Onko kenelläkään aidosti hyviä kokemuksia te-toimiston koulutuksista? Entä onko koulutukseen osallistuminen ollut jollekin aidosti hyödyllistä tai onko se auttanut työpaikan saamisessa tms.? Kerrothan myös, oliko koulutus sinulle pakollinen vai ilmoittauduitko sinne vapaaehtoisesti.
Aihe ei ole uusi, mutta kiinnostaisi tietää.
Omat kokemukseni rajoittuvat yhteen vapaaehtoiseen koulutukseen, josta paistoi läpi koulutuksen järjestävän koulutusyrityksen (so. te-toimiston tilaaman palveluntuottajan) ahneus ja voiton maksimointi sekä oman liiketoiminnan edistäminen. Selkeästi tässä tapauksessa te-toimiston pitäisi edes jotenkin olla valvomassa tilaamaansa palvelua.
Toivottavasti edes yksi tyytyväinen löytyy.
Aihe ei ole uusi, mutta kiinnostaisi tietää.
Omat kokemukseni rajoittuvat yhteen vapaaehtoiseen koulutukseen, josta paistoi läpi koulutuksen järjestävän koulutusyrityksen (so. te-toimiston tilaaman palveluntuottajan) ahneus ja voiton maksimointi sekä oman liiketoiminnan edistäminen. Selkeästi tässä tapauksessa te-toimiston pitäisi edes jotenkin olla valvomassa tilaamaansa palvelua.
Toivottavasti edes yksi tyytyväinen löytyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse osallistuin keväällä työvoimakoulutukseen vapaaehtoisesti, koska ala (laitoshuoltaja) kiinnostaa minua. Ja halusin jotain sisältöä päiviin sillä olen 24 vuotias nuori, 3 vuotta työttömänä. Opiskelu tapahtui minun osalta n.100 kilometrin päässä joten päivät olivat todella pitkiä. Sairastan myös masennusta, joten matkustaminen vei kaikki voimavarat.
Tahti on tiukkaa. Jos olet pari päivää poissa, jäät pahasti jälkeen. Itse olin viikon sairaslomalla akuutin stressireaktion vuoksi. Tämän takia jouduin keskeyttämään opiskelun. Nyt hain kuitenkin samaan koulutukseen uudestaan, mutta tällä kertaa n.30 kilometrin päähän, joten matkustamiseen menee vain 20min.
Omat kokemukset ovat ihan hyvät. Se johtuu varmaan siitä, että minua ei pakotettu karenssin uhalla hakemaan mihinkään. mikä ei minua innostaisi, ja josta ei ole minulle tulevaisuudessa hyötyä. Haluaisin kuitenkin löytää töitä, ja se on vaikeaa ilman koulutusta. Työssäoppimiset ovat sitä pakollista "orjatyötä" ja toivon todella että pääsisin palkalliseen harjoitteluun. Se motivoisi paljon enemmän. Mutta tosiaan opiskelun kautta sai jotain sisältöä päiviin, kun ei tarvinnut kotona olla koko päivää ja etsiä työpaikkoja. Rankkaa se on välillä, tosiaan koska opiskelutahti on niin nopeaa.
Ilmoittauduin vapaaehtoisesti tai siis hain täysin vapaaehtoisesti. Koulutus liittyi kauppaan ja oli erittäin tiukka eli jouduin tekemään oikeasti töitä tentteihin. Mutta opiskelemaan olin lähtenyt joten se ei minua haitannut. Koulutus oli liki 300 kilometrin päässä kotipaikkakunnalta, joten asuin opiskelupaikkakunnalla (opiskelija-asunnossa).
Opettajat olivat hyviä ja koulutukseen kuului lyhyt työssäoppimisjakso (2 kk). Yksi opettajista kävi tsekkaamassa, että kaikki sujui työssäoppimisessa hyvin. Minun on pakko sanoa, että koulutuksesta oli hyötyä ja minulle jäi hyviä muistoja. Koetan oikein miettiä, mikä oli negatiivista. Mutta minkä sille voi, että kouluttajat olivat hyviä. No, rahaa ei ollut kylvämiseen asti, koska sain peruspäivärahaa. Mutta selvisin siitäkin huolimatta. Osasin jo silloin tehdä itse ruokaa ja olen kova kävelemäänkin, jos tarvitaan, vaikka silloin asuntolasta koulutuspaikkaan ei edes niin tolkuton matka ollut.