KOULUKIUSAAMINEN ON RIKOS!

Onpa hyvä, että tästä joku uskaltaa nostaa kysymyksen.
Meillä ei ole viiltelyjä eikä masennusta, mutta on pojalla pelkotiloja.
Miten on mahdollista, että syntymäpäivät ohitetaan silee kukaan ei tule synttäreille?
Kukaan ei kutsu synttäreille.
Mopot ja polkupyörät rikotaan, jos ei kuulu "porukkaan".
Kaljaa kai pitäisi ostaa niille ja juottaa omalle pojalle, että kelpaisi piireihin.

Mielenkiinnolla lueskelen näitä. Mun lapseni tuli ekaa kertaa koulusta ja sanoi, että mukava päivä. On nyt ekaa vuotta amiksessa.

Koko ala-asteen jatkunutta 11-vuotiaan pojan kiusaamista ei ole saatu koulussa kuriin, vaikka käytössä on ollut Opetusministeriön rahoittama, kiusaamiseen puuttuva KiVa-koulu hanke. Samia on homoteltu, haukuttu läskiksi, syljetty päälle ja tönitty ensimmäisestä luokasta alkaen.





Samin äiti haluaa kertoa poikansa tapauksesta, jotta asia saisi julkisuutta ja siitä voisi olla apua muille vastaavanlaisessa tilanteessa oleville. Samin äiti ei halua nimeään tai pojan koulua julki, ettei siitä koituisi lisäharmia pojalle.


– Kyseessä ovat samat kiusaajat, samassa koulussa. Sami on kokenut fyysistä väkivaltaa, häntä ei oteta leikkeihin mukaan, haukutaan, syljetään päälle, revitään. Päivittäin kuulee haukuttavan läskihomoksi, Samin äiti kertoo.

Äidin mukaan Samin kiusaaminen tapahtuu välitunneilla, koulumatkoilla, ja kun siirrytään luokasta toiseen.


– Tämä on myös aika pieni paikka, niin siellähän ne samat tyypit pyörii myös vapaa-aikana.


"Opettajat sanoivat seuraavansa tilannetta"


Samin äiti kertoo, että hän on puhunut opettajille Samin tilanteesta useaan otteeseen. Aikaisemmassa vaiheessa opettajat sanoivat Samin äidille seuraavansa tilannetta. Äidin mukaan kiusaamista myös vähäteltiin.


– Ehdotin, että kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin voisimme tavata kiusaajien vanhempien kanssa ja jutella asiasta, koska eihän nämä vanhemmat voi kotonakaan puuttua asiaan, jos he eivät tiedä siitä.


Samin äidille vastattiin koulusta, että jos kiusaajien puhuttamisen jälkeen kiusaaminen ei lopu, kutsutaan vanhemmat koolle puhumaan asiasta KiVa-tiimin ja rehtorin kanssa.


– Kului puoli vuotta ja kiusaaminen jatkui. Otin kouluun uudelleen yhteyttä ja kerroin, ettei Sami uskalla kertoa kiusaamisesta enää opettajille, koska jos asiasta menee kielimään, tulee siitä triplakiusaamiset ja tönimiset.


– Silloin Sami sanoi myös ensimmäisen kerran, että haluaa vaihtaa koulua ja että samapa tuo, vaikka kuolisi. Olisi muilla helpompaa, kun ei olisi ketä kutsua läskiksi, äiti jatkaa.


Tämän jälkeen Samin äidin mitta täyttyi.


– Ilmoitin koululle, että tulemme tekemään asiasta rikosilmoituksen.


Opettajat vaihtuu ja tieto ei kulje


Samin äidin mukaan tämän ”uhkauksen” jälkeen alkoi tapahtua. KiVa-projektin vastuuopettaja otti äitiin järkyttyneenä yhteyttä ja lupasi, että kiusaamiselle pannaan stoppi.


– Eli vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin, että teemme asiasta rikosilmoituksen ja että Sami on itsetuhoinen, asia otettiin vakavasti. Viisi vuotta piti kiusaamisen jatkua.


Samin äiti pohtii syitä siihen, miksi kiusaamiseen ei puututtu voimallisemmin jo aikaisemmassa vaiheessa.


– Ainakin tässä meidän alakoulussa on vaihtunut opettajat todella tiheään tahtiin, minkä vuoksi tuntuu, että tieto ei kulje. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ei uskalleta ottaa ajoissa kiusaamista esiin kiusaajien vanhempien kanssa.


Sen sijaan, että kiusaamista yritetään ratkoa lasten kesken, Samin äiti toivoisi, että vanhemmat istutettaisiin välittömästi ensimmäisen kiusaamistapauksen jälkeen samaan pöytään. KiVa-hankkeen ongelmaksi Samin äiti katsoo sen, että itse kiusaamisongelma juuttuu hankkeen byrokratian rattaisiin.


– Nyt se menee niin, että Kiva-tiimissä pohditaan opettajien kesken, että oletteko havainneet kiusaamista ja millaista se on. Jos lapsi sanoo, että häntä kiusataan, se pitäisi aina ottaa vakavasti.


"Jos Samin tilalla olisi aikuinen, olisi kyse rikosasiasta"



Samin äiti ihmettelee, miksi yhä puhutaan kiusaamisesta vaikka kyse on väkivallasta.


– Se on vähättelevä termi, kun puhutaan jatkuvasta fyysisestä ja psyykkisestä vainoamisesta. Tämä sama toiminta luokiteltaisiin meidän aikuisten kesken ihan rikosasiaksi.


Samin tilanne on äidin mukaan ollut rauhallisempi keväisen tapaamisen jälkeen. Tapaamisessa sovittiin, että Samin kiusaajat kulkevat ruokailuun ja välitunneille eri kautta. Kiusaajille on myös ilmoitettu, että mikäli kiusaaminen jatkuu, heidät tullaan erottamaan koulusta määräajaksi.


– Kyllä minua jännittää ihan hirveästi, mutta jos kiusaamista vielä tulee, niin sitten marssin poliisin puheille. Se on sitten ainoa keino.


Samin nimi on muutettu.

Hieno ja rohkea kirjoitus! Toivoa vain sopii, että asiat tälläisen hirvittävyyden osalta joskus paranisivat radikaalisti. Vaan turha taitaa moista muutosta unelmoida.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mukaan kiusaamisen uhri häpeää usein asiaa, eikä sen vuoksi uskalla kertoa siitä vaikkapa opettajille. Usein uhriksi joutuu lapsi, joka on jollain tapaa erilainen. Hän voi näyttää erilaiselta, olla muita ujompi, puhua eri tavoin tai käyttäytyä eri lailla kuin muut.

- Keskivertoa kiusataan yleensä vähemmän. Kiusatuksi joutuu todennäköisemmin lapsi tai nuori, joka eroaa toisistaan ulkonäkönsä tai harrastustensa puolesta, kirjoittaa Viljamaa kirjassaan Kuka täällä oikein määrää. Lapsiperheen kasvatuskirja (Minerva 2014)

Myös kehitystaso vaikuttaa. Tytöillä varhainen puberteetti johtaa Viljamaan mukaan helposti kiusaamiseen, pojista se taas voi tehdä ryhmän johtajia. He kun ovat muita kookkaampia ja vahvempia. Pienemmät ja heikommat taas päätyvät helposti uhreiksi.

Kiusatun ei Viljamaan mielestä kannata yrittää muuttaa itseään kiusaajien maun mukaiseksi. Se voi vain pahentaa tilannetta, sillä toiset saattavat naureskella ponnisteluille. Hänen mukaansa toisessa ryhmässä arvostettua lasta tai nuorta voidaan kiusata toisessa ympäristössä. Toisaalta esimerkiksi koulussa kiusattu voi olla suosittu ja arvostettu itselleen sopivassa ja mieluisassa harrastusryhmässä.



Google-mainokset

Suojaa hapoton maha
Käytätkö haponestolääkkeitä? Onko sinulla hapoton maha? Tee testi!
acetium.com/suojaa-vatsasi

Aloita rahastosäästäminen
Siirrä Bonus rahastoon. Aloita heti!
s-pankki.fi/rahastot

Paras suoja kiusaamista vastaan on Viljamaan mukaan itsearvostus ja hyvä itsetunto, joka rakentuu kotona. Vanhempien tulisi rakastaa lastaan ehdoitta ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on. Itsetunnoltaan vahva lapsi uskaltaa olla oma itsensä, eikä alistu kiusaajien edessä.

Jos lapsi kertoo joutuneensa kiusatuksi koulussa tai harrastusporukassa, on asiaan syytä puuttua pikaisesti. Kiusaaminen voi heikentää itsetuntoa, syödä koulumenestystä sekä aiheuttaa erilaisia vakaviakin fyysisiä ja psyykkisiä oireita.

Nettipsykiatri-nimellä sosiaalisessa mediassa toimiva psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti teki avauksen koulukiusaamiseen puuttumisen puolesta. Helsingin Sanomissa ja Lehden omalla Facebook-sivulla julkaistu teksti levisi laajasti ja herätti keskustelua.

Kansainvälisten ja kotimaisiin tutkimuksien perusteella Lehti arvioi, että koulukiusausta kokee 15 prosenttia suomalaisista koululaisista. Lehti itse käyttää termiä kouluväkivalta. Siihen psykiatri laskee henkisen ja fyysisen väkivallan sekä eristämisen.

- Sana kuvaa koulukiusatuille ihmisille kokemusta paremmin, Lehti perustelee Iltalehdelle.

Lehti kertoo saaneensa paljon palautetta, lähes yksinomaan positiivista. Avauksessa käytetään vahvoja sanoja, kuten että koulukiusaus on kidutusta. Entä kun koulukiusaajana on esimerkiksi juuri koulunsa aloittanut seitsemänvuotias lapsi?

- On sellaisia lapsia, jotka eivät hallitse omaa käyttäytymistään. Se, mikä tekee siitä kidutusta on se, että väkivallan annetaan tapahtua.

Osa opettajista pelkää, osa ei usko rangaistukseen

Mutta miksi opettajat eivät sitten puutu kiusaamiseen enemmän?

Lehden mukaan syitä on useita.

- Osa opettajista yksinkertaisesti pelkää kiusaajan ja hänen vanhempiensa reaktioita tai oikeudellisia seuraamuksia.

Lehti kertoo, että moni opettaja uskoo, ettei koulussa pitäisi käyttää autoritäärisiä keinoja. Uskotaan, ettei lasta saa rangaista, vaan kaiken pitäisi mennä perille sanomalla.

Yksi syistä on puhtaasti käytännöllinen: kiusaamisen selvittämiseen menee paljon aikaa.

Tärkein syy

Opettajilta puuttuu Lehden mukaan myös yhtenäinen ojentamiskulttuuri.

- Tämä on ehkä kaikkein tärkein syy, Lehti arvioi ja sanoo, että koulun henkilökunnan tulisi yhtenä rintamana päättää asianmukaisesta ojentamiskulttuurista.

- Kaikkien aikuisten tulisi koulussa päättää, että nyt me puutumme yhdessä määrätietoisesti tähän ongelmaan. Kyse on viime kädessä kaikkien hyvinvoinnista.

Lehti myös parantaisi opettajien juridista asemaa liittyen kurinpitotoimiin koulussa. Kun opettaja antaa kiusaajalle tuntuvan jälki-istunnon, kiusaajan vanhemmat saattavat valittaa asiasta ja opettaja voi tuntea jäävänsä yksin tilanteessa.


Opettajalla pitäisi olla sellainen tunne, että hänen selustansa on varmistettu. Opettajan tukena tulee olla jämäkkä ja ammattitaitoinen rehtori, joka ryhtyy tarvittaessa hoitamaan asiaa, jottei opettajan tarvitsisi yksin yrittää hallita tilannetta.

Lisäksi Lehti mainitsee, että koulukuri tuntuu heikentyneen. Lehden mielestä huonoa käytöstä katsotaan koulussa läpi sormien. Ja huono käytös on se, mistä koulukiusaaminen kumpuaa.

- Jos verrataan 1950-luvun koulukuria tähän päivään, voisi luultavasti todeta, että se on heikentynyt

Erottamista pitäisi käyttää herkemmin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!


Psykiatrian erikoislääkärin Juha Lehden mukaan koulukiusaaminen on pahinta alakoulussa ja yläkoulun alussa. Myös peruskoulun jälkeen, lukiossa ja ammattikoulussa esiintyy traumatisoivaa koulukiusaamista, mutta vähemmän.

Lehti kertoo, etteivät kaikki lapset hallitse omaa käyttäytymistään.

- Osa on käsittääkseni käytöshäiriöisiä tai sellaisia, joiden on hyvin vaikea hallita omaa käyttäytymistään. Kaikilla lapsilla ei ole niitä sosiaalisia taitoja, joita vaaditaan yhteisössä.

Jotkut lapset ryhtyvät kiusaamaan, sillä he haluavat nousta sosiaalisessa hierarkiassa.

- He pyrkivät käyttämään pelkoa edetäkseen nokkimisjärjestyksessä.

Myös perhetausta vaikuttaa siihen, miten lapsi koulussa käyttäytyy.

- Johdonmukaisten rajojen puuttuminen kotona luultavasti altistaa sille, että lapsesta tulee koulukiusaaja, arvioi Lehti.


Kiusaamisesta eroon

Vain jos kouluväkivallan todennäköiset haitat ovat tekijälle selvästi suuremmat kuin todennäköiset edut, hän on valmis lopettamaan väkivallan.

Näin Lehti kirjoitti Helsingin Sanomissa ja Facebook-sivullaan julkaistussa tekstissä, jossa vaadittiin tiukempaa puuttumista kiusaamiseen.

Psykiatri kertoo Iltalehdelle, että haittoja ovat epämukavat asiat, kuten jälki-istunto - kun sitä on tarpeeksi paljon.

- Kiusaajan tiukkasanainen ojentaminen ei myöskään tunnu kiusaajasta mukavalta. Haitta on myös se, jos kiusaaminen on tehty vaikeaksi.


Kameravalvonta ja lisää opettajia välitunneille

Vaikeaksi tekemiseen Lehti tarjoaa eri vaihtoja. Yksi selkeä muutos olisi välituntivalvonnan muutos.

-Sitä ei ole suunniteltu niin, että se todella seuloisi koulukiusaamisen. Valvontaa pitäisi olla paljon enemmän.

Välitunteja valvovien opettajien määrä pitäisi Lehden mukaan suunnitella myös niin, että esimerkiksi koulujen alkaessa olisi maksimaalinen valvonta.

- Tila pitäisi pystyä hallitsemaan, Lehti sanoo ja muistuttaa, ettei se onnistu, jos opettaja seisoo keskellä pihaa yksin.

Psykiatri haluaisi kouluihin myös kameravalvonnan. Ei siksi, ettei aikuisten tarvitsisi enää valvoa lapsia, vaan dokumentointiin.

- On vaikeampi valehdella kiusaamisesta, kun tilanne on nauhalla.

Lehti käyttäisi rangaistuksena kiusaamisesta myös koulusta erottamista. Perusopetuslain mukaan oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi koulusta.

- Tätä pitäisi käyttää huomattavasti herkemmin. Silloin kiusaaja ei pääse fyysisesti kiusaajan lähelle. Ja vaikka kiusaaja itse iloitsisi siitä, ettei joudu kouluun, kiusaajan vanhemmat tuskin näkevät tätä hyvänä asiana, Lehti muistuttaa.

Yläasteen vanhempainilta. Eräs äiti viittaa ja kertoo, ettei hänen poikansa uskalla käydä välituntisin vessassa, koska kiusaajat eivät anna lupaa.
Hiljaisuus luokkahuoneessa on piinallinen, koska kaikki tietävät että yksi kiusaajista on samalla luokalla.

Ennen kuin opettaja ehtii sanoa mitään, kiusaajan äiti kääntyy naisen puoleen ja tokaisee: "No kenen poika uskaltaa, kenen ei."

Kaikki ovat hiljaa. Kukaan ei tietenkään sano mitä oikeasti ajattelee: että tuo ämmä pitäisi sulkea kiusaajapoikansa kanssa vessaan, ja heittää avain menemään.

Opettaja ratkaisee tilanteen lupaamalla, että asiaan puututaan. Ja sitten olisivatkin aihelistalla nämä kevään myyjäiset.




Väitän, että puuttuminen on kiusaajalle itselleenkin helpotus.


Kohtaukseen kiteytyy oikeastaan kaikki, mikä kiusaamisen mahdollistaa.
Kiusatun väheksyminen. Luonnonlakina pidetyt hierarkiat ("no lapset nyt ovat sellaisia"). Silmien ummistaminen oman lapsen huonolta käytökseltä. Väkivallan hyväksyminen. Sivustaseuraajat, jotka tietävät että tämä on väärin, mutta eivät mukavuussyistä tee mitään.

Tähän tekisi vielä lisätä psykologisointi. Kiusaajan perheestä tiedettiin asioita. Niitä tavallisia: viinaa ja perheriitoja. Olisi ollut mehukasta vetää johtopäätöksiä tämän ja kiusaajaidentiteetin välille. Mutta syiden kaivamisella ei ole mitään merkitystä kiusatun kannalta. Teoilla on.
Mitä ne voisivat olla?

Amerikkalainen Lee Hirsch ohjasi vuonna 2011 Bully-nimisen dokumenttielokuvan koulukiusaamisesta. Leffan rankkuutta kuvaa, että sen ikärajasta käytiin Yhdysvalloissa iso kädenvääntö. Toisin sanoen kiusattujen lasten todellisuus ei ole mitään lasten katseltavaa.
Mutta juuri nähdyksi tuleminen on oleellista.

Kun mietin mitä kiusaamisen estämiseksi pitäisi tehdä, mieleeni nousi tyhjänpäiväisyyksien - meidän on nyt katsottava peiliin, koulujen pitää ryhdistäytyä, plää, plää - keskeltä vain yksi hyödylliseltä vaikuttava ajatus: jos näet tai kuulet jotain, puutu siihen. Kiusaamista ei ole ilman yleisöä. Jos et tee mitään, olet yksi kiusaajista. Ota vastuu!

Väitän, että puuttuminen on kiusaajalle itselleenkin helpotus. Haluan uskoa, että useimmat lapset ymmärtävät kiusaamisen olevan väärin, mutta esimerkiksi sosiaalisen statuksen menettämisen pelko ajaa heidät jatkamaan ennen kuin joku sanoo seis.

Jokaisen kiusatun lapsen takana on joukko lukuisia välinpitämättömiä aikuisia. Mitä voisit tehdä tänään, ettet olisi yksi heistä?
Jos et tee mitään, olet yksi kiusaajista.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Koulukiusaamiseen on puututtava lujalla kädellä/a1407639969221

Pitäisikö miettiä mennäänkö tällä mallilla kiusaajan vai kiusautun ehdoilla.
Miksi kuisaajaa suojataan ja suojellaan enemmän kun kuisattua ????
Oma oikeustaju ei taivu ensimmäistä keskustelua pidemmälle. Jos kiusaaja jatkaa ko toimintaa on hän silloin jo astunut rajan yli polkien kuisatun oikeuksia ja hän silloin ottakoon vastuun toiminnastaan. (koska hänelle on jo kerrottu onko se oikein vai väärin, jos on)
Tässä vähän ajateltavaa "kukkahatuille" siihen puuttumiseen ja siitä mitä kiusaamisesta seuraa kellekkin. Eiköhän tuo kiusaajien pään silittely sais jo riittää. Puhe on vain sanan helinää kiusaajille ja todistettu että se EI toimi. Puhe toimintamallilla kun "autetaan" kiusaajaa, mutta ei sitä kiusattua. Sama malli näyttää valtaavan koko yhteiskunnan oikeuslaitosta myöten. Pahan tekijöitä vaan silitellään ja heidän kohteet sekä muut uhrit kärsiköön nahoissaan, viis heistä loppujenlopuksi. Kunhan rikollisille ei tule vaan pahaa mieltä.
Oliko niiden rangaistusten takia käyty joskus terapiassa :) Ei taida tilasto poikkeamaa ihan helpolla löytyä. Mutta niitä kiusattuja vastaanotoilla kyllä riittää.
Kiva-koulut on vaan sanan helinää ja opettajien / rehtoreiden keino laittaa päät puskaan, ettei tartte mitään tehdä, katsos ku me ollaan se Kiva-koulu, niin ei meillä ole kuisaamista.
Vastuuta voi pakoilla monella tapaa. Tällä kertaa sen tarjoaa oikein opetus- ja kulttuuriministeriö siunauksellaan ja rahoituksellaan.
Tämän kaltaisella esimerkillä nämä nykyiset aikuiset ovat itsekkin kasvaneet, niin voiko heiltä sitten muuta vaatia.
Tämän päivän hesarissa myös aiheesta kannanottoja.

Äiti Arja Marjatsalo-Kyllästinen kertoo kaipaavansa rakasta Tomiaan joka ikinen päivä. Hän toivoo, ettei yksikään lapsi joutuisi kokemaan vastaavaa kohtaloa. (RONI LEHTI)


LINKKI

Adressi koulukiusaamisen lopettamiseksi löytyy
täältä.

Äiti ei ikinä unohda työpäivää 5. syyskuuta 1997.

Tuolloin kesken päivän tullut puhelu pysäytti Arja Marjatsalo-Kyllästisen maailman.

- Puhelimessa sanottiin, että Tomi on kuollut, Arja kertaa.

Tomi oli Arjan nuorin lapsi, vasta 13-vuotias. Hän oli juuri aloittanut yläasteen uudella paikkakunnalla Uudellamaalla.

Heti yläasteella Tomi joutui koulukiusaamisen kohteeksi. Tomia tönittiin ja haukuttiin. Kahden ensimmäisen viikon aikana hänen uudesta polkupyörästään katkaistiin jarruvaijerit kaksi kertaa.

- Kolmas kerta oli se kohtalokas, äiti toteaa hiljaa.

Tomi lähti koulusta kotiin 5. syyskuuta 1997. Yhtä matkaa polkenut koulukaveri oli lähdössä mäen päältä eri suuntaan, kun hän huomasi, että Tomin pyörän jarruvaijeri oli taas irrotettu.

Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo liian myöhäistä varoittaa, sillä Tomi viiletti mäkeä alas. Kaveri kuuli, kuinka Tomi huusi, että jarrut eivät toimi.

Tomi laski mäkeä alas suoraan auton eteen ja kuoli välittömästi.


"Raskain asia"

Poliisi selvitti Tomin kuolemaa, mutta ei koskaan löytänyt jarruvaijerin irrottaneita henkilöitä. Poliisiraportissakin todetaan pyörän vaijerin olleen irrotettu onnettomuuden tapahtuessa.

Lapsen menehtyminen järkytti koko perhettä. Tomia jäivät kaipaamaan äidin lisäksi isä, isoveli ja isosisko.

- Jokainen lapsensa menettänyt tietää, että se on pahin, kovin ja raskain asia, mitä kukaan joutuu ikinä kokemaan, äiti toteaa nyt.

Vielä 18 vuoden jälkeenkin asia on edelleen kova paikka perheelle. Siksi äiti ei anna Tomin kuvaa julkisuuteen.

- Tomin syntymäpäivät, nimipäivä, joulu... kaikki ovat vaikeita. Ja kyllä minä Tomin kuvalle puhun joka päivä, äiti toteaa itkien.

Äiti on jo pitempään miettinyt, että hänen pitäisi kertoa heidän perheensä tarina julkisuuteen. Vuonna 2013 äiti liittyi Edes yhtenä päivänä maailman tärkein -ryhmään Facebookissa.

- Siellä ihmiset kertoivat päivittäin joutumisestaan koulukiusatuksi. Minulla vain naksahti päässä ja ajattelin, että nyt olen valmis kertomaan Tomin tarinan.

Alle viikko sitten äiti jakoi perheen tarinan Facebookissa ja perusti nettiadressin koulukiusaamisen lopettamiseksi. Adressin tavoitteena on saada päättäjät reagoimaan voimakkaammin koulukiusaamiseen.

Adressi on kerännyt jo lähes 2 000 allekirjoitusta.

- Opettajilla, kasvattajilla ja vanhemmilla pitäisi olla suurempi velvollisuus puuttua kiusaamiseen, äiti toteaa.

Hän on myös ottanut suoraan yhteyttä poliitikoihin ja taiteilijoihin asian vuoksi. Toukokuussa on tarkoitus järjestää Turun seudulla tapahtuma, jossa muistutetaan koulukiusaamiseen puuttumisesta.


Seis kiusaamiselle

Äiti kertoo, että ala-asteella Tomi oli kaveripiireissä todella suosittu.

- Hän oli kauhean iloinen, sosiaalinen ja reipas, äiti kuvailee.

Yläasteella alkaneeseen koulukiusaamiseen Tomi ei alistunut, vaan pani kiusaajille vastaan.

- Jarruvaijereiden irrottamisella jollain tavalla kostettiin sitä, ettei hän suostunut siihen kiusaamiseen, äiti arvelee.

- Hän oli pienikokoinen, mutta sitkeä poika, äiti toteaa liikuttuneena.

Tekijöiden löytymistä äiti ei enää haikaile.

- En jaksa uskoa, että kenelläkään oli tarkoitus, että Tomi menehtyy. Uskon, että tekijä tai tekijät ovat varmasti kärsineet tämän 18 vuotta, äiti toteaa.

Tomin tarina on varoittava esimerkki, kuinka järkyttävät seuraukset koulukiusaamisella voi pahimmillaan olla. Äiti toivoo, että tarina herättäisi nuoret ja päättäjät ajattelemaan.

- Joka ikinen kerta kun luen tai kuulen koulukiusaamisesta, tuo syyskuu 1997 tulee mieleeni, kuin se olisi vasta tapahtunut. Tiedän sen, ettei koulukiusaaminen maailmasta lopu, mutta jos meidän tarinamme avulla edes yksi lapsi tai nuori säästyy kiusaamiselta, tarina kannatti kertoa, äiti toteaa.

Huutjärven kiusaajat. Joskus se loppu tulee teillekin ja typerille vanhemmillenne, jotka hyväksyvät kiusaamisen.
Niin kauan, kunnes joku niiden pe.keleen lapsista kuolee kiusaamisen vuoksi. Sitten niiden perkele.den silmät aukeavat.

Onko tilanne edelleen päällä? Vai onko asiaan saatu apu ja tilanne siedettäväksi. Minä en ymmärrä, jos minun lapseni tekisi noin, haluaisin sen tietää, enkä ottaisi yhtään nokkiini. Ja kyllä mukulat saisi pyytää anteeksi ja kertoa molempien vanhemmille miksi noin on tehnyt. Tekisin täysin selväksi, että meidän perheessä ei kiusaamista hyväksytä. PISTE! Olen hrittänyt opettaa, että jos jotakuta kiusataan, niin pitää auttaa. Jos kiusattu jää yksin, niin uhriutuu. Mutta jos muut auttaa, on kiusaaja kohta yksin. Olen vakaasti sitä mieltä, että nämä kiusaajat ovat joko henkisesti vajaita tai kokevat kotona jotakin, joka heijastuu näin. Tai molempia.

En nyt muista, oliko jenkit vai enkut, ku yhden opiskelijan kiusaamisen takia tehdyn itsemurhan jälkeen, astui voimaan laki. Kiusaajat, sekä aikuiset(opettajat ja vanhemmat) ketkä ei tee asialle mitään jos näkevät/kuulevart kiusaamisesta, saavat tuomion.
Suomeen kans sellainen, niin ei ainakaan jää tekemättä asioita opettajien sekä vanhempien osalta. Eikä sit mitään sakko tuomiota, vaan vankilaan suoraan jos oikeesti ei tee asialle mitään, vaik tietää...

HUUTJÄRVELLÄ KIUSAAMINEN EI LOPU OSKAAN. SYY ON VANHEMMISSA!
JOTKA EIVÄT OSAA KASVATTAA - SII PELKKIÄ BLONDEJA KAIKKI!

Kiusaaminen loppuu vain siihen, että tilanteisiin aikuisten toimesta puututaan rauhallisesti ja jämäkästi, jos ja kun lapset eivät itse siihen ensisijaisesti pysty. Leikki, jossa toinen osapuoli itkee tai missä toista tarkoituksellisesti painetaan jatkuvasti veden alle tai heitetään porukalla veteen vaikka ei halua, on lopetettava heti. Vastuu tilanteesta on kaikilla rannalla olevilla eli myös niillä aikuisilla, joiden lapsi ei ole mukana kiusaamistilanteessa.

Rannalla olevien aikuisten tulee ja pitää siis olla itse aktiivisia sekä osallistuvia sekä käyttää sitä maalaisjärkeä. Vain näin loppuu pöllöily ja sekoilu sillä kuten tiedämme, ei loppupeleissä KUKAAN nauti siitä, että uintireissu päättyy kaikkien osapuolten kohdalla huonosti.

Paras ja varmin tapa ennaltaehkäistä kiusaamista Hutikalla on olla itse lapsen mukana muutamalla uintireissulla ja tutustua alueen lapsiin naamalta sekä nimeltä. Lisäksi tilanteisiin tulee kaikkien aikuisten puuttua. Se on velvollisuutemme tässä yhteisössä. Ei tähän mene kuin muutama tunti koko kesässä

HUUTJÄRVELLÄ KIUSAAMINEN EI LOPU KOSKAAN. SYY ON VANHEMMISSA!

JOTKA EIVÄT OSAA KASVATTAA - SIIS PELKKIÄ BLONDEJA KAIKKI!
TAITAA OLLA MIEHET MIEHIMYKSIÄ JA NAISET LISSUJA.

HUUTJÄRVI eikö siellä koulussa opeteta mitään kanssakäymistä?
En ole missään muualla nähnyt näin huonosti käyttäytyviä nuoria.
Vaikka ymmärrän kyllä, kun katson, teitä vanhempia!!!
Jos ei ole vanhemmilla käytöstapoja, niin ei voi olla nuorillakaan.
Aivan sama, oletko sinä kaunis ulkoapäin - jos elämäsi on silkkaa paskaa, samaa mitä syötät lapsillesi -niin lapsesi ovat samaa silkkaa paskaa!!! !
Lilatsunvitut sulle

Pakko olla samalla linjalla. Muutaman pikkuilkiön vanhemmat ovat NIIIIIN yläpuolella, että pikkunilkit voi tehdä mitä vaan. Sama näkyy koulussa ja iltaisin motellin ja muilla alueilla. Lapset tekee niinkuin kotona on opittu, siellä ei ole kasvatettu tapoja, moraalia eikä muitakaan normaalin ihmisen psyykkisiä taitoja. Näistä muutamasta sitten kärsii iso osa lupaavista ja fiksuista nuorista. Niitäkin on onneksi valtaosa.

Noo odottakaapa vaan kun ibrahim,jusuf ja ahmed saapuvat rikastuttamaan huutjärveä perheineen. Mitä luulette paljonko suomalaisia lapsia kiusataan mamujen toimesta? Tässä eräskin tapaus, pistää niin vihaks et tommosten räkänokkien vanhemmat päätyy meilläpäin suohon. https://www.youtube.com/watch?v=bFfDXwJ7910

Ja lisää., ei tapoja! https://www.youtube.com/watch?v=72KK5rxTz1U

Joo niinpä ainakin rasvattoman maidon keksijän jälkeläiset. Aikanaan Limalahkes yksi jyväjemmäri lantrasi maidon vedellä. Tämän tyypin lapsenlapsenlapsi on aika hyvin kunnostautunut kun pikku murroista puhutaan. Äiti toki asuu hyvällä alueella ja hyvä duuni. Mutta perinteet jatkuu..

Koulutuspoliittinen järjestelmä opettajankoulutuksesta alkaen suvaitsee lähes kaiken muun paitsi Pisa-tulosten laskun. Opettajiksi valikoidaan ja valkoituvat ihmiset, jotka kykenevät tietyn asteiseen välinpitämättömyyteen. Tätä välinpitämättömyyttä ruokitaan viiden vuoden yliopisto-opinnoilla, joiden aikana tästä tahi muista koulun humanitäärisistä ongelmasta tai näiden ratkaisusta ei oleellisesti puhuta.

Ja viran saatuaan opettaja helposti paatuu pitämään koulussa esiintyviä ongelmia koulun ulkopuolisina asioina. Jokaisen Jokelan jälkeen hetki taivastellaan ja sitten status quo.

Kyllähän se kotioloissa lähtee miten koulu menee äiti on huora ja jakaa persettää pitkin kylää ja isä juoppopaska kasa niin lapset kärsii ensin vaa vanhemmille nyrkkii ni homma pelaa vaikka kuvitellaan olevansa parempiikii ihmisiä mut totuus on ihan jotain muuta.

Onko mahdollista haastaa Huutjärven koulu oikeuteen siitä, että siellä ei ole ollut turvattu koulunkäyjän perusoikeuksia?
Koulu on ollut turvaton paikka. Koulu on ollut kiusaajille mitä mainioin paikka harrastaa väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa niin, että siihen ei ole puututtu.
Koska lapseni joutuu vielä käymään siellä koulua, niin onko kellään tietoa siitä, voinko haastaa koulun oikeuteen siitä, että siellä ei ole turvattu lapsen opiskelua, vaan on hyväksytty koulukiusaaminen ja väkivalta, sekä fyysinen, että henkinen.
Voinko julkistaa kiusaajien nimet niin, että en joudu siitä edesvastuuseen? Saako siis kiusata, hakata, potkia, kiusata psyykkisesti, mutta saa sen tehdä salassa??????

Ihan vinkkinä, jos poikanne nimeä ei mainita aktin aikana niin koulukiusaaminen ei ole rikos

pöytyällä yläneen koulussa on erittäin paha ongelma koulukiueaamisen suhteen. opettajat ovat myös ottaneet kiusatun silmätikuksi, jotenka ongelma lapsen osalta pahenee. seurataan on kommentti. jatkuvia nimettömiä lastensuojelu ilmoituksia. pitääkö lapsen ajautua itsemurhaan kun KOULU ei puutu asiaan. potkimista, tönimistä. tuntui pahalta kuulla että NYKYAIKANA suomessa on vielä AHDASNIELISIÄ kuntia jossa vanhempien titteli takaa koulumenestyksen, ja kiusaamiseen ei puutututa. itse en voi asiaan vaikuttaa koska olen ulkopuolinen, mutta koko asia on riistäytynyt hallinnasta mutta verisukulainen. pitääkö asiasta tehdä MOT juttu ,ennen kuin tapahtuu. paha saa aina palkkansa ennenmin tai myöhemmmin.

Itse yläasteen Huutjärven koulussa seiskytluvun lopussa käyneenä voin sanoa,että jäljet on vieläkin olemassa. Niin siis,muistelen nyt tosiaan 1970-luvun loppua!!
Kun "jouduttiin" pienemmästä koulusta seiskaa käymään "Hutikalle",oli se melkoinen kulttuuri shokki. Se "monnien" rääkkääminen alkoi heti kasien toimesta. Ja kuinka ollakkaan me,jotka jotka oltiin tultu muualta tähän isoon kompleksiin,oltiin heti niiden nilkkien tähtäimessä. Oltiin vieraita niille,kun ns.oman kylän tyypit(vois sanoo että Hutikan ja Heinlahden),ja siksi varmaan helppoja maaleja. Lisäksi oltiin vielä pienempi ryhmä jolla ei oikein puolustusmekanismia löytynyt. Toiset pääsi kyllä hieman vähemmällä,mut esim.itseni kohdalla tätä jatkui koko seiskan ajan. Jäin jotenkin silmätikuksi kun en tuota väkivaltaa harrastanut,eli en tapellut takaisin,vaan otin kaikki vastaan.
Välkillä, melkein aina, väkivallan uhka ainakin leijui ilmassa,jos ei sitte ihan oikeesti muksittu. Jo heti aamulla ennemkuin sisään päästiin,oli vaara joutua vaikka lumipestyksi.
No jotenkin sain menemään sen seiskaluokan.Selväähän on se,että normaaliin koulunkyntiin en oikein päässyt. Alkoi 8-luokka ja ylläri,yks näistä kiusaaja nilkeistä oli jäänyt luokalle,ja näin ollen oltiin nyt sitte samalla,tai rinnakkaisluokalle sen kanssa. Ja tietysti ysillä oli nää sen tyhjäpää kaverit,eli mun rääkkääminen jatkui sitte vielä sen kasiluokankin ajan. Se alkoi vaan saada vakavampia muotoja,jossa piti tuoda kouluun niille rahaa tai vaikka tupakkaa. Jo ei järjestynyt,niin pari muksautusta ja seuraavaksi päiväksi sitte.... Sitten jotain kautta tää kiristys oli menny opettajien tietoon,ja yllättäin minut kutsuttiin kuulusteluihin,että mitä oikein on tapahtunut. No en tietenkään uskaltanut tunnustaa,koska turpaanhan siinä olis sitte taas tullut.Välillä tuntui että osa jopa opettajista oli meitä muualta tulleita vastaan,ainakin käytöksensä perusteella.No sitten,muistaakseni,tää kiusanhenki erotettiin koko koulusta,jolloin taakkani keveni huomattavasti.
Ysi luokalla oli sitten helpompaa. Mutta vielä täytyy mainita näitten ihan oman luokan/rinnakkaisluokkien oppilaitten käytös meitä "muukalaisia"kohtaan,joka oli tiettyjen osalta todella halveksittavaa. Ei sanottu juuri mitään,suljettiin nenä sormilla jos tultiin vastakkain jossain käytävällä, eli ei pidetty minään.
Kyllä mulle sanottiin päin naamaa (erään tytön toimesta),että"(myö ei voida sietää sitä kun tyä tulitte tänne meidän kouluun haisemaan,saatanan landepaukut).....
Joo.että sillee.. No nyt noista kiusaajista on moni jo mullan alla.Mitäpä muuta noilta olis voinu odottaa. Ei tommonen luuseriporukka muuta ansaitsekaan.
Ja niitä muita, älyllä tai ilman varustettuja,ketkä osoitti halveksuntaa mua kohtaan,niitä ei muuten vaan ole olemassa. Nykyään n.45v myöhemmin voin sanoa olevani henkisesti hyvässä tasapainossa,mutta muistan aina tuon menneen nuoruuteni ajanjakson.
Halusin kirjoittaa tämän stoorin,koska tiedän miten pitkät seuraamukset mulkulla käytöksellä on,varsinkin herkimpään henkisenkasvun aikaan,jota juuri tuolloin pohjustetaan. Ja kyllähän tää on myös osoitus siitä miten pitkät perinteet kiusaamisella on.Se vaan säilyy,muuttaa vaan muotoaan.