairaudesta. Migreeniä sairastava ihminen ei ole laiska, välinpitämätön tai ilkeä. Migreeni vaikuttaa aivotoimintaan, ihminen ei kohtauksen aikana toimi normaalisti. Kukaan ei voi ymmärtää migreeniä sairastavaa ihmistä kuin migreenistä kärsivä.
Voimia kaikille!