Mitä olen saanut Jumalalta?
Olenhan saanut ainakin empatiakykyä, monenlaisia tärkeitä lahjoja, joita voisin käyttää hyödyksi ihmisiä palvellessa.
Jotain kuitenkin minulta puuttuu.... Jotain hyvin tärkeää!!!
Nimittäin minulla on ihan tavattoman huono muisti. Olen aina kärsinyt todella huonosta muistista.
Huono muisti näkyy mm. siinä, että
- en osaa ainuttakaan laulua ulkoa (lyhyeen muistiin voin päntätä yksittäisen laulun, joka myöskin lopulta unohtuu)
- en opi virheistä. Saman virheen voin tehdä vuoden päästä uudelleen, koska en muista enää edellistä.
- joudun ratkomaan samoja ongelmia uudelleen ja uudelleen
- opittuani jonkin asian, unohdan sen heti, kun sitä en enää tarvitse. (turhauttavaa)
- unohdan kaikkien opittujen asioiden perusteet, jos en käytä niitä säännöllisesti. Esimerkiksi kielten alkeet kateissa.
Nyky aikana tarvitsee osata vähintään auttavasti englantia. Mutta kun minä en osaa edes auttavasti. Perusrakenteet unohtuvat... Kuinkahan usein oon joutunut kertaamaan enkun kielen alkeita... Nyt olen kouluttautumassa palvelualalle, jolla muuten olen pärjännyt hyvin... Kielet vain tuottavat ongelmia. Menen ihan lukkoon, jos mulle puhutaan enkkua, tai ruotsia, kun en ymmärrä sanaakaan. Ja vaikka ymmärtäisinkin, en pysty vastaamaan yhtään mitään, en edes alkeellista kieltä käyttäen. Olen siis tämän suhteen toivoton tapaus!!!
Jumala antoi meille lahjat... Ja meidän pitäis niillä lahjoilla palvella Jumalaa. Aiheesta oli myös tänään ilmestyneessä Päivämiehessä. Entä jos Jumala onkin jättänyt jonkin hyvin oleellisen lahjan antamatta, joka estää toimimasta alalla, jonne tuntee kutsumusta? Pelolla odotan tulevia englannin tunteja. Joudun taas nöyryytettäväksi... En suoriutunut edellisestäkään koulusta juuri kielten vuoksi. En oppinut edes preppauskursseilla mitään. Ja jos töihin halajan, kieliä olis osattava!!!!
Joten: eikö minulla ole mitään oikeutta luovuttaa? On kohtuutonta, jos siitä seurais itku ja hammasten kiristys, kun tämä elämä tuntuu jo olevan sitä!!!
Olenhan saanut ainakin empatiakykyä, monenlaisia tärkeitä lahjoja, joita voisin käyttää hyödyksi ihmisiä palvellessa.
Jotain kuitenkin minulta puuttuu.... Jotain hyvin tärkeää!!!
Nimittäin minulla on ihan tavattoman huono muisti. Olen aina kärsinyt todella huonosta muistista.
Huono muisti näkyy mm. siinä, että
- en osaa ainuttakaan laulua ulkoa (lyhyeen muistiin voin päntätä yksittäisen laulun, joka myöskin lopulta unohtuu)
- en opi virheistä. Saman virheen voin tehdä vuoden päästä uudelleen, koska en muista enää edellistä.
- joudun ratkomaan samoja ongelmia uudelleen ja uudelleen
- opittuani jonkin asian, unohdan sen heti, kun sitä en enää tarvitse. (turhauttavaa)
- unohdan kaikkien opittujen asioiden perusteet, jos en käytä niitä säännöllisesti. Esimerkiksi kielten alkeet kateissa.
Nyky aikana tarvitsee osata vähintään auttavasti englantia. Mutta kun minä en osaa edes auttavasti. Perusrakenteet unohtuvat... Kuinkahan usein oon joutunut kertaamaan enkun kielen alkeita... Nyt olen kouluttautumassa palvelualalle, jolla muuten olen pärjännyt hyvin... Kielet vain tuottavat ongelmia. Menen ihan lukkoon, jos mulle puhutaan enkkua, tai ruotsia, kun en ymmärrä sanaakaan. Ja vaikka ymmärtäisinkin, en pysty vastaamaan yhtään mitään, en edes alkeellista kieltä käyttäen. Olen siis tämän suhteen toivoton tapaus!!!
Jumala antoi meille lahjat... Ja meidän pitäis niillä lahjoilla palvella Jumalaa. Aiheesta oli myös tänään ilmestyneessä Päivämiehessä. Entä jos Jumala onkin jättänyt jonkin hyvin oleellisen lahjan antamatta, joka estää toimimasta alalla, jonne tuntee kutsumusta? Pelolla odotan tulevia englannin tunteja. Joudun taas nöyryytettäväksi... En suoriutunut edellisestäkään koulusta juuri kielten vuoksi. En oppinut edes preppauskursseilla mitään. Ja jos töihin halajan, kieliä olis osattava!!!!
Joten: eikö minulla ole mitään oikeutta luovuttaa? On kohtuutonta, jos siitä seurais itku ja hammasten kiristys, kun tämä elämä tuntuu jo olevan sitä!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja niin
Oma käsi olisi paras keino, mutta ikuinen tuli... Onko oikeasti Jumala niin julma, että sallii uupuneenkin joutua sinne?
Kaiken lisäksi kärsin ilmeistä tarkkaavaisuushäiriötä. Huomasin, että eräässä liikkeessä on kovia tarjouksia, siellä kun oli meneillään loppuunmyynti.
Ostin itelle juoksuhousut, polkupyörävarusteita, urheilusukat yms.
Huomasin myös, että Citymarketissa on Arjen säästöjä kampanja.
Ajattelin, että jee, minä köyhä ihminen voin nyt ostaa vähän varastoonkin elintarvikkeita.
Kotona huomasin, että pyörävarusteet eivät sopineetkaan minun pyörääni. Kaikenlisäksi joukosta puuttui melkon osia... ja tarjoustuotteilla ei ole palautusoikeutta, luki monessa kohtaa myymälää.
Ostin myös laadukkaan oloisen pyörälampun.... Luulin sen olevan mallia ladattava led-lamppu. Kun tarkemmin katsoin lamppua, siinä olikin halogeenipoltin ja johto, joka sen päähän kytketään, on dynaamoon, tai erilliseen ulkoiseen akkuun vedettävä johto... Ja nämä varusteet pitäisi ostaa erikseen. Vau!
Sukat jotka ostin, olivat liian pienet. Ja pyörän lukko ei sovi omistamaani pyörämalliin... Kun katsoin, paljonko mahtaa pyörälamppu maksaa, ei löytynyt googlen kautta enää mitää liikettä, joka möisi kyseistä lamppua.
Ja mikä tulee cittariostoksiin. Luulin tienanneeni suuria määriä rahaa. Kassalla ihmettelin, miksi ostokseni maksoivatkin enemmän, mitä olin laskenut. Olin ottanut kutakin tarjoustuotetta liian vähän, jonka vuoksi lopullinen hinta oli korkeampi ja sain samalla myös vähemmän tavaraa....
Eli en kärsi pelkästään luokattoman huonosta muistista, vaan olen ihan selkeästi myös keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriöinen ihmispaska! Kyllä mun kaltaisella ihmisellä kuuluis olla täydet oikeudet poistattaa ittensä maailmasta saamatta siitä silti mitään iankaikkista rangaistusta!
Kyllä oppii kun jaksaa lukea ahkerasti.