Masennus & tunteet

Olen lukenut palstaa jo pidemmän aikaa selvittääkseni mitkä tunteet aiheuttaa ma-sennuta. Päällimmäiseksi nousee patoutunut viha. Mitkä tunteet vihan taakse kätkeytyy? Löysin jotain; jännittäminen, pelko, syyllisyys, pettymykset, kauna, katkeruus, kateus, suhteettoman suuret odotukset, käsittelemättömät tunteet, hyväksymättömyys jne. ja lisää löytyy kun vain etsii.

Positiiviset tunteet otamme itsestäänselvyytenä. Meille ei ole koskaan opetettu nega-tiivisten tunteiden käsittelyä. Huomaamatta painamme kaiken ”piiloon”. Sieltä ne sitten putkahtaa esiin masennuksena. Tytöille ja naisille sallitaan itku, pokien ja miesten pitää vain purra hammasta ja mennä eteenpäin.

Miten tunteita oppii käsittelemään? Valmista patenttiratkaisua ei taida olla olemassa. Yksi tärkeä tekijä meiltä puuttuu ja sen on yhteisöllisyys. Yhteiskunta on muuttunut liian yksilökeskeiseksi. Sota-ajan henki ”kaveria ei jätetä” on hävinnyt kokonaan.

Tähän jokainen voisi kirjoittaa omista keinoistaan/kokemuksistaan. Niistä löytyisi lukijoille vinkkejä miten työstää omaa itseään.
6137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Hengitys on hyvä keino. Se parantaa mielialaa ja muutenkin on terveellistä. Ihmiset eivät tajua jos polttavat vaikka tupakkaa. Hyvin paha ja tyhmä temppu se on.
Ihmisen keho on sellainen, että hyvät tavat antavat hyvää mielialaa. Myös uiminen ja muu lihasten käyttö parantaa mielialaa. Se on vain tajuttava, että tietää.

Äänestä

"Miten tunteita oppii käsittelemään? Valmista patenttiratkaisua ei taida olla olemassa. Yksi tärkeä tekijä meiltä puuttuu ja sen on yhteisöllisyys. Yhteiskunta on muuttunut liian yksilökeskeiseksi. Sota-ajan henki ”kaveria ei jätetä” on hävinnyt kokonaan."

Miten yhteisöllisyyden puuttuminen aiheuttaa tunteiden käsittelyn vaikeutumisen?

Osasivatko sota-aikana, jolloin yhteisöllisyys oli sinusta suurempaa, ihmiset paremmin käsitellä tunteitaan?

Äänestä

Olet oikeassa. Itsesääli, katkeruus ovat itseään ruokkivia tunteita ja samoin anteeksiantamattomuus ruokkii negatiivisuutta. Jos ei tee näistä pesäeroa, niin sieluntila lopulla alakuloiseksi, kyyniseksi ja synkäksi.

Äänestä

Mun ongelma on se, että mulla ei ole tunne-elämää. Nyt sitten olen löytänyt bändin jonka musiikin kautta elää sitä tunne-elämää. Tekevät musiikkia kauheista asioista ja mä tunnen itseni onnelliseksi kun niitä kuuntelen. Niitten kappaleiden kautta sitten käsittelen vihaa, iloa, surua, häpeää, kaikkea. On mulla ystäviä ja ihania onkin. Muutenkin kaikki kunnossa. Olen vain masentunut. Mutta en mä pistä enää vastaan. Se on turhaa. Masentaa kun masentaa. Sekin on kaunista.

Äänestä

Mitä vihan tunne on, mitä se saa aikaan ja miten siitä voi päästä eroon?

Vihaa voi tuntea omasta tai toisen ihmisen tekemisestä tai sanomisesta, fyysisestä/psyykkisestä sairaudesta, olosuhteista, maailman tapahtumista ja kaikesta vääryydestä yleensä. Viha ei kohdistu itse persoonaan vaan heidän tekemisiin ja sanomisiin.

Vihan tunteen voi oppia tunnistamaan. Se tuntuu kovana puristuksena rinnassa. Kun tunnistaa vihan tunteen voi kysyä itseltään "mihin vihani kohdistuu, miksi minä vihaan tai onko vihani aiheellinen?" Sitä kautta oppii pikku hiljaa jäsentämään omia tunteitaan. Helppoa ja nopeaa se ei ole, tarvitaan paljon vuoropuhelua oman minän kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksi monista kirjoitti:

Olen lukenut palstaa jo pidemmän aikaa selvittääkseni mitkä tunteet aiheuttaa ma-sennuta. Päällimmäiseksi nousee patoutunut viha. Mitkä tunteet vihan taakse kätkeytyy? Löysin jotain; jännittäminen, pelko, syyllisyys, pettymykset, kauna, katkeruus, kateus, suhteettoman suuret odotukset, käsittelemättömät tunteet, hyväksymättömyys jne. ja lisää löytyy kun vain etsii.

Positiiviset tunteet otamme itsestäänselvyytenä. Meille ei ole koskaan opetettu nega-tiivisten tunteiden käsittelyä. Huomaamatta painamme kaiken ”piiloon”. Sieltä ne sitten putkahtaa esiin masennuksena. Tytöille ja naisille sallitaan itku, pokien ja miesten pitää vain purra hammasta ja mennä eteenpäin.

Miten tunteita oppii käsittelemään? Valmista patenttiratkaisua ei taida olla olemassa. Yksi tärkeä tekijä meiltä puuttuu ja sen on yhteisöllisyys. Yhteiskunta on muuttunut liian yksilökeskeiseksi. Sota-ajan henki ”kaveria ei jätetä” on hävinnyt kokonaan.

Tähän jokainen voisi kirjoittaa omista keinoistaan/kokemuksistaan. Niistä löytyisi lukijoille vinkkejä miten työstää omaa itseään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu