Liitto tiedotti tänä aamuna: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/08/15/rukoiluttaminen-ja-muu-uskonnon-harjoituttaminen-on-arkipaivan-indoktrinaatiota-tiedote-15-8-2014/
Tiedote rukoiluttamisesta
17
155
Vastaukset
- FUCKIFUUU
Tuohon ei ole lisättävää, mutta Vapaa-ajattelijat voisivat tehdä käytännön ehdotuksen kuinka koulu toimii kun koulussa on koululaisjumalanpalvelus.
Konkreettisia ehdotuksia. Mikä kelpuutettaisiin vaihtoehtoiseksi ohjelmaksi, miten selvitetään koululaisten osallistuminen, koska vanhemmat päättävät ala-ikäisen puolesta. Pitäisikö koulun alussa olla kyselylomake, jossa kysytään rasti ruutuun periaatteella
Oppilas Sejase
A. Saa itse päättää kumpaan osallistuu jumalanpalvelukseen vai vaihtoehtoiseen toimintaan
B. osallistuu vaihtoehtoiseen toimintaan
C. osallistuu jumalanpalvelukseen- Jappervokki
Miksi kouluissa täytyisi pitää koululaisjumalanpalveluksia? Koululaiset voivat ottaa jumalanpalveluksiin osaa kouluajan ulkopuolella niin paljon kuin lystäävät ja läksyjenteolta ehtivät. Uskonnonharjoitus ei kuulu (tai sen ei pitäisi kuulua) kunnallisiin kouluihin.
- Humanisti-vapari
Hyvä ehdotus! Talkoisiin vaihtoehtoisen toiminnan järjestämiseen on paikallaan kutsua myös muita kansalaisjärjestöjä, joita löytyy maaseudullakin yllättävän monipuolinen joukko - sekä miksei myös kunnan nuoriso-, kulttuuri- ja liikuntatoimen edustajia.
- FUCKIFUUU
Kunnan edustajia ei tule koskaan kutsua minnekään. Ei pidä unohtaa tapaus Voutilaista.
- Kyllästynyt
Kiitos jälleen aktiivisuudesta!
- Et-opelta
Uutisointi aiheesta jatkuu (http://www.hs.fi/paivanlehti/21082014/kotimaa/Kerhot muuttavat muotoa/a1408513489706):
"nuorisotyönsihteeri Rauno Vänskä Helsingin seurakuntayhtymästä kertoo.
Vänskä toteaa, että tunnustuksellisuudelta ei voi seurakunnan tiloissa välttyä.
...Ruokarukous voi olla ohjaajille tuttu tapa rauhoittua välipalalla", Vänskä sanoo."
Henkilökunnan johtama ruokarukoiluttaminen ip-kerhon välipalan jakamisen yhteydessä on uskonnollista painostusta ja indoktrinaatiota. Se onristiriidassa uskonnon ja omantunnon vapauden ihmisoikeusperiaatteiden ja nykytulkintojen kanssa. Tämä mieltä oli viime viikolla julkisuudessa myös kirkkoon kuuluva äiti. Mahdollisiin uskonnollisiin rituaaleihin kasvatus on hänenkin mielestään kodin asia.
Pikkalasten vanhempien tulisi aktiivisemmin puuttua lastensa kohteluun julkisissa palveluissa. Eihän uskonnollista tapakasvatusta on sopivaa valtiollistaa tai kunnallistaa viralliseksi uskonnolliseksi koulutukseksi? Suomi ei ole mikään "luterilainen tasavalta" (vrt. "islamilainen tasavalta").
Eihän aikuistenkaan työpaikkalounailla ole esimiehen johtamia ääneen lausuttavia ruokarukouksia.
Omilla työpaikoillani olen ollut havaitsevinani (muuten kuin kuuloaistilla), että jotkut ihmiset saattavat mielessään ruokarukouksen toimittaa, ja ehkä jotkut, harvemmat, siinä nopeasti käsiäänkin apuna käyttää, mutta en ole havainnut, että he kaipaisivat siihen asiaan johtajaa. PIkemminkin se on heillä hyvin yksityinen asia, jossa kukin on kaiken keskellä hetken yksin (tai…).
Lapsiryhmän rauhoittamiseen on muita hyviä keinoja. Hiljentymishetki sinänsä ennen ruokailua voi olla paikallaan. JOs jollakulla lapsella on kotona opetettu ruokarukous, hän voi se silloin isekseen toimittaa.- uoppa
Lapsiryhmän rauhoittamiseen käy mikä tahansa loru. Lorun uskonnollinen sisältö ei ole mikään välttämättömyys jotta lapsiryhmä rauhoittuisi. Aurinko aurinko lettuja paistaa toimii yhtä tehokkaasti kuin siunaa Jeesus ruokamme.
- Et-opelta
Opetushallituksen eli OPHn uudet ohjeet koulutuksen järjestäjille eli kunnille on annettu. http://oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/uskonnon_ja_elamankatsomustiedon_opetus
niistä löytyy sekä plussaa että miinusta- Et-opelta
Tässä uudet ohjeet ovat nyt selvästi aikaisempia OPHn ohjeita paremmat:
”Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014 vp). Vaihtoehtoisen toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Koulun tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.”
”Koulun on myös huolehdittava siitä, että tieto koulun uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista sekä niille vaihtoehtoisesta toiminnasta sekä niiden sisällöstä saavuttaa huoltajat ja oppilaat riittävän ajoissa.”
Nämä eivät kuitenkaan realisoidu kouluissa itsestään. Vastuu asiasta on koulutuksen järjestäjällä eli (yleensä) kunnalla.
- Nasse.
Miksi taikauskon opettamisen sijaan pitäisi olla pakollista vaihtoehtoista toimintaa?
Eikö pikemminkin asia ole niin että jos joku haluaa niitä opetella tehköön sen omalla ajallaan, niiden indoktrinointi pilttien päähän ei ole koullaitoksen tehtävä, sen tehtävä on sivistää.
Toisin sanoen, uskonnon opetus nykymuodossaan pitäisi poistaa kouluista kokonaa. Ne elementit joista oppilaiden on hyvä tietää, volitaisiin kattaa aivan hyvin historian, psykologian yms. tunneilla.
Samalla säästettäisiin valtavat määrät oppitunteja (kustannuksinenn) johonkin hyödyllisempään Välimuotona voisi kuitenkin tehdä niin, että ihan oikeasti kerrotaan perheille ja opppilaille, että uskonnon harjoittamiseen osallistuminen on vapaaehtoista ja järjestetään niin, että tilaisuudet ovat ensimmäisenä tai viimeisenä tuntina.
Tällöin ne oppilaat, jotka eivät halua osallistua, voivat joko tulla myöhemmin tai lähteä aikaisemmin.- Et-opelta
Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetushalituksen ohjeen mukaan koulun pitää kuitenkin järjestää mielekästä vaihtoehtoista toimintaa, JOS se järjestää uskonnonharjoitusta...
Järkevä rehtori päättää kiinnitää vähenevät voimavarat koulun yhteiseen toimintaan.- Kuudes pykälä
Siis: ”Voi järjestää” ei tarkoita velvoitetta järjestää
Ohjeessa olisi perusteltua ja tarpeellista todeta, että koulu voi myös olla järjestämättä uskonnollisia tilaisuuksia. Uskonnonharjoituksen tai uskonnollisten toimitusten järjestäminen ei kuulu koulun lakisääteisiin tehtäviin. Opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa todetaan selvästi, että opetus on ”uskonnollisesti tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta”.
Lisäksi apulaisoikeuskansleri on päätöksessään maaliskuussa 2014 todennut, että ”kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta” ja katsonut perustelluksi sen, ”että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä”.
Myös Perustuslakivaliokunta on huhtikuussa 2014 todennut, että ”sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi”.
Perustuslakivaliokunnan kannanotto ei mitätöi apulaisoikeuskanslerin em. päätöksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen EIT:n ratkaisuihin nojaavaa ihmisoikeusnäkökulmaa: ”EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).”
Kun koululla on koululainsäädännön ja opetussuunnitelman mukaan hyvät perusteet olla järjestämättä tunnustuksellisia uskonnollisia tilaisuuksia, siitä olisi tarpeellista ja perusteltua mainita asiaa koskevissa ohjeissa.
Kahden rinnakkaisen ohjelman – uskonnollisen ja uskonnottoman – järjestämisen sijaan koulu voisi säästöjen kohteeksi joutuneilla henkilöresursseillaan keskittyä koulun yhteisten juhlien ja teematapahtumien järjestämiseen. Fiksuimmat rehtorit tämän hiffaavatkin jo tässä vaiheessa. Jep, ei ole koulun asia järjestää pään hakkaamista seinään. Pään hakkaamiselle seinään ei tarvitse olla vaihtoehtoista ohjelmaa. Koulu voi yksinkertaisesti olla järjestämättä pään hakkaamista seinään. Ne, jotka haluavat hakata päätään seinään, voivat tehdä sitä omalla ajallaan.
- Kuudes pykälä
Vaparien kannanotossa http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2014/09/24/jarjestot-mukaan-uskonnonharjoitukselle-vaihtoehtoista-ohjelmaa-kehittamaan-tiedote-23-9-2014/ lopussa tiukkaa arviota:
Ohjattu ruokarukous ”uskonnollisena toimituksena” koulussa vs
julkisen vallan neutraalisuusvaatimus ja indoktrinaatiokielto
Uudessa ohjeessa todetaan: ”Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, tai sisällyttää koulun toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Tällaiset tilaisuudet tai toimitukset ovat uskonnon harjoittamista.”
Uudessa ohjeessa on aiempaan ohjeeseen verrattuna nostettu näin esille aivan uusia asia, jonka mukaan koulu voi sisällyttää koulun toimintaan ”uskonnollisia toimituksia”, kuten ruokarukouksia. Kyseessä on määrällisesti ja laadullisesti iso muutos. Ruokailujahan on lukuvuoden aikana 190, joten jos koulut järjestäisivät ruokarukouksia henkilökunnan toimesta, kyseessä olisi myös työmäärällisesti iso asia.
Koulun toimintaan sisällytetty uskonnollinen toimitus, kuten ruokarukous, rikkoo ihmisten oikeutta yhdenvertaiseen kohteluun julkisen vallan toiminnassa uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta eli neutraalisuusperiaatetta, koska se nostaisi yhden uskonnon uskonnollisen rituaalin erityiseen suosituimmuusasemaan. Samalla se rikkoo uskonnonvapauteen kuuluvaa indoktrinaatiokieltoa ja uskonnollisen painostuksen kieltoa.
Perustuslakivaliokunta totesi huhtikuussa 2014, että ”Sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi.” Päivänavausten osalta Perustuslakivaliokunta totesi, että ”jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, tulee myös näiden ajankohdista tiedottaa etukäteen, ja samalla huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin”, mutta ohjattujen ruokarukousten - eli ”uskonnollisen toimituksen” – osalta ei linjattu menettelyä.
Ohjattujen ruokarukoilujen järjestämiseen ryhtyminen koulun johdon ja henkilökunnan toimesta ei ota huomioon, että uskonnonvapaus on nimenomaan vapaus, se on perusoikeudelliselta luonteeltaan vapausoikeus ja ensi sijassa jokaisen yksilön vapaus ja kouluikäisten lasten perheen vapaus. Julkisen vallan tehtävänä on turvata yksilöille ja ryhmille uskonnon harjoittamisen vapaus sekä oikeus olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen, mutta sen tehtäviin ei kuulu organisoida yhdenkään uskonnon harjoittamista, koska julkisen vallan toimintaan kohdistuu neutraalisuuden vaatimus.
Uskonnonvapaus koskee myös uskonnottomia (ateisteja, agnostikkoja, skeptikkoja ja uskontojen suhteen välinpitämättömiä). Perustuslain säätämä vapaus ilmaista vakaumus, kuten uskonnoton vakaumus, ei kuitenkaan tarkoita, että julkisen vallan tarvitsisi organisoida uskonnottoman vakaumuksen ilmaisemistilaisuuksia. Kouluissa ei myöskään organisoida yksittäisten puolueiden vaalitilaisuuksia, vaan puoluepolitiikassa pyritään noudattamaan neuraalisuusvaatimusta ja indoktrinaatiokieltoa suhteessa yksittäisiin puolueisiin, vaikka puolueiden toimintaa ja ohjelmia voidaankin enenevästi esitellä kokonaisuutena.- Kuudes pykälä
Kun kysymys on lapsista ja lasten syrjimättömyydestä, leimautumattomuudesta ja muista huonoista seurauksista huolta kantavista vanhemmista, julkisen vallan toiminnan neutraalisuuden rikkominen ei pelkästään tuota syrjintää ja uskonnollista indoktrinaatiota vaan siihen liittyy myös suoranaisa painostusta osallistua uskonnolliseen toimintaan. Tämä ihmisoikeusongelma kärjistyisi erityisesti päivittäisissä ”uskonnollisissa toimituksissa” kuten henkilökunnan ohjaamissa ruokarukouksissa.
Ohje herättää kysymyksen, mitä tarkoittaa käytännössä, jos koulu sisällyttäisi koulun toimintaan ohjattuja ruokarukouksia. Tarkoittaisiko se, että koulun henkilökunta johtaa ja ohjaa lasten ryhmässä ääneen lausuttavia ruokarukouksia. Ja tarkoittaisiko se, että lapsia aletaan ryhmitellä koulun ruokalassa sen mukaan, ketkä osallistuvat ääneen lausuttuihin ruokarukouksiin ja ketkä eivät.
Päivittäin toistuva, ruokailuun liittyvä henkilökunnan ohjaama uskonnollinen toimitus rikkoisi vakavasti yksilön ja perheen oikeutta olla käytöksellään paljastamatta uskoaan tai uskonnollista tai muuta vakaumustaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen mukaan julkisen vallan ei tule aiheuttaa tilannetta, jossa henkilö joutuu suoraan tai välillisesti käyttäytymisellään paljastamaan, onko hänellä uskonnollinen vakaumus tai että ei ole uskossa. Tätä apulaisoikeuskanslerin maaliskuussa 2014 esittämää, hyvin perusteltua (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53) Euroopan ihmisoikeussopimukseen perustuvaa kantaa Perustuslakivaliokunta ei ole kumonnut eikä sopimukseen sitoutuneena voikaan kumota. - Kuudes pykälä
Varsinkin vähemmistöasemassa olevan lapsen tai nuoren kohdalla jatkuva vasten tahtoa tapahtuva päivittäinen uskonnon tai uskonnottomuuden esille tuominen samoin kuin myös vasten tahtoa tapahtuva enemmistön ohjattuun uskonnolliseen toimitukseen mukautuminen muodostaisivat kumpainenkin merkittävän henkistä hyvinvointia heikentävän stressitekijän, joka voi vaarantaa lapsen ja nuoren hyvän kehityksen. Sen vuoksi Opetushallituksen tältä osin uusi ja yllättävä ohjeen sisältö tulee pikaisesti korjata. Siihen on olemassa jo oikeudellisia eväitä.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on vuonna 2010 tekemässään päätöksessä todennut seuraavaa: ”Selvityksen mukaan Suonenjoen kouluissa on siirrytty opettajajohtoisesta päivittäistä yhteisrukouksesta tilanteeseen, jossa jokaisella on mahdollisuus rauhoittumisen hetkellä itsekseen, vakaumuksensa mukaisesti lukea ruokarukous tai muuten hiljentyä haluamallaan tavalla. Tätä toimintamallia voidaan mielestäni pitää perusteltuna niin positiivisen kuin negatiivisenkin uskonnonvapauden yhtäaikaisen toteutumisen kannalta. Kouluissa on yhä enemmän eri uskontoja ja vakaumuksia edustavia oppilaita, joiden uskonnonvapauden turvaaminen vaatii käytännön kompromisseja ja sellaisten menettelytapojen luomista, jotka ovat perusteltuja myös hienotunteisuuden ja oppilaiden sosiaalisten suhteiden tukemisen näkökulmasta.”
On valitettavaa, että Opetushallitus on nyt uudessa ohjeessa sivuuttanut myös tämän näkökohdan ja realistisen toimintamallin. Se ei estäisi ketään oppilasta tai opettajaa mielessään rukoilemasta ennen lounasta, mutta ei painostaisi ketään rukoilemaan. Se myös vastaisi paremmin suomalaista tapakulttuuria, sillä työpaikoillakaan esimiehen johtamat ääneen lausuttavat ruokarukoilut lounastauolla eivät kuulu suomalaiseen käytäntöön. Ohjattu ruokarukous ei ole erityisen tavanomaista myöskään kodeissa. Koulun ei tule olla uskonnollisempi kuin ympäröivä suomalainen yhteiskunta ja tapakulttuuri.
Perustuslain 11 § 2 momentin mukaan ”Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.” Opetushallituksen ohjeessa kommentoidaan sitä toteamalla ainoastaan, että tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Kyse on ensi sijassa yksilön vapaudesta, oppilaan omaehtoisesta toiminnasta, ei siitä, että auktoriteettiasemassa oleva pedagoginen henkilö kehottaa oppilasta rukoilemaan, vieläpä ääneen - niin kuin monissa kouluissa on varsinkin joskus aikaisemmin ollut tapana.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj212217- 671076
- 107970
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r70923Jos olisin
Ollut ns. pelimies olisin myös käyttänyt tilaisuutta hyväksi. Välillä vain tuntuu että olisit itse nimenomaan halunnut p54895- 43883
Minun on niin vaikeaa uskoa, että
todella kaipaisit minua. Pelkään vieläkin, että minua kusetetaan.55858KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.9848Luotathan?
Muistan kun olit vihainen minulle. Niin järkyttävän söpönä ja silti niin vastustamattoman ihanana en ole ikinä ketään na30848Voi kun pian voisi varmuudella sanoa
mitä tämä on. Suuri, suuri rakkaustarina vai pelkästään pitkä ja kipeä oppitunti. :(46789