Hei kaikki!!
miten olette suhtautuneet tämä kesän keleihin?? Tyyntä on piisannut ja lähes joka päivä rytisee jossain päin meriauleita. Itseäni jonkin verran rajoittaa tämä säätietojen seuraaminen. En esim. viitsi ehdoin tahdoin lähteä puskemaan tiedossa olevaa rintamaa vastaan. Tosin kun viitenä päivänä viikossa merisää puhuu ukkoskuuroista/puuskista, niin menee satamassa jäpittämiseksi, jos aikoo varman päälle pelata. Mereen tai lähisaariin lyövä ukkonen on kokemus, jota mielellään välttää sen pari kertaa kokeneena. Miten on muut seilaajat. Luotatteko siihen, että todennäköisyys on pieni vai olettetko suojanneet veneenne jotenkin?
Parasta olisi, jos voisi luottaa veneen salamankestävyyteen, vaikka sähkölaitteet sitten pimenevätkin salaman osuessa. Rungon tiiviyden ja miehistön turvallisuuden varmistaminen riittäisi ainakin mulle.
Eirtyisesti kiinnostaisi kuulla, miten viikkokausia valtamerillä liikkuvat salamointiin suhtautuvat?? Luottavatko tuuriin vai ovatko suojenneet veneensä jotenkin??
miten olette suhtautuneet tämä kesän keleihin?? Tyyntä on piisannut ja lähes joka päivä rytisee jossain päin meriauleita. Itseäni jonkin verran rajoittaa tämä säätietojen seuraaminen. En esim. viitsi ehdoin tahdoin lähteä puskemaan tiedossa olevaa rintamaa vastaan. Tosin kun viitenä päivänä viikossa merisää puhuu ukkoskuuroista/puuskista, niin menee satamassa jäpittämiseksi, jos aikoo varman päälle pelata. Mereen tai lähisaariin lyövä ukkonen on kokemus, jota mielellään välttää sen pari kertaa kokeneena. Miten on muut seilaajat. Luotatteko siihen, että todennäköisyys on pieni vai olettetko suojanneet veneenne jotenkin?
Parasta olisi, jos voisi luottaa veneen salamankestävyyteen, vaikka sähkölaitteet sitten pimenevätkin salaman osuessa. Rungon tiiviyden ja miehistön turvallisuuden varmistaminen riittäisi ainakin mulle.
Eirtyisesti kiinnostaisi kuulla, miten viikkokausia valtamerillä liikkuvat salamointiin suhtautuvat?? Luottavatko tuuriin vai ovatko suojenneet veneensä jotenkin??
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kukaan ei ole kiinnostunut vastaamaan?. Takila on maadoitettu köliin leveillä kuparikaapeleilla. Mahdollisimman tarkkaan kaikki sähköt pois päältä. Tietsikat, gps:t , kännyt ja iridiumpuhelimet voisi pistää uuniin- en tosin ole tehnyt. En nojaile mantookiin tai vantteihin. Siitä huolimatta on hiukan sydän syrjällään kun on pakko olla horisontin ainoan metallitangon alla. Ei ole koskaan salama osunut vaikka pahoja ukkosia etelässä on useammin kuin Suomessa. Pahin ukkosmyrsky ikinä oli jouluna 2013 Grenadiinneilla. 12 tuntia yhtämittaista salamointia siten, että usein oli enemmän kuin yksi salama samanaikaisesti. Sivussa olleessa St Luciassa kuoli 8 ja vesimassat huuhtoivat päätien poikki. Tuulet oli 35 puuskat 40 kts mutta ankkuri piti.
Avomerellä purjehtiessa erikoista on tuulen suunnan pyöriminen 360 astetta. Joulukuussa 2013 miehistö ajoi spinnulla myötäistä 360. Itse olin nukkumassa ukkosrintaman aikana.
Vastausten niukkuus johtunee siitä, että sama aihe on käsitelty perusteellisesti jo aikaisemmin. Rikin maadoittamisen tärkeys ja maadoittamisen tekninen toteutus selostettiin silloinkin ja oli hyviä kuvalinkkejä.
Aikanaan kävin Pietarsaaressa Nautorilla katsomassa, miten heidän valmistamissaan veneissä maadoitus toteutettiin. Jokaisen Swanin riki maadoitettiin ja maadoituskaapelit olivat tukevia!
Kuinka paksut/leveet kaapelit olet asentanut?
Pienet taitavat sulaa jos salma sattuu mastoon.
Kuulin juuri että erään pariskunnan veneeseen oli salma täräyttänyt.
Vene oli ollut poijussa ukonilman aikaan.
Rungossa hämähäkkin seittikuvioa sielä täällä ja kaikki mittari sökönä.
Saivat korjauksen vakuutuksesta.
Itse jouduin ukkosrintaman yliajamaksi Gullkroonan selällä. Kesti kaikkineen n. puolituntia. Pahimman paukkeen keskellä tuli hieman vedettyä päätä hartioiden väliin.
Haastavinta tuossa kelissä oli sade, joka vei näkyvyyden lähes tyystin.
10 mm² solidia kuparia tai 16 mm² kupariköyttä riittänee johtamaan salaman sulamatta.
16mm2 taitaa olla starttikaapelin luokkaa? Veneissäni maadoituskaapelit ovat isommat eikä niitä ole yksin vaan en ole katsonut montako. Potentiaalinen ongelma on kuparin vihertyminen. Pitäisi jossain vaiheessa vaihtaa. Oletan kuitenkin, että maadoitus toimii ennen salaman iskua poistamalla varausta, mikä edeltää purkauskanavan muodostumista.
Tuo varauksen poisto ajatus voipi olla järkevä.
Itse olen miettinyt kaapelien vetoa rusteista köliin, mutta kaapelit jäisivät rumasti näkyviin.
Pitää vaan toivoa parasta ukkosenilmalla ja kun vene on yksikseen satamassa.
Olen vetämässä starttikaapelia mastosta kölipulttiin kun kasariveneessä maadoitusta ei tehtaan ja aiempien omistajien toimesta tehty. Ja tarkoituksena on laittaa ukkosen tullessa vantista tai varvaslistasta starttikaapeli roikkumaan veteen, ideana että toimisi toisena maadoituspisteenä jos käy huono tuuri ja tulee osuma.
Mutta tuosta varauksen poistosta... Eikös se paukahtele mereen kumminkin, joten veteenkin muodostuu varauseroja. Huonosti sattuessa se sama varausero muodostuu oman veneen kohdalle ja sitten rikiin. Nostaisikohan iskun riskiä? Tietty omaan veneeseen ei ainakaan kehity ympäristöstä poikkeavia varauksia. Kumminkin, maadoitus pienentää vaurioita veneessä salaman sattuessa.
Olisikohan aikaisemmasta keskustelusta apua? Samaa asiaa silloinkin käsiteltiin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12003610#comment-0
Paljon kiitoksia asiallisista tekninistä kommenteista. luin jo aiemmin nuo vanhat keskustelut ja suunnittelenkin parhaillaan oman veneeni ukkoskeston parantamista (B-merkkinen keskikokeinen 90-luvulta). Aiemmat keskustelut eivät kuitenkaan saaneet väkea avautumaan juurikaan sen suhteen, miten yleensä suhtaudutte ukkosen uhkaan ennnusteessa,. Olisin hieman kaivannut kommentteja käytännössä siitä, jäättekö kuinka herkästi satamaan vai onko ukkosennusteella teille mitään merkitystä??
Useimmat kipparit tuntuvat pitävän pahimpana mahdollista näkyvyyden menetystä tai äkillistä tuulen nousua ja jäävät sen vuoksi rantaan. Mielestäni nuo on helposti hoidettu siirtymällä koneajoon ajoissa rintaman lähestyessä ja pitämällä sijainnin ja suunnan tiedossa ei välinein varmistaen. Samalla hakeutuen turvalliseen osaan väylää, sillä rankka kuuro harvemmin kestää kovin kauaa.
En lähde merelle, jos ukkonen näyttää todennäköiseltä. Ja kun ikää tulee, niin aina vaan olen varovaisempi. En epäile, ettenkö ukkosesta selviä, mutta on se vaan niin mahdottoman epämukavaa seurata mustuvia pilviä, salamoita ja jyrinää, ja odotella sitä tuulenpuuskaa. Muutaman kerran olen merellä ukkoseen joutunut, eikä vesillä silloin ole hauska olla.
Aika monesti muuten merellä on kirkas sininen taivas, vaikka mailla paukkuu ukkonen. Näin varsinkin kun merivesi on vielä kylmää. Kannattaa sääennusteesta tutkiakin, liittyykö ukkonen säärintamaan, vai onko kyse kesän iltapäiväukkosista. Jälkimmäisessä tapauksessa merellä on yleensä turvallista, eikä ukkoset sinne tule.
En ole jäänyt ukkosen takia maihin. Avomerellä pahimmat ukkoskeskukset voi yrittää kierää jos muistaa miten ne liikkuvat pintatuuleen nähden eri suuntaan. Spinnu pois ja jos oikein musta mörkö cumulonimbus sattuu kohdalle niin voi reivata muitakin purjeita ajoissa. Ajan yleensä vakiotuulensuuntaa 90-120 AWA. Sitä alemmas mitä enemmänb tuulee, usein liiankin isoilla purjeilla ja ihmettelen kompassin pyörimistä. Kädet pois ratista salamoidessa jos autopilotti vielä pystyy kykenemään.
Saaristossa paha ukkosrintama varmaan on helpoista sivuuttaa ajamalla väylän sivuun koneella tai reivatulla isolla ja pitämällä vene paikallaan tai piissä kunnes näkyvyys paranee. Suomalainen ukkonen on aika lyhytkestoinen.