Kaukasianpaimenkoirista.

Koirien kanssa pelleillä, mutta muista, että sinua on varoitettu. Totta tuo on mitä kasvattajat on sinulle kertoneet.

No eihän se kaksi vuotta ole edes aikuinen,vaan 4-5 vuoden ikäinen omaa aikuisen luonteen.

Silloin se on se mitä se on,joko se sosiaalinen ja sopeutunut olosuhteisiin tai sitten ei,yleensä se ei sopeudu mihinkään seurakoira elämään,

Oikea kaukaasilainen on vartija ja se ei sopeudu edellä mainittaviin olosuhteisiin,eli haukkuu jokaista vieraista,ei päästä sisään hevillä,et voi pitää irti esim:sielä ok-talo alueella jne....se on kaikkea muuta kuin kaikkien koira.

Mikäli kyseessä on oikea puhdas kaukaasilainen,nämä koirat vartioi ei muuta tee.

Rodussa kuin rodussa on epätyypillisiä yksilöitä. Kaukkarit ovat Suomessa paljon seurakoiramaisempia kuin vaikkapa Venäjällä. Mutta minusta on kuitenkin hyvä, ettei kasvattajat suosittele koiraa taajamiin ja lähiöihin, koska mistään koirasta, edes siitä epätyypillisemmästä yksilöstä, ei voi sanoa että se niissä oloissa varmasti menestyisi.

Koiraongelmat ja varsinkin laumanvartijarotuihin liittyvät ongelmat johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että niitä hankitaan olosuhteisiiin, joihin niitä ei ole jalostettu.
Kaukkarin paikka ei ole taajama-alueella, jossa stressitekijöitä on joka puolella. Kaukkari haluaa elää rauhallisella alueella vartioiden laumaansa ja puolustaessaan laumaansa yhtä vihollista vastaan kerrallaan.
Rodunomainen kaukkari kokee kaiken ulkopuolisen hälinän viholliseksi ja sit kun niitä vihollisia on liikaa koko ajan joka puolella, niin koiralta voi pinna palaa ja kiva lähiökaukkari tekee selvää kaikesta.

Meillä myös laumis joka päästää ihmisen kuin ihmisen, eikä juuri edes hauku, asutaan sellaisella alueella että vilinää on ja olen odottanut vahtivietin puhkeavan, on kuin landseer tai nöffi ja herralla ikää 6v.
SILTI EN IKINÄ! PAINOTAN SANAA EN IKINÄ jätä sitä vahtimatta tai luota siihen!
Eli koira on häkissä kun en ole paikalla tai muu aikuinen joka osaa.

Laumiksia voi olla erityylisiä, niin kuin meille sattui nöffiin verratava, mutta en silti luottaisi ikinä etteikö koira voisi yksin ollessaan hyökätä vaikka pihaan tulevan päälle.
Koiraa on myös sosiaalistettu ja annettu olla mukana kaikessa mitä touhutaan.

Mutta en usko että pentukoirasta voi tietää minkäluontoinen siitä aikuisena tulee ja jos pennun vahtivietti voimakkaana puhkeaa on uudelleen sijoitus tai lopetus vaihtoehto ja sijoitus on aina aikuisen vahtivan laumiksen kanssa ongelma.

Minua myös ärsyttää nuo yleistäjät että laumis/kaukkari sopii vain maalle ja tarvii miljoona hehtaaria etäisyyttä naapureihin, ööö joo, niinhän niitä vahtivia saadaan kun ei totu mihinkään?!
Uskon toki sen että elementissään on moisella alueella ja työkoira, mutta meidän herra on ainakin onnellinen kun saa vapaana olla ja lenkkeillä paljon, ei ole ikinä tuhonnut eikä mitään häiriökäyttäytymistä ollut mikä kielisi ettei viihdy.
Asutaan kyllä omakotitalossa mutta suht vilkkaalla alueella.

Nyt oli pakko kommentoida... Olet aivan oikeassa. :D
Itse otin kodinvaihtajakaukkariuroksen ( huh mikä sanahirviö :D ) taajamaan.
Meille saa kävellä vaikka varkaat sisälle, koska opetimme alusta saakka että kotiimme saa vieraat tulla. Simppelein elein, että hyvä juttu kun ihmisiä tulee. Ei mitään ongelmaa!
Minut ainakin haukuttiin työpaikalla, sukulaisten kesken ja tuttavapiireissä aivan lyttyyn että hullu olen kun tuollaisen tappajakoiran majoitan tänne ihmisten läheisyyteen ja se varmaa tappaa jo ennestään meillä asuvan koiran. Höpönlöpön.
Koira tuli kamalista kotioloista ( painoi vain 39kg meille tullessaan, turkki oli haiseva suuri huopamatto, jalassa märkivä haava, muutenkin koko kroppa outoja haavoja täynnä ) joten ennakkoluulot ne vain kasvoi...
Ihmisrakkaampaa otusta en ole tavannut.

Ainoa miinus on, että tää meidän kaukkari rähisee ihan mielettömästi remmissä nähdessään muita koiria. Sekin on pelkorähinää kun joskus taannoin on sen toinen kaukkari meinannut ottaa kuuleman mukaan hengiltä. Varmistukseksi vielä kerran kokeilimme mitä meinaisi tapahtua kun päästetäänkin hänet vieraan koiran luo, ja kuinkas siinä kävikään. Häntä heiluen makasi selällään maassa, hyppi, ja pylly ylhäällä kutsuen leikkiin.

Se niistä kamalista tappajakoirista. Meidän on ainakin lällykkä joka sopii ihmisten ilmoille. Remmirähinän kanssa työskennellään koko ajan, vaikka eipä se yhtään enempää remmissä rimpuile kuin jokaikinen vastaan tuleva cityseropi tai labbis. Mutta kuitenkin.

Ihanaa lukea että joku on täällä samaa mieltä!

Niin, ei se sinun degeneroitunut näyttelykoira, jota vielä kehtaat kutsua "kaukasialaiseksi", varmaan tee mitään vaikka päällesi käytäisiin. Ei kannata yleistää surkean yksilön perusteella.

No johan sitä saa lukea vaikka minkalaista kommenttia kun sivun avaa. Ensiksikin jos koira toimii olosuhteissa missä nyt sattuu olemaankin omistajansa kanssa yhteistyössä hyvin ei se paha asia ole. Totta sekin, että yksilöstä riippuen "kipukausi" on 2-4 vuoden aikana jolloin murkkuiästä kasvetaan aikuiseksi,tuolloin reilu 2v iässä mielestäni liian usein luovutetaan juuri omistajan "kärsimättömyyden" takia ja koira lähtee kiertoon tai piikille. Niinkuin kaikki tietää kaukkari vaatii sisukkuutta omistajaltaan ja jos tuolloin heittää pyyhkkeen kehään, ei tarvitse moista roturyhmää lainkaan itselleen. Kaukkari elää elämäänsä suurilla tunteilla,sisulla ja "sydämellään", ei ole ydinfysiikkaa tarttua niihin "puutteisiin" joissa koira on heikko? Myönnettävä on, että perusvaistot ohjaa kaukkaria hyvin pitkälle,mutta onko perusvaistojen kirvoittajana omistajan perusvaistojen alhaisuus vai koiran ylireagointi? Itse en edes ajatellut tutustuessani kaukasialaiseen roturyhmänä, että ottaisin sen suuren koon tai "tulisuuden" vuoksi, minua kiehtoi yli vuosikymmenen ajan se mitä siellä karvojen alla on ja erityisesti heidän älykkyytensä. Nyt voin kokemuksella kertoa, että meille on siunaantunut juuri perhepiirillemme soveltuva ensivuoden alussa 4v täyttävä uros joka paranee nyt 3-4 vuoden iässä päivä päivältä. 2-vuoden tienoilla hän oli ihan karsea otus,mutta luotettuamme koiraan ja itseemme ei tullut mieleenkään luovuttaa. Asumme taajama-alueen laidalla jossa toki on puistoa kuin naapureitakin muutaman sadan metrin päässä. Haukkuherkkyys on lieventynyt, ohikulkijoille reagointi laantunut,ainakin naapurien monirotuisten koirien reagointiin verrattuna minimaaliselle tasolle. Koira loikoilee mieluusti päivisin, eikä vaikuta stressaantuneelta. Viimeisen kahden viikon aikana pihallemme on poikennut seitsemän erirotuista irtokoiraa sekä narttuja, että uroksia ja molemmat koirat (toinen tiibetinmastiffimixer)ovat ottanneet heidät vastaan ystävinä. Tosin yksi norjanharmaa tuli asioikseen tappelemaan,mutta koiramme eivät siihen leikkiin lähteneet. Toivon hyviä kokemuksia ja sinnikkyyttä koirienne ja itsenne elämään, Älkää antako poikkeavien kokemusten tai kuulopuheiden lannistaa yhteiselämäänne,luottakaa itseenne, silloin koiranne voi luottaa teihin ja päinvastoin

Just niin. Miten itse kohtelet ja hoidat j´koiraasi, näkyy se siinä vaikka olisi mitä rotua. Tottakait kaukkarien vahtivietti on suuri, mutta ihmislempeys on kiinni omistajasta ja miten on sen sosiaalsistanut Minulla on kaksi aikusta, "lälly" kaukkaria- ei mitään ongelmaa. En asu erämaassa vaan ok-alueella:)

Varmaan noita varoitteluja on sen takia, etteivät kaikki ihmiset osaa kouluttaa edes kultaista noutajaa tai jotain pientä seurakoiraa yhteiskuntakelpoiseksi. Hyvät koirankäsittelytaidot omaava saa varmasti ainakin pentuiässä tulevasta tasapainoisesta kaukkarista yhteiskuntakelpoisen taajama-alueellakin. Toki muistaen, että koiratkin ovat yksilöitä ja toisilla tämän hienon työrodun edustajilla ne vietit voivat viedä.

Ihmetyttää jotkut tämän palstan ilkeilijät ja perseilijät. Kotikasvatus joko jäänyt käytöstapojen osalta kesken tai sitten ovat iältäänkin vielä kakaroita. Kun kaikennäköistä epäkohteliasta tullaan huutelemaan.

Tämän ketjun perusteella saadaan taas kaukkarinsuunnittelijoihin vauhtia. Sitten, kun sinne pientaloalueelle osuu se rodunomainen yksilö, joka ei siedä mitään edes alueensa lähettyvillä, niin keitto on valmis.
Rodunomaisen laumanvartijan vahtiviettiä on mahdotonta poistaa kouluttamalla.

Itselläni on ollut kaukkari uros ja voin sanoa suoraan mitä ihanampi nalle omissa oloissa eli kotona se on ihan kiva nalle omalle perheelleen MUTTA kaukkarin reviiri ei ole se mitä sinä kuvitelet se on kaikki mihin vain ääni kantaa suurinpiirtein eli naapurisi tontti sinun tontti ja kaikki siitä ympäriltä :)

Agreesiivinen yes varsinkin jos sinulla on uros kaukkari niin se muuttuu agressiiviseksi kun iskee teiniikä ja hormoonit rupee hyrrää joten kaikki uros koirat varsinkin on pidettävä sinun hrasi reviiriltä poissa tai muuten pöllyää.

Nimenomaan nämä koirat ovat ensisijaisesti OK-taloon missä on tontti jossa he saavat toteuttaa sitä luonnonomaista vahtimis viettiään kukaan järkevä rotunsa tuntija jolla on puhtaat paperit pussia EI myy kaukkaria esim kerrostaloon.
Joten mielestäni puhtain laumis joka on vielä rodunomainen/ aluperäinen on kaukkari joten jos on kasvattajat sinua varoittaneet jostain niin kuuntele ei se ainakaan haitaksi ole .)

Suomessa hyvin monen rodunomaisen kaukkarin kohtalona on piikki jo hyvin nuorena ja pehmeitä yksilöitä jalostetaan, kun niiden kanssa pärjätään rodulle ei tyypillisissä olosuhteissa.
Sellainen yksilö, joka ottaa häntä heiluen vieraat vastaan, ei millään muotoa ole rodunomainen, eikä sellaista yksilöä voi käyttää maatilalla edes kettuja vastaan.

Avaus on esimerkki idiotismista. Kun minä onnistuin, voin suosittaa omaa metodia myös muille. Ongelmia ei ole luvassa, koska ei ollut minunkaan kohdalla! Hyi saatana, että inhoan tätä sakkia! Yksi koira ja kokemus pätevöittää. Onneksi nimimerkki kertoo sen, että kyse on ryssästä, jotka ei missään normituksessa ole ihmisten sukua.

Meillä täällä, Marttilassa, tälläinen kaukaasian paimenkoira repi kappaleiksi lapinkoiran joka oli talutusremmissä omistajallaan. Kävelivät vain yleistä tietä ja kaukkari tuli suoraan päälle. Tapahtui nyt torstaina.
Ei välittänyt kaukkari omistajansa huudoista mitään.

Meiltä kuoli kolmisen vuotta sitten aivan mahtava kaukkari - elämäni koira. Täysin ymmärtämättä laumanvartijoita otimme sen kerrostaloasuntoomme. Tosin paikka oli rauhallinen ja luontoa ympärillä. Koirastamme ei ollut mitään haittaa ja meistä vaikutti, että sillä oli kaikki tosi hyvin. Vuoden päästä muutimme omakotitaloon haja-asutusalueelle, jossa oli aidattu iso piha. Vaikka koiramme ei meidän mielestämme kerrostaloasumisesta näkyvästi kärsinyt, niin muutos koirassa oli kuitenkin selkeästi havaittavissa. Stressitaso laski, kun ei ollut vieraiden koirien merkkejä "omalla" reviirillä. Koira makoili onnellisena ja tyytyväisenä sisäänkäynnin luona ja kiersi pihaa säännöllisin väliajoin vartioimassa, että kaikki on hyvin. Suosittelen laumanvartijaa myös koiran itsensä takia vain alue- tai karjanvartijaksi.