Kumpaa sinä olet? Ne eivät ole sama asia.
Välinpitämättömyys on tyytymättömyyttä olosuhteisiin ilman kiinnostusta muuttaa niitä.
Kyllästyneisyys on tyytymättömyyttä olosuhteisiin sekä halua muuttaa niitä.
Vapaata keskustelua aiheesta.
Välinpitämättömyys on tyytymättömyyttä olosuhteisiin ilman kiinnostusta muuttaa niitä.
Kyllästyneisyys on tyytymättömyyttä olosuhteisiin sekä halua muuttaa niitä.
Vapaata keskustelua aiheesta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen molempia, eli apaattisuus.
Entä väsymys? Se on tyytymättömyyttä olosuhteisiin, ja voimattomuutta tehdä enää mitään.
Olen tyytymätön olosuhteisiin ja haluan vaikuttaa niihin, mutta tiedän, etten voi loppujen lopuksi vaikuttaa olosuhteisiin, joten olen vaan välinpitämätön ja onnistun siinä hyvin nykyään, koska olen harjoittanut mieltäni kaikenlaisen paskan kestämiseen.
Sitä arvelinkin. Nuoriso on nykyään laiskaa ja välinpitämätöntä.
Ai minä olen laiska vai? Ihme räjähdys tapahtui juuri mielessäni. Krhm... En sanoisi itseäni laiskaksi. Pidän useita Laotsen oppeja hyvinä vaihtoehtoina selvitä elämästä. Pyrkimykseni ovat siis kyetä olemaan täysin tasapainoinen ja välttää kuolema. Seuraan taolaisuutta hieman löyhästi, koska en pidä sääntökirjoista, joita noudatetaan pilkulleen. Miten joku kokonainen uskonto edes voisi olla totta? Oikeastaan suurin osa taolaisuuden uskonnollisesta puolesta ei ollut edes Laotsen keksintöä, vaan joku oli päättänyt sanella harvinaisen lapselliselta kuulostavan mytologian. Luontoa kuitenkin pidän pyhänä, niin kuin alkuperäiset taolaisetkin. Seuraan siis vahvasti alkuperäistä taolaisuutta. Tavoite olla kuolematta, tasapainon tavoitteleminen ja luonnon pyhyys.
Harkitsen uuden uskonnon kehittämistä...
Siis kyllästyneisyys.
En tiedä olenko kumpaakaan. Kyllä maailman ongelmat ahdistaa, mutten voi niille mitään. En kyllä yritäkään... Eli kai välinpitämätön?
JT// Jäit hauskasta paitsi. Palautanko sinulle joitain spämmiavauksia, niin ei ole tylsää...? XD
Tarkoitin laiskuudella sitä, että ollaan tyytymättömiä ja kitistään siitä ajoittain, muttei jakseta tai omasta mielestään voida muuttaa mitään, joten ei myöskään yritetä.
En kitise! Kerron mielipiteeni, kun se jossain vaikuttaa asialliselta. Kun alan puhumaan mielipiteestäni, lisään mukaan helposti lievän tunnepurkauksen.
Nyt jos voisit vaikka sitten fiksuna kertoa minulle, mitenkä helvetissä vaikutan tällaisiin asioihin sen sijaan, että vaan sanoisit olotilaani laiskuudeksi.
Jos kerran on mielestäsi tapa, niin voisi kuitenkin olla minun kaltaisilleni "laiskoille" aika helvetin paljon helpompaa, jos joku viitsisi kertoa kyseisen tavan sen sijaan, että aina valittaisi huonosta suhtautumisestani.
Odotan.
Mihin haluaisit vaikuttaa?
...Ei tule heti mitään yksittäistä mieleen... Ihmisten tyhmyyteen. Siihen, että valtaan pääsee kusipäitä. Jos osaat kertoa, miten näihin vaikutan, niin tuon tästä lähin kaikki ongelmani esille.
Konkreettiseen tyhmyyteen voidaan vaikuttaa koulutusjärjestelmää muuttamalla. Voit myös jakaa heille tietoa asioista.
Voit pyrkiä valtaan itse; jos populistit pääsevät, pääset sinäkin!
Se, että jaan tietoa ei loppujen lopuksi auta, elleivät muut ole valmiita vastaanottamaan tietojani. Lisäksi ihmiset, jotka eivät itse ymmärrä asioita pysyvät tyhminä, vaikka saisivat kuinka paljon tietoa.
Siihen, että pääsen valtaan voi mennä jonkin aikaa, mutta voin ottaa sen yhdeksi tavoitteekseni. Toisaalta Suomen kaltaisessa tasavallassa se, että yksi poliitikko ei ole kusipää, ei loppujen lopuksi auta mitään. Presidentinkään virka ei auta, koska presidentillä ei ole valtaa juuri yhtään.
Hmmm, olen hyvin onnellinen siitä, että Suomessa valta ei ole keskittynyt yhdelle henkilölle. Tekstistäsi paistaa läpi absoluuttinen totuus :D
Mutta voihan tuo olla virhetulkintaa pääni sisälläkin...
- fnfn
Paistaa läpi absoluuttinen totuus? Ymmärsinkö lauseen oikein?
Olen varta vasten kouluttautunut pitämään mieleni täysin avoinna.
Se ei varmaan kuitenkaan näkyisi hallinnassani, koska en aikoisi näyttää heikkouden merkkejä antamalla asioissa kovinkaan usein periksi.
Loppujen lopuksi olet siinä oikeassa, että on helvetin hyvä, ettei Suomessa valta keskity yhdelle ihmiselle, koska diktaattorina olisin varmaan ihmiskunnan kamalin tyranni.
Tai siis se olisi yksi vaihtoehto. Saattaisin myös olla erityisen hyvä hallitsija... En oikeastaan suoraan sanoen halua hallita kokonaista valtiota. Suomikin on kuudenneksi suurin Euroopan valtio. Kokonaisen valtion hallitseminen ei todellakaan ole minun juttuni. En halua hallita!!!
No ei paista läpi absoluuttinen totuus ja uskon, että pyrit pitämään mielesi avoinna, mutta lauseet "ei loppujen lopuksi auta, elleivät muut ole valmiita vastaanottamaan tietojani" ja "ihmiset, jotka eivät itse ymmärrä asioita pysyvät tyhminä, vaikka saisivat kuinka paljon tietoa" kuulostavat kamalan jyrkiltä ja itseään ylistäviltä ku näen sinut melko elitistinä :D Mutta kyseessä on vain minun mieleni, enkä voi siis tuomita sinua (tai noita lauseita) sen mukaan.
Puolestani voit jopa halutessasi tuomita, koska olenhan jopa sanonut itse asettavani itseni muiden yläpuolelle ja olevani itsekeskeinen ja sitä rataa.
En tosin väittänyt, että nuo ongelmat pätisivät kaikkiin. On niitäkin, jotka jaksavat kuunnella, kun hyypiö pätee jatkuvasti tiedoillaan jostain ja se, ettei itse käsitä asioita on melko harvojen ongelma.
Väsyneisyys. Vai onko se kyllästyneisyyttä? Koska minusta se tuntuu enemmänkin väsymykselle ja turhautumiselle kuin kyllästymiselle.
En kyllä paljoa kitise. Minua pääasiassa maailmassa skitsoo suuryritykset sekä äkkiväärät ihmiset jotka vahingoittavat teoillaan ja ajatuksillaan muita ja ovat niin oman aatteensa sokaisemia, että heidän päätään on vaikea kääntää ja he uskovat tietävänsä absoluuttisen totuuden.
Miten tuollaisen voi pysäyttää? Tai suuryritykset, niiden boikotoiminen on hirveän lohdutonta (ja toisinaan myös kallista) puuhaa. Tai no, mitäs lohdutonta tälläisessä Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa elämisessä on johonkin muihin kehitysmaihin verrattuna, mutta sen takia se kai on helpompi vain unohtaa, niin kamalaa kuin se onkin.
Väsymisellä tarkoitin jotakin sellaista, että joku vaikka elää vuosikymmeniä alle köyhyysrajan ja on sairaana ja arki on jatkuvaa taistelua ilman toivoa paremmasta. Suomessakin tätä tapahtuu.
Minua muuten kutsuttiin "apaattiseksi fnfn:ksi" vitoselta seiskalle :D Miksi...?
Tokihan ympäröivään yhteiskuntaan voi olla turhautunut, ja ihmisiin, mutta loputon työsarka löytyy lopulta itse kunkin omasta elämästä. Tai niin minä sen koen.
Teen sen minkä voin ja sillä selvä. Muiden tekemiset ja tekemättä jättämiset suututtavat välillä, mutta jos tärvään muihin liikaa ajatusenergiaa, en enää tee omaa osaani.
Minun elämääni ovat vaikuttaneet yksittäiset ihmiset. He ovat tehneet päätöksen auttaa minua tai tehneet jonkin muun teon, jolla on ollut ilmiselvä muutosvaikutus johonkin. Miksi individualisti tarvitsisi tuekseen suuria massoja?
Olen tyytymätön olosuhteisiin, ja mahdollisesti YRITÄN vaikuttaa niihin, siinä onnistumatta, tai sitten en USKALLA vaikuttaa niihin.
Jotkut kaverit sanoo minua rohkeaksi sen perusteella että en pelkää ahtaita tai korkeita paikkoja
en pelkää puihin kiipeämistä tai purojen yli hyppäämistä köyden tai seipään avulla
teen kaikkea typerää kuten kiipeän katoille, tai muihin vaarallisiin paikkoihin, seison jyrkänteen reunalla tai teen jotain muuta aivan typerää..
MUTTA
minä pelkään aivan liikaa IHMISIÄ.
Tai oikeastaan niille puhumista. Itseäni vanhemmille ihmisille puhumista.(joskus myös samanikäisille tai vuoden kaksi nuoremmille) Niin vieraille kuin tutuillekin.. Siitä on tulossa paha ongelma.
Anteeksi.. poikkesin taas aiheesta..
Olenko tyhmä kun en ymmärtäny kysymystä?
Duh, luon itse oman ympäristöni, ei kiinnosta vittuakaa.
Ja alice pikkuinen (taputtaa päätä huvittuneena) sie oot vaa nii nuor' viel