Erityislapset

kunta säästää erityisluokkapaikoissa kuten joka paikassa muutenkin.

Häiritseviä lapsia (kuntoutusta saamattomia, koska vanhemmat eivät osaa vaatia ja pieni kunta ei hanki palveluja, koska joutuisi näin keskussairaalan laskuja maksamaan, eihän lähetteitä kirjoiteta somaattisenkaan puolen hoidosta terveyskeskuksista ja näin nekin vaivat pahenevat) pidetään ns. tavallisissa luokissa, ja mikäli tulee hoitamattomasta vammasta käytösongelmia, niin heidät dumpataan esim. täällä Turengissa pienluokille. Koko kuusi vuotta odotellaan ala-asteella, milloin tällainen hoitamaton lapsi voidaan sitten dumpata seiskaluokalle ja siellähän ne ongelmat viimeistään tuplaantuvat (esim. impulssikontrollin heikkoudesta kärsivä nuori käy opettajienkin kimppuun eikä vain toisten oppilaiden). Nykyisin on yläasteella eri luokat oppimishäiriöisille ja käytöshäiriöisille sekä ns. tavalliset isot luokat. Hoidettu lapsi hyvillä tukitoimilla menee usein, ei aina, tavallisessakin isossa luokassa. Erityiskouluihin dumpataan jo ekaluokasta herkästi, koska niiden avulla kunnat pärjäävät; jokaisesta lapsesta, jonka kunta "syrjäyttää" erityisoppilaaksi, niin saa valtiolta huimat summat. Tätä samaa härskiyttä harrastavat ammatilliset er.oppilaitokset eli otetaan oppilaita, joilla on tarpeeksi monta diagnoosia. Kuitenkin ammatillisen koulun jälkeen heidät kirjoitetaan heti eläkkeelle tai heillä se jo on valmiina ennen opiskelun aloittamista. Ainoa keino pienen kunnan koulutoimelle saada rahaa valtiolta on tehdä mahdollisimman monta erityisoppilasta! Yläasteellakin voi olla vain yksi ainoa kouluavustaja. Kouluavustajien määrä pitäisi lailla säätää, niin useampi voisi opiskella kaikille yhteisessä koulussa.