Kauan täällä onni ja autuus kestikin.
Varmasti kaikki ne, jotka ovat tosissaan tyytyväisiä ja elämänkulkunsa kanssa sopusoinnussa, eivät sitä kaiken kansan tietoisuuteen tuo.
Kell´ onni on, se onnen kätkeköön.
Vai miten se nyt menikään.
Varmasti kaikki ne, jotka ovat tosissaan tyytyväisiä ja elämänkulkunsa kanssa sopusoinnussa, eivät sitä kaiken kansan tietoisuuteen tuo.
Kell´ onni on, se onnen kätkeköön.
Vai miten se nyt menikään.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Olisit pitänyt kätesi pois näppäimiltä ja kätkenyt onnesi.
Laulu onnesta
Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.
Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.
Eino Leino.
On niin karmeaa, että joku ihminen olisi onnellinen. On ihan mahdotonta, että joku ihminen on paiskannut käteensä muuhunkin, kuin pas*aan.
Ollaan onnellisia, joilla riittää ymmärrystä epäonnisillekin.
Paatunut kivikin haaveilee vain onnesta.
.
Onni (Lyckan)
Ne nukkuvat vielä untaan, nuo kukkaset kahleissa roudan, vaan kerran ne nostavat päänsä, kun päivä suo lämmön ja poudan. Kun rakkaus kultaisin vaunuin, sun luokseni noutaa armain, ah silloinpa kukkaan puhkee, myös maailma kolkoin ja harmain.
..jne...
Marjatta Leppänen laulaa niin kauniisti tämän...
Tulipa mieleen tuosta Bette Midlerin laulama "The Rose". Sama sanoma, noin suurinpiirtein.
https://www.youtube.com/watch?v=zxSTzSEiZ2c
Leffa sitoutuu löyhästi Janis Jopliniin. Kuoli mysteerisesti 27-vuotiaana, kuin niin moni muukin artisti.
Bette Midler on upea, kuin oli tietenkin myös Janis.
https://www.youtube.com/watch?v=N7hk-hI0JKw
Upea klassikko, sopii kuin nappi otsaan aiheeseen ja tähän myöhäiseen illan hetkeen.
"Freedom is just another word for nothin' left to lose"
Olen niin onnellinen
en onneain peitä
kahvia en keitä
nukkumaan mut peitä
näkymätön onnellinen.
Onnea on toimiva vatsa ;)
Hyvää yötä!
Niin kai se sitten on, koska pieni vauvakin hymyilee niin onnellisena kun saa väännettyä lämpöiset pöksyynsä.
Onni olis toimiva ja ison iso kalu!
Sit kun olis vielä halu!
Aamulla kuslastissa herätessä seisoo kui sotamies ilman haluja kun rakonm tyhjennät homma palaa normaaliksi
"Varmasti kaikki ne, jotka ovat tosissaan tyytyväisiä ja elämänkulkunsa kanssa sopusoinnussa, eivät sitä kaiken kansan tietoisuuteen tuo."
Just noin. Minä en sen onnellisuusketjun pointtia oikein ymmärtänyt, koska olen yleistyytyväinen jatkuvasti, ellen jotain muuta ohimenevää potutusta erikseen mainitse. Siitä ketjusta tuli jotenkin sellainen olo, että eivätkö keskustelijat sitten ole onnellisia muuten, ellei tapahdu jotain, että näkee siilin, on saanut kehumisia, löytänyt mustikoita, kurpitsat kasvaneet tai sellaista. Olisivatko he ilman niitä sinä päivänä onnettomia?
Ehkä joku pikkuasia, vaikka siilin näkeminen tai kurpitsan kasvu nostaa päivän tuon perustyytyväisyyden yläpuolelle ja antaa isomman onnen säväyksen. Miksi tuota halveksua, jokaisella on oikeus omiin onnentunteisiinsa ja niiden lähteisiin.
Aika synkkää ja yksitoikkoista täytyy ihmisen elämä olla, jos siihen tarvitsee jonkun normaaliin elämään liittyvän asian, vatsantoiminnan tai muun, että saa päiväänsä pienen onnen sävähdyksen. En minä heidän onnen sävähdyksiään halveksi, mutta traagiselle se kieltämättä kuulostaa.
Minulle itse elämä kaikkineen tuo sen onnen tunteen.
Silti elämässä saa olla, jopa tarvitaan niitä kohottavia hetkiä.
Ettei kaikki ole sitä yhtä samaa tasaista menoa, vaikka onnellista olisikin.
Voihan tuo kohottava tapaus olla joku elämää suurempi, vaikka lapsenlapsen syntymä, sekään ei toistu joka päivä, ei edes joka vuosi.
Tietysti elämässä on kohokohtia jos sun muutakin, mutta en minä tarvitse joka päivälle jotain erityistä pikku asiaa ollakseni onnellinen.
Minulle noista siilikurpitsatomaattivatsantoiminta... onnentuojista tulee lähinnä mieleen entisvanhainen Sunomainos. Siinä perheenäiti levittelee puhtaita pyykkejään suu messingillä ja sanoo; "Olen niin iloinen Sunosta". Hänen päivänsä pelastus.
En itsekään kaipaa jokaiseen päivääni jotain erityistä onnea tuottavaa kokemusta. Mutta sallin sen heille jotka sitä tarvitsevat tai haluavat sen pienenkin tapauksen mainita.
Ei minulla ole syytä heitä kummastella.
Vatsan toimimattomuus voi jollekin ola todellinen ongelma ja sitten kun se toimii...sen tuoma helpotus saa onnentunteen aikaan :). Ja tämä ei ole mikää vitsi tai halveeraus vaan totisinta totta. Joillakin iän myötä alkaa elämä pyöriä sen ympärillä, onko vatsa toiminut vai ei, kai sekin jostain kertoo?
Mullapa on päinvastoin: olen tietoisesti alkanut etisiä arkipäiviini sellaisia asioita joista nautin ja joista saan hyvää mieltä. Koska ei ne ihan itsestäänselvyyksiä tässä arjenjollotuksessakaan ole :).
Kyllä minäkin sen heille suon. Ei se siitä ole kiinni. Toivon sydämestäni, että kaikki ihmiset voisivat olla onnellisia ainakin enimmäkseen.
En vain voi sille mitään, että mieleeni tulee jonkunlainen onnellisuudelle tekohengityksen antaminen, jos joka päivä joutuu etsimään erikseen jotain pikkuseikkaa, mikä tekee onnelliseksi.
Se on juuri sitä tekohengitystä onnelle. Toivon menestystä yritykseesi.
Sepä se traagista onkin, jos elämä menee sellaiseksi, ettei itse elämästä enää tunne onnea vaan suurin mahdollinen onni tulee vatsan toiminnasta.
Ei minusta se ole mitään tekohengitystä vaan vastuun ottamista omasta hyvinvoinnista ja onnellisuudestakin.Ei se sitä tarkoita että sitä ei itsessään olsi jo olemassa vaan nin kuin tietoisesti etsimään ja etsiytymään enemmän. Tämä elämä kuitenkin on niiin lyhyt tuhlattavaksi.
Alkuasukkaiden sika oli hävinnyt ja heimolaiset alkoivat tekemään taikoja sian saamiseksi takaisin kotiin. Lähetystyöntekijä kehoitti kyläläisiä rukoilemaan.
Sika kipitti illalla kotiin.
Kyseenalaistin rukouksen, kysyin kipittikö sika rukouksen voimasta vai "ajoiko routa porsaan kotiin."
Nauroimme lähetystyöntekijän, kirjan päähenkilön kanssa tätä kirjan kohtausta.
Onnella ja ilolla on monta puolta.
Mä käsitin tän ns. "onnellisuushaasteen" ehkä taas jotenkin väärin. Se että löytää arkipäivästään ilonpilkkuja ja onnellisuuden aiheita aivan pienistäkin asioista on mielestäni normaalia ja osoitus ainoastaan siitä että osaa tiedostaa ja ottaa huomioon pienetkin asiat ja sen mielihyvän jonka ne tuottavat. Mä käyn vilkasemassa mun kurpitsaa joka aamu ja olen iloinen siitä että se kasvaa ja paisuu. :) Aiheuttaako se minulle onnentunnetta? En osaa sanoa.
Ehkäpä onnellisuus sitten onkin vain näiden pikkuasioiden summa ja jos ei osaa niitä nähdä arkielämässään vaan tarvii suuria, dramaattisia puitteita oivaltamaan että asiat on mallillaan, kaikki on hyvin tänäänkin, elämä hymyilee niin voi mahdollisesti kokonaan unohtaa olla onnellinen.
kylään,,,,
Kaikki on niin hyvin että oikein on alkanu v i t t u t t a a koko elämä,
kukaan ei tarvi,
omaisuuden olen lahjottanu jälkeläisille ettei nekää enää mua tarvi,
aamuisin v i t u t t a a erikoisen paljon, sitten otan tyröksiiniä sun muita sydän lääkkeitä, niin jotenkuten elämä luistaa,
puolisoani kaipaan, olen vihanen kun se kuoli ja minut jätti tänne yksin,
kaikki oliski hyvin ja elämä olis iloista jos puolisoni olisi vielä rinnallani,
yksin ihmisen on paha olla.
Voi ressua, kyllä huomaa että on paha olla.
Omaa elintäänkin pitää heitellä herjana tuplasti ihan. Kun niin potuttaa.
Kaikki muut. Niissä vika :( eikä missään muussa.
Ja se Onni, on se hirmuisen ilkee kun ei tule. Vai Eeroko se oli?
Jospa onnittomuus löytyy korvien välistä, etsipä!
ei ollakkaa nähty ny pitään aikaan,
joo, eeroki se vois olla kuhan tulis,
halipula on hirmunen,
mutta en jaksa ketään passa , nyt olis mun vuoro tulla passatuksi, edes hetkeksi,
Itsensä vähättely. Kansallinen heikkoutemme!
Siinä olemme ainutlaatuisia. Valitettavasti tuo piirre myös rajoittaa mahdollisuuksiamme ja jäämme paremman itsetunnon omavien jalkoihin.
Miksi mukamas ihminen ei saisi avoimesti olla tyytyväinen oloonsa?
Hokema onnen kätkemisestä on minusta jopa sairasta.
Eräässä itsensä ilmaisun seminaarissa oli alkututustumisen aiheena jokaisen mietittävänä kaksi asiaa joissa kukin on hyvä OMASTA mielestään.
20:stä osanottajasta vain kaksi löysi itsestään kaksi OMASTA mielestään hyvää tai vahvaa ominaisuutta.
Ensimmäisillä oli miettimisaikaa 5-minuuttia ja seuraavilla vastaavasti enemmän koska vastaukset videoitiin istumajärjestyksessä.
Yhdyn seminaarin vetäjän kyselyyn, että miten me kuvittelemme olevamme uskottavia ulkopuolisen silmin koska emme usko itseemme?
Tälle itsensä vähättelylle sukua on toisten aivoilla ajattelu.
Toimiamme rajoittaa ja ohjaa sisään rakennettu pelko siitä mitä me kuvittelemme muiden ajattelevan meistä.
Kell´ onni on, se onnen näyttäköön, rehvastelematta!
Prikulleen samaa mieltä sinun kanssasi!
Onnensa kätkijöissä on jotain epäilyttävää ja outoa.
Tuota, minä kammoksun pitkiä ketjuja. Kannatuksen vuoksi taisin kerran pistää tekstiä. Sitä onnellisuutta tikulla kaivaen en oikein jaksa...
".mollis"
Älä sure.
Onhan sinulla näitä omia ketjujasi, joissa voit murehtia sitä, että kukaan ei ole sinusta kiinnostunut.
Ja ketjujasihan on jo monta.
Niissäkin monissa paistaa kateellisuus.
H.
Höpö höpö hunksz,
Ainoan ketjun aloitin eilen kun kyselin mihin hävisi plussauksista puhumisen ketju. Sekin poistettiin.
Se on totta, että olen osallistunut liirumlaarum -ketjuihin, mutta ei ne ole aloittamiani.
En minä ole täällä siksi, että haluaisin kiinnostuksen kodistuvan minuun.
Tällä hetkellä tapan aikaani ja se on yleensäkin se syy. Aina jonkun työn välissä jää luppista.
Ai niin, pitäskö mun nyt olla otettu kun osoitit huomiota. No joo kiitti vaan ;))
Voi iiik, sekö puhui sulle ;))
".mollis"
Ymmärrän.
Minuunkin sattuu Tsihh:n kylmyys.
Huispaus vain, ei huolen-pitoa, ei edes hellää torua enste.
Ettet vaan sinäkin olisi jotenkin maksullinen nainen :)
Minä en ole koskaan luottavainen rekkaamattomia kohtaan.
Joihinkin olen, mutta heitä on harvassa kuin heiniä korvissa.
Saat pienen miinuksen.
H.
Niin teki mokoma ;)) Apuva, nyt kaikki näki sen... mä en kestä. Kohta saan jonkun vihamiehen niskaani ;))
hunkzs, äläs nyt enää vastaa tähän. En kestä huomiotasi!
Maksullinen nainen olen, hitto vielä palkkatyössä!!!
Enkä minä luottamustasi hae, siks juuri olen rekkaamattomana että saisin olla pöljä eikä kukaan tunnista.
Sanonks mä missä sulla on pienet miinukset ;)
Nii, jonku kateellisen liirumlaarumketjusta :).
Niin just, saattaa luulla vielä että lirttailen ;)))
Onnea ei pysty kokonaan kätkemään.
Sanomattakin sen huomaa ihmisen olemuksesta, silmistä, hymystä.
Minä käsitin tuon onnellisuushaasteen siten, että voin pienistä elämän onnenpisaroistakin haalia noin kuukaudessa ihan oman pienen onnenlätäkön, jota voin jos, onnistun muuntamaan haalimisen tottumusasteelle niin saan palautettua itselleni onnellisuusluonnon, elämän keitaan muistuttamaan siitä, ettei ikääntyminen ole pelkkää luopumista ja menetystä vaan ihan kaikkea.. kiitos onnellisuusaloittesta Tii.naiselle.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi
miten tunteet vievät ihmisiä
ja mitä niillä ylipäätään on tekemistä
vaikka ihmisten perustarpeiden kanssa
- tai erityistarpeiden ja muiden "elämän extrojen" kanssa?
Ihmisillä, jotka kamppailevat terveysongelmiensa kanssa,
tai nuorilla, joilla terveet toiminnot viel kehossa on jäljellä,
tai saattohoidossa olevilla, kuoleman läheisyydestä huolimatta
vois ihan pienikin ripaus inhimillisyyttä, ihmisyyttä, vaikka hymy,
olla asia, joka hetkeksi nostaisi ihmismielen irti raskaasta arjesta
ja elämän raadollisuudesta ja kipeistä asioista.
Ihmiset tarvitsevat aistinsa, kaikkien haasteittensa ohessa. Miksi muuten
onnen tai onnettomuudenkin haisevuudella tai haistattalulla olis merkitystä..
"haiseeko kohtuuskin"
Kun elämä on annettu, ei ole muuta mahdollisuutta kuin elää kuten pystyy ja
haluaa.
Vammautuneenkin ihmisen on kohdattava todellisuus.
Eikä todellisuus aina ole toivoa täynnä.
Ei täytä toiveitakaan.
Leijona ei pysty kyseen-alaistamaan.
Vain ihminen siihen pystyy.
Ja kaikki on elämän kannalta yks' ja sama.
Kun annettu elämä on suoritettu, on elämä tyytyväinen.
Eihän se turhaan olisi elämää antanut?
Olisikohan jopa niin, että elämän tarkoitus on kyseen-alaistaminen ja siihen
vastaaminen?
Tuohan on yleis-nimeltään uskonto.
On aika outoa jos pienen ihmisen asenteet olisivat niin tärkeitä.
Ehkäpä kaikesta tuosta on syntynyt lausahdus:
Tää alkaa nyt haiskahtaa siltä....
H.
Jaa mitä tulee siihen onnellisuuteen, niin minä koen, että se on sitä tietoista läsnäoloa, tässä ja nyt elämistä. Siitähän tulee niitä flow-elämyksiä.
Se on sitä millä luennoilla nyt rahastetaan roposia kukkaron pohjalta.
Ikävä, ettei kaikki ymmärtäneet oikein onnellisuushaastetta. Minusta aloitus oli hieno. Valitettavasti monet näyttävät elävän melkoisen rumassa mielenmaailmassa. Aloitus oli ymmärtääkseni tarkoitettu, että ihmiset kaiken ikävän ja arjen keskellä huomaisivat, kuinka pienistä asioista onni voi koostua.
Kiitos "tiinainen" hyvää tarkoittavasta aloituksesta! En viitsi kirjautua, kun piipahdin vain täällä.
Ehkä se sitten oli tarpeen sellaisille, jotka elävät rumassa mielenmaailmassa ja ikävässä arjessa. On kai niitäkin...
-joku sanoi jossain, et onni on huono muisti....ei muista murehtia kokoajan...hmm...
tullaan onnelisiksi, velatki muuttuu saataviksi.
äijä,
oikeessa olet, näitä onnelisia on vanhusten palvelutalot pullollaan,
Taitavat onnen avaimet olla eri ihmisillä kovin erilaisia. Peruspessimisteihin ei pure mikään!
Minulle onni on sisältörikas elämä.
On haasteita, on onnistumisia, on myös epäonnistumisia ja niistä nousuja.
Oleellista on, että parisuhteessa elävillä nuo kaikki ovat yhteisiä.
On onni osata erottaa mahdollinen mahdottomasta ja elää omaa elämäänsä.
Mahdottoman kanssa on turha puristella kiveksiään vaan suunnata tarmonsa ja mielenkiintonsa omien vaikutusmahdollisuuksien piirissä oleviin asioihin.
Esimerkkinä vaikkapa teoriasakin parantamaton syöpä.
On elettävä sen kanssa nauttien jokaisesta terveen oloisesta päivästä.
Tätähän voisi jatkaa loputtomiin.
Ja luultavasti kaikille yhteinen onni. Nähdä elämän jatkuminen seuraavissa sukupolvissa.
Hyi hitto kun menin tunteelliseksi!