Kävittekö mitään iltapäiväkerhoa tai mitään sellaista? Kärsittekö, jos jouduitte olemaan yksin?
Minä en koskaan käynyt iltapäiväkerhoa enkä oikeastaan kärsinyt siitä, mitä nyt joskus otti päähän kun kaverit teki siellä jotain hauskaa :D Mutta toisaalta en myöskään ollut ihan yksin kotonakaan, sillä sinne nyt ainakin jossain vaiheessa tulivat isosisarukseni, mutta muistan myös olleeni yksin ennen kuin he tulivat (ja saattoivathan ne myös jäädä joskus kavereille). Iskältä loppui viideltä työt, äidillä oli vaihtelevampaa. Joskus muistan pelänneeni jotain yksittäistä asiaa, mutta se meni nopeasti ohi. Muistan myös olleeni iloinen aina, kun iskä tuli kotiin ja aukaisi telkkarin, koska se sai kodin tuntumaan enemmän kodilta :D
Paras ystäväni on perheensä ainoa lapsi, ei ollut iltapäiväkerhossa ja toisinaan hän oli koulun loputtua yksin jopa kahdeksaan asti. Melko harvoin kyllä, sillä hänenkin isänsä pääsi töistä viimeistään viideltä.
Britanniassa suositellaan, ettei 12-vuotiasta lasta jätetä yksin kotiin. Muutenkin maahanmuuttajat kauhistelevat miten nopeasti suomalaislapset aikuistuvat. Yhdeksänvuotias lapsi saatetaan Yhdysvalloissa kouluun, kun taas minä kävelin sen matkan yksin seitsämänvuotiaana. Mutta toisaalta, onhan Suomi hyvin turvallinen maa, joten ei ole pelkoa mistään kidnappaajista (yleensä) tai liian pahoista asuinalueista tai ole niin suuria kaupunkeja.
Minä en koskaan käynyt iltapäiväkerhoa enkä oikeastaan kärsinyt siitä, mitä nyt joskus otti päähän kun kaverit teki siellä jotain hauskaa :D Mutta toisaalta en myöskään ollut ihan yksin kotonakaan, sillä sinne nyt ainakin jossain vaiheessa tulivat isosisarukseni, mutta muistan myös olleeni yksin ennen kuin he tulivat (ja saattoivathan ne myös jäädä joskus kavereille). Iskältä loppui viideltä työt, äidillä oli vaihtelevampaa. Joskus muistan pelänneeni jotain yksittäistä asiaa, mutta se meni nopeasti ohi. Muistan myös olleeni iloinen aina, kun iskä tuli kotiin ja aukaisi telkkarin, koska se sai kodin tuntumaan enemmän kodilta :D
Paras ystäväni on perheensä ainoa lapsi, ei ollut iltapäiväkerhossa ja toisinaan hän oli koulun loputtua yksin jopa kahdeksaan asti. Melko harvoin kyllä, sillä hänenkin isänsä pääsi töistä viimeistään viideltä.
Britanniassa suositellaan, ettei 12-vuotiasta lasta jätetä yksin kotiin. Muutenkin maahanmuuttajat kauhistelevat miten nopeasti suomalaislapset aikuistuvat. Yhdeksänvuotias lapsi saatetaan Yhdysvalloissa kouluun, kun taas minä kävelin sen matkan yksin seitsämänvuotiaana. Mutta toisaalta, onhan Suomi hyvin turvallinen maa, joten ei ole pelkoa mistään kidnappaajista (yleensä) tai liian pahoista asuinalueista tai ole niin suuria kaupunkeja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kylläpä sua nyt puhututtaa.
Monissa Yhdysvaltain osavaltioissa lapsen jättäminen yksin julkiselle paikalle on rikos, josta vanhempi voidaan tuomita jopa vankeuteen. Tästä syystä lapsi on pakko joko saattaa kouluun tai lähettää sinne koulubussilla.
Itse en ollut iltapäiväkerhossa, ei ollut aikaa. Yleensä menin koulusta suoraan treeneihin tai kävin mummilla syömässä välipalaa ja sieltä harkkoihin. Näin ekalla ja tokalla, kolmannesta eteenpäin menin aina koulusta treeneihin, vaihdoin koulua niin, ettei mummille enää ehtinyt, eikä oikein ollut järkevääkään mennä. Treeneistä sitten vanhemmat olivat hakemassa kotiin.
Ekalla ja tokalla kävelin kouluun ja menin bussilla treeneihin. Kolmannelta eteenpäin sain kouluun kyydin, koska koulu oli kauempana. Ja taas bussilla treeneihin. Jos oli myöhäisempi aamu niin sitten bussilla kouluunkin.
Ekan kerran taisin olla illan yksin kotona kuusivuotiaana. Kaverien vanhemmat ovat aina kauhistelleet sitä, miten minut on jätetty heitteille :D Itse ovat ylisuojelevia, minä ahdistuisin ihan sairaasti jos äiti ei antaisi mennä mihinkään yksin tai ilmoittamatta. Yksi kaveri soitti vielä ysilläkin äidilleen ennen kuin lähti kävelemään superturvallista ja tylsää puolentoista kilometrin koulumatkaansa. Minä lähdin milloin mihinkin päin Helsinkiä treeneihin, ja tulin myös usein itse pois sieltä. Sanotaan vaikka, että jonkun mielestä voi olla hullua laittaa lapsi kulkemaan keskustassa perjantai-iltaisin. Kyllähän se puolentoista tunnin kotimatka vähän otti päähän, ei ne humalaiset juuri häirinneet, osin ehkä ison treenilaukun ja juron ilmeen ansiosta.
Rupesin muuten itse varaamaan lääkäriaikoja ehkä 12-vuotiaana kun äiti ei koskaan jaksanut eikä isäni usko lääkäreihin. Sanoin vain äidille, että mulla on tuolloin lääkäri, tule sitten maksamaan mut pois sieltä. Käyn yksityisellä koska hemmetin hyvä vakuutus.
Jotkut siis sanoisivat lapsuuttani heitteille jätöksi, toiset taas vapaaksi kasvatukseksi. Itse en sanoisi kumpaakaan, kyllä meillä sentään tyhmyyksistä tuli seuraamuksia mikäli jäi kiinni. Vapaassa kasvatuksessa ei kai niin hirveesti kuria pidetä. Mulla ei kyllä koskaan ole ollut kotiintuloaikoja tai nukkumaanmenoaikoja, olen pysynyt hyvin ruodussa ilmankin.
No joo :D
Luin jostain, että välttelevä kiintymyssuhde on suomalaisille keskimääräistä yleisempää, minkä takia suomalaislapsia ei valvota yhtä tarkasti kuin lapsia muualla. Tämän taustalla arvellaan olevan meidän historiamme, jatkuvien menetysten pelottamana vanhemmat eivät ole uskaltaneet kiintyä lapsiinsa liikaa.
Mutta mäkään en koe että mut ois jätetty jotenkin heitteille, varmaankaan koska niin ei ole tapahtunut :D Kyllähän sitä saa lapselle antaa tilaa.
Kaverit kävi aina iltapäiväkerhoa, minä menin kotiin missä vanhemmat sisarukseni olivat myös. Joten nou hätä.
No joskus lyhyitä aikoja mutta sisarukset tuli kotiin kanssa aika nopeasti niin en kauheesti ollu yksin. Iltapäiväkerhoissa en ollut.Ja välillä jos tulin ensimmäisenä kotiin ja vara-avain oli hukassa jouduin odottamaan ulkona.. Olen 14-vuotias jolla ei ole koskaan ollut omaa kotiavainta o_O