Millä perusteella valitsit rodun?

Koiran piti olla luotettava,helposti koulutettava,keskikokoinen,lapsiperheeseen sopiva.
Helppo valinta:saksanpaimenkoira.
Ulkonäöllä ei ollut väliä,vaan pelkästään luonteella,koira on värivirheellinen.
En ole yhden rodun fani,tämä on viimeinen sakemanni mun elämässä.
Lähellä sydäntä on:napolinmastiffi,stabyhoun,venäjänvinttikoira,
australian karjakoira,hollanninpaimenkoira.

Mulla ei siis vielä ole koiraa mutta noin 7 viikon päästä on tulossa pieni cavalieri poika. Cavalieri siksi, että halusin pienen koiran, mutta en kuitenkaan "liian pientä". Siis tarpeeksi suuri että voi harrastaa kaikenlaista, mutta silti mukavan pieni kerrostaloasuntoon. Myös rodun ulkonäöstä olen tykännyt aina. Taisin olla alta kymmenen kun koirakirjaa selatessa sanoin että tuollainen mulla on sitten kun olen iso ja rikas. No, rikas en ole vieläkään... ;)

Cairnterrieri oli pitkään toisena vaihtoehtona kun koiraa ruvettiin harkitsemaan. Päätökseen vaikutti se, että meillä on ennestään kani ja ajattelimme että ehkä cavalieri olisi kanin kannalta parempi vaihtoehto pehmeämmän luonteen vuoksi. Cairnejahan on joskus aikoinaan käytetty juuri tuollaisten pikkueläinten metsästykseen.

nykyinen oli poikamme valinta, eikä sitä valintaa ole tarvinnut milloinkaan katua.
Myös collie, labukka, saku, nöffi olisivat mieluisia.

Vuosi sitten hain itselleni harrastuskoiraa, aikuista sellaista.
Ehdoton edellytys oli että koiralla on pk-oikeudet ja rotuvaihtoehtoina oli sakemanni, rottweiler belgi mali ja dobermanni. nämä siksi että kunkin rosun edustajat ovat tehneet edessäni vakuuttavaa työtä pk-kentällä ja lajeissa. Vaikka rodut ovat erilaisia niin niillä on yhteinen piirre. Halu tehdä, halu tehdä töitä ohjaajan kanssa.
useaa hyvinkoulutettua, vuoden-kahden ikäistä koiraa kävin katsomassa, itseasiassa jokaisen luettelemani rodun edustajaa. Ja kustakin rodusta useampaa koiraa.
Tämän koiranhan piti mennä lopetettavaksi. samaan aikaan kun mulla oli koirahaku päällä. Menin tuttavani kanssa hakemaan tämän ongelmakoiran pois kerrostaloasunnon parvekkeelta missä se oli ollut pari viikkoa kun kukaan ei uskaltanut sitä sieltä pois ottaa. Niinhän siinä kävi että koira kirjaimellisesti puri itsensä mun sydämeen, vieläkin on arvet olkapäässä ja rinnassa. Nyt tämä samainen koira on mitä ihanin ja kiltein koira kotona, kentällä ja työssä taas todella motivoitunut ja yhteistyöhaluinen.
Ja rotu on dobermanni. Enää en vaihda.

No halusin vauhtia elämään ja siksi on Tervu uros ?

Vanha landseer-narttuni kuoli 4 vutta sitten. Olin jo pidempään harkinnut "seuraajaa" sille. Vaikka asunkin omakotitalossa, tuntui lansu isolta(ongelmakoira,mulle päätyi vahingossa) Halusin palvelus/seurakoiran, keskikokoisen ja fiksun. Päädyin pk collienarttuun. Puolitoista vuotta sitten hankin pk collieuroksen nartulle kaveriksi. En ole sekunttiakaan katunut rotuvalintaani,ja suosittelen collieta kaikille lämpimästi!

Eli noi olis lähellä sydäntä,luonteen, käyttöominaisuuksien ja hyvän koulutettavuuden takia.Itsellä on nyt pk.Collie ja Kääpiösnautseri sekä tulossa Suursnautserin pentu.

Olin kovin nuori, kun sain ensimmäisen koirani, silloin rotuvaihtoehtoina oli hyvin erilaisia koiria; bouvier, wippet, westie, dobberi. Asiasta päätettiin koko perheen voimin ja Bouvier voitti, koska rodun valinta sai parhaimmat perustelut. En ole päivääkään katunut, vaikka ensimmäinen koira olikin sairas ja piti lopettaa ihan liian aikaisin.

Kaikki paimenkoirat kiinnostavat rotuina, tällä hetkellä Picardienpaimenkoira on tutkinnan alla.

bokseri, kun olin ihan nappula ja myöhemmin otimme staffipojan. En ole rotu-uskollinen, mutta se johtuu lähinnä muistoista. En voisi ottaa toista staffia, koska vanhan herran muisto elää vielä hyvin voimakkaana. En kuitenkaan aio täysin kääntää takkiani eli jonkinlainen "muinaisajan taistelukoira" houkuttaa, kylläkin aivan muista kuin näistä taistelusyistä.

Aikanaan me ei juuri staffeista tiedetty, mitä nyt nähty näyttelyissä jne., mutta koirasta tuli suorastaan mallikansalainen...eli kyllä se "työ tekijäänsä opettaa". Jälkeenpäin ajateltuna koira oli juuri sitä, mitä haluttiinkin.

Tällä hetkellä bullterrieri tai vastaava koheltaja on hakusessa.

Meillä rottweilerherra ja tanskandoggitypykkä. Luonne, persoonalliset piirteet ja kaunis ulkonäkö miellyttää. Suuri koko myös etu varkaiden häätämisessä..Kukaan ei tule pihaan, kun nämä kaksi siinä istuvat :)

Me otettiin 5 vuotta sitten bichon frise koska perheessämme on koira-allergisia. Lisäksi rodun leikkisä, nokkela ja oppivainen luonne viehätti meitä, onhan kyseessä sirkuksissakin käytetty temppukoira. Rotuvalintaa emme ole katuneet, allergiaa ei ole ilmennyt (pentuaikana tosin sisälle pissaaminen aiheutti oireita, mutta ne menivät ohi kun pentu oppi tekemään tarpeensa ulos), ja koiramme on rakastettava perheenjäsen joka hassuilla kujeillaan ja tempuillaan saa meidät joka päivä hymyilemään :). Milloin se tanssii kahdella jalalla, milloin nukkuu omituisissa asennoissa, jne.

Tämä miun eka 'ihan oma koira omassa kodissa' on cockeri. Ennen mein perheellä on ollu sakemanneja la labbiksia, joista tykkään myös tosi kovin. Sakemanni tuntu liian isolta kerrostaloon kaupunkiasuntoon, ja labbis liian iteppäiseltä (ts. oma laiskuus). Miulle suositeltiin cockeria, koska se on semmonen aina ilonen energiapommi, jonka kanssa voi myös harrastaa esim. tokoa ja agilityä. Enpä ole tämän mussukan ottamista katunut, vaikka näin kuraisena syksynä välillä rapatassukat saakin huokailemaan :)

Ps. Ja täytyy sanoa, että vaikka sisäsiistiks oppimisessa meni aikaa, yksiäkään kenkiä, johtoja tms. ei pentuaikanaan tuhonnut! :)

JOS MÄ VALITSISIN RODUN < NIIN MÄ OTTAISIN BERNHARDILAISEN JA TANSKANDOGGIN SEN TAKIA ETTÄ NE ON AIKA HIENOJA

Itselläni on kaksi eri rotuista molossia. Näiden koirien luonne on paljon toisensa kaltaisia. Rakastan molossien luonnetta ja se olikin ensimmäinen kriteeri valitessani koiraa. Toiseksi tuli turkki ja kolmanneksi koko.
Rotuja en laita, koska näitä on sen verran vähän Suomessa ja minut tunnistettaisi.

Ja niille, jotka eivät tiedä mitä on molossirodut, niin laitan linkin ; http://www.moloss.com/001/ptxt/breed.html