yksinäisyys on hyvä valinta

Hienoa jos jaksat yksinkin.

Ainakin olet saanut kokean onnellisuuden edes kerran elämässäsi, se on jo jotain mitä monelle ei tule koskaan vastaan.

Itselle ei taida tapahtua tuollaista koskaan sillä toivo on jo menetetty asian suhteen aikoja sitten, joten en enään jaksa edes yrittää, on hyvin vaikeaa tietää että joutuu elämään vielä ainakin 40 - 50 vuotta täysin yksin.

ei suhteessa oleminen ole aina onnellisuutta se on paskin asia mitä minulle on koskaan tapahtunut

Olisin valmis ottamaan riskin. Tietäisi sitten ainakin onko yksin parempi.
Yksinäisyydestä voin sanoa, että tekisin mitä tahansa, ettei tarvitsisi sitä enää tuntea.
Toisaalta, suhteen mahdollisesti kariutuessa tuntisin oloni huonommaksi kuin koskaan.
Menee taas ristiriitaiseksi.

Yksin asuminen ei tarkoita yksinäisyyttä, sinullahan on lapsesi ja ystäväsi. Yksinäisyys ei ole synonyymi parisuhteen puuttumiselle. Mutta mitähän olisit mieltä, jos 40 vuoden avioliittosi olisi vain kaukainen haave, eikä sinulla olisi koskaan ollut mahdollisuutta tehdä lapsiasi? Siitä kun vielä vähennetään ystäväsikin pois, niin voi olla, että tuo viestisi olisi hivenen eri sävyinen. Se on kuule hieno tunne, kun tajuaa, että elämä on mennyt täysin ohitse ja ikää alkaa tulemaan. Mikäs siinä, jos olisi saanut viettää täysipainoista elämää ja olisi saanut elää ja tehdä ne asiat, mitä olisi halunnutkin. Joku tarvehan sinullakin oli lisääntyä ja niin menit tekemään. Ajattelepas, jos olisit täysin koskematon kuolinpäivänäsi, ja nyt tarkoitan siis todellakin koskematonta, siis sellaista jota vastakkainen sukupuoli ei ole koskaan tarkoituksella hipaissutkaan. Ei olisi lapsenlapsia, eikä ihkuja muistoja 40 vuoden avioliitosta. Olisi ehkä jatkuva haave siitä, minkä sinä olet jo saanut ja kokenut ja samalla kumminkin tieto siitä, ettei siihen koskaan ole enää mahdollisuutta. Yksinäisyys voi olla hyvä valinta, mutta jos sinulta evätään valinnanvapaus, tiedät mitä yksinäisyys todella tarkoittaa.

Kyllä yksinäinen voi olla onnellinen siinä missä parisuhteessa eläväkin ei parushde takaa sitä onnellisuutta automaattisesti. Sehän on tyhmää ajatella, että yksinäinen ihminen ei voisi olla onnellinen!!! Tämä yhteiskunta vaan on niin typerä, että se vaatii kaikenlaista pitäisi olla sitä ja tätä, että sopii siihen muottiin. Kaikki ei halua kuulua siihen muottiin kuten en minäkään. Onneksi on vapaus valita mitä elämältään haluaa. Jotku ihmiset haluaa ostaa mökin ja muuttaa keskelle erämaata asumaan pois täältä ihmisten ja yhteiskunnan ulottumattomiin ja ovat onnellisia niin. He eivät kaipaa toisia ihmisiä lähelleen ja pitää ymmärtää myös sitä ja heidän oloaan sillä kun kaikki eivät halua elää toisen ihmisen kanssa.

Yksinäisyys on kaukana tuosta tilanteesta... Eihän yksin asuminen ja yksinäisyys ole mitään synonyymeja toistensa kanssa. Vieläpä jos on suhteessa ollut vuosikymmeniä, niin silloin ei niinkään haittaa parin vuoden yksin oleminen kuin jos ei olisi koskaan ollut siinä suhteessa ylipäätään.

Yksinään eläminen on todella y-k-s-i-n-ä-ä-n sitten kun ikää karttuu. Kun ihminen elää elämänsä ns. ikisinkkuna niin siltä puuttuu paitsi lapset myös lapsenlapset, minkä seikan olen huomannut olevan erittäin suuri yksinäisyyden kammon kokemisessa. Tämä, vaikka ei olisikaan kiinteää yhteyttä lapsiin ja/tai lapsenlapsiin, sillä monillahan ne jopa elävät muissa maissa, tai voi olla muita syitä etäisyyteen, niin jo se, että he ovat olemassa kantaa jotenkin elämässä. Tämä on tosi. Juu, otan huomioon, että voi tulla kurjiakin tunteita, kun jos ei muisteta äitienpäivänä, jouluna jne. Ikisinkku välttyy pettymysten tuskilta tässä, mutta silti! Yleensä ottaen henkilöillä on vähintään jonkinmoista yhteydenpitoa lapsiin/lapsenlapsiin, se näyttää olevan erittäin suuri asia. Joskin, on näistä huoltakin, mutta todella tyhjää on kun ei huolilleenkaan ole kohdetta :( .

Toinen asia, oliko se aloittaja, joka oli ollut naimisissa pitkään ja nyt kokee, että haluaa elää yksinään, kun laittaa nämä siviilisäädyt rinnakkain. Tällainen ihminen ei tiedä mitään siitäkään, mitä pitkässä juoksussa ikisinkulle tekee, kun ei ole kokemusta olla tullut fyysisesti hellityksi, ei ole saanut kokea seksityydytystä oikeassa ihmissuhteessa. Se on puute. Itse olisin jo siitä saanut kuin varastoon jonkinmoista itsearvostuksen tunnetta, että edes tietäisin siitäkin puolesta, elää edes joku vuosi turvallisessa seksisuhteessakin. Tällainen jää pois kun/jos irtosuhteisiin ei pysty, heitäkin on!

- Nuo kaksi asiaa kun on sinkkuna elävän pohjana, taustalla, niin kyllä yksin eläminen voi tosiaan olla erittäin paljon voimia ja terveyttä vaativaa. Itse olen jo voiton puolella, ns. seestymässä oikeaksi senioriksi. :) Heissä tosin enimmät ovat leskiä, eronneita tai karanneita, tämmöinen ikisinkku on aika harvinainen tapaus. Ilmenee niinkin, että senioriväen puheet aina menevät 'mun poika, mun tytär, mun tytärentytär... sitä ja tätä'. Usein elävät näiden kautta. Meikä on tuolloin hiljaa. Tosin, en nyt vielä ole palvelutalotavaraa.

tryuirt7

Ystäväni esitti miulle kysymyksen kun päätin olla lisääntymättä ja elän itsekseni.

Hän kysyi:

Kuka tulee sinua katsomaan vanhainkotiin??


Aika olennainen kysymys...

Olen asunut 10 vuotta yksin ja olen niin väsynyt siihen, etten jaksa välittää kotiaskareistakaan enää.