rukous äänet...

..että Intiassa voisi olla jotakuinkin samanlainen tunnelma! Haaveilenkin Intianmatkasta joskus tulevaisuudessa toteutuvaksi :) Se vain on niin pirun kallista! Tällainen köyhä working girl tekee budjettimatkoja Turkkiin ja Kreikkaan.

Olet oikeassa tuossa kohteiden "kaupallistumisessa". Olin aika shokissa, kun palasin Alanyaan viiden vuoden jälkeen tänä kesänä ja löysin niinkin kaupallistuneen kaupugin. Viisi vuotta sitten kohde oli melko erilainen vielä, joskin silloinkin jo turistien kansoittama.

Erään Välimeren saaren kerran "valloitin", jossa turismia ei vielä kovin paljoa ole, mutta siitäkin on jo kolme vuotta aikaa..

Totta tuokin, että kun silmänsä nipistää kiinni ja oikein toivoo, voi vanhasta kulttuurista ja ikiaikaisesta tunnelmasta tavoittaa jotakin - ja se tuntuu hyvältä :)

Gracey kirjoitti:

..että Intiassa voisi olla jotakuinkin samanlainen tunnelma! Haaveilenkin Intianmatkasta joskus tulevaisuudessa toteutuvaksi :) Se vain on niin pirun kallista! Tällainen köyhä working girl tekee budjettimatkoja Turkkiin ja Kreikkaan.

Olet oikeassa tuossa kohteiden "kaupallistumisessa". Olin aika shokissa, kun palasin Alanyaan viiden vuoden jälkeen tänä kesänä ja löysin niinkin kaupallistuneen kaupugin. Viisi vuotta sitten kohde oli melko erilainen vielä, joskin silloinkin jo turistien kansoittama.

Erään Välimeren saaren kerran "valloitin", jossa turismia ei vielä kovin paljoa ole, mutta siitäkin on jo kolme vuotta aikaa..

Totta tuokin, että kun silmänsä nipistää kiinni ja oikein toivoo, voi vanhasta kulttuurista ja ikiaikaisesta tunnelmasta tavoittaa jotakin - ja se tuntuu hyvältä :)

Lue lisää

Nyt paistelee vielä vähän aurinko, mutta kyllä varmaan tämän sateisen kesän jälkeen tulee mieliteko ihan minne vain, kunhan kunnon rönttäkelit alkavat. Mustaa, mustaa ja mustaa. Töihin mennessä on pimeää, kotiin tullessa on pimeää ja mieli on ihan yhtä harmaa kuin sääkin.

Ja valitettavasti on niin, että meillä kaikilla ei ole varaa niihin unelmakohteisiin, syystä tai toisesta. Ja täysin riippumatta hiusten väristä tai läskin määrästä.! (- no joo, ei ehkä ihan, fittneskään kun ei ole ihan ilmaista ja siinä saa sitten puntaroida välillä piukat paikat - ja aurinko. Tämä niille irvileuoille, jotka tulevat kommentoimaan Kerava-sisältöisillä kirjoituksilla)

Ja kuitenkin kaikkine puutteineen ja kummallisine ihmissuhteineenkin Turkin "halpiskohteetkin" ovat ihan tarpeellisia ja tervetulleita sekä tarpeeksi kauas vieviä katkoja arjen harmauteen.

Sitä paikallista "peliä" voi seurata, mutta siihen ei ole pakko mennä mukaan. Se peli ei ole leikkiä paikallisille vaan ihan totista totta. Kun pitää mielessä sen, että on todella kysymys toisesta kulttuurista ja kuuntelee ihmistä pelin takana, voi jopa löytää ihan uusia asioita ja rikastuttaa omaa maailmankuvaansa. Vaikkakin, on myönnettävä, että se on vaikeaa, sillä "customer is customer" ja siitä on pakko ottaa irti se minkä saa. Man's got to live.

Sen verran, että voivat tulla rukouskutsut nauhalta, mutta eivät saisi. Turkissa asuvana veikkaisin että 98 % on ihan liveä - vaikka nauha saattaisikin kuulostaa paremmalta. En usko että merkityskään on niin kovasti muuttunut. Kyllä rukouskutsua kunnioitetaan vielä kovasti. Turismi ei muuta näitä perusjuttuja.

Minulla ei tosin jaksa enää helähtää sielussa, kun muuten saisi helädellä jatkuvasti. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Minusta Turkissa nyt vuosienkin jälkeen on sellaista omaa jännää elämän sykettä ja meininkiä, mikä saa tuntemaan, että elää. Että on hymy herkässä ja jatkuvasti "ollaan läsnä", joudutaan kohtaamaan ihmisiä ja yksinkertainenkin asia saattaa kääntyä henkilökohtaiseksi. Sanoisin että elämme manitsemaasi sykettä päivittäin eikä se menetä tehoaan. Turismi on vain pintatouhua ja bisnestä, mikä ei tätä voi muuttaa. Turkkilainen kulttuuri ja elämäntapa on niin voimakas, että sitä ei muutama turisti mihinkään muuta - edes Marmariksessa. On tämä kyllä mielenkiitoinen ja hieno maa.

selam kirjoitti:

Sen verran, että voivat tulla rukouskutsut nauhalta, mutta eivät saisi. Turkissa asuvana veikkaisin että 98 % on ihan liveä - vaikka nauha saattaisikin kuulostaa paremmalta. En usko että merkityskään on niin kovasti muuttunut. Kyllä rukouskutsua kunnioitetaan vielä kovasti. Turismi ei muuta näitä perusjuttuja.

Minulla ei tosin jaksa enää helähtää sielussa, kun muuten saisi helädellä jatkuvasti. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Minusta Turkissa nyt vuosienkin jälkeen on sellaista omaa jännää elämän sykettä ja meininkiä, mikä saa tuntemaan, että elää. Että on hymy herkässä ja jatkuvasti "ollaan läsnä", joudutaan kohtaamaan ihmisiä ja yksinkertainenkin asia saattaa kääntyä henkilökohtaiseksi. Sanoisin että elämme manitsemaasi sykettä päivittäin eikä se menetä tehoaan. Turismi on vain pintatouhua ja bisnestä, mikä ei tätä voi muuttaa. Turkkilainen kulttuuri ja elämäntapa on niin voimakas, että sitä ei muutama turisti mihinkään muuta - edes Marmariksessa. On tämä kyllä mielenkiitoinen ja hieno maa.

Lue lisää

Niin, on varmaan totta, että enimmäkseen tulee livenä. Olin viime keväänä opastetulla retkellä ja paikallinen opas kertoi, että imaami käy yöllä vain painamassa nauhan päälle... Mahtoi tarkoittaa vain kyseistä tapausta, ei kaikkia.

No, olipa taas yksi esimerkki siitä, miten helposti tulee yleistettyä. Ja ilman korjaustasi olisi lähenyt liikkeelle "faktana".

Tuli aivan sama fiilis, kun ensi kerran kuulin tuon rukouskutsun. Olimme juuri saapuneet Turkkiin ja hotelliimme ja kello oli n. 5 aamuyöllä. Oli vielä pimeää ja kaupunki hiljainen. Yhtäkkiä alkoi kuulua tuo kutsu ja menimme sitä parvekkeelle kuuntelemaan. Se tuntui tulevan joka puolelta ja tilanne oli todella satumainen tuon pimeyden ja muun hiljaisuudenkin takia. :)