Hymyni ei ole mielestäni kaunis ja ilmeeni ovat monet outoja. En ole kovin miellyttävän näköinen muutenkaan. Harmi, kun niillä on aika iso merkitys miten muut ihmiset suhtautuu. Joskus tulee hymyilyttyä ihan liikaa, silleen ujonoloisesti ja väärissäkin paikoissa, kun vaan ujostuttaa ja kaikki alkaa jostain syystä naurattamaan. Kerran kun pyöräilin, alkoi naurattamaan se pyörällä veivaamiseni, niin että meni pokka. Olin silloin yksin, mutta yleensäkin noin tyhmistä asioista pokkaa pettää. Varsinkin söpöt ja kiltinnäköiset ihmiset ujostuttavat, sukupuolesta ja iästä riippumatta.
Millä tuota ilmehdintää voisi neutralisoida? ..että voisi enemmän itse päättää koska hymyilee ja millä asteella.
Jätän ujouteni vuoksi tapaamatta ihmisiä tai tutustumatta moniin sen paremmin, kun ujouteni häiritsee tai se miten olemukseni mahdollisesti vaikuttaa heidän suhtautumiseensa minuun. Olen aika yksinäinen.
Millä tuota ilmehdintää voisi neutralisoida? ..että voisi enemmän itse päättää koska hymyilee ja millä asteella.
Jätän ujouteni vuoksi tapaamatta ihmisiä tai tutustumatta moniin sen paremmin, kun ujouteni häiritsee tai se miten olemukseni mahdollisesti vaikuttaa heidän suhtautumiseensa minuun. Olen aika yksinäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi ei, oletko ihan varma, että hymysi ei ole kaunis?
Nyt haluaisin kyllä kysyä, olisiko ihan mahdotonta vain antaa hymyn ja naurun tulla? Mistähän voisit saada sen verran itseluottamusta, että rohkenisit olla ihan vain oma itsesi, ilmeinesi ja kaikkinesi? Toivon sulle rohkeutta ystävystymiseen. Monet ihmiset ovat sinun laillasi ujoja ja miettivät sitä, millaisen kuvan antavat itsestään toisille.
Rohkeutta sulle.
Päivi-pappi Hämeestä
"Voi ei, oletko ihan varma, että hymysi ei ole kaunis?"
Jos se on uskovainen...