Perinteinen eläkeväen piirin kirkkopäivä oli kotikaupungissani.
Noin 200 vierasta saapui Jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen oli ruokailu ,ja juhla samassa kirkossa,kirkkokahvit juhlan jälkeen.
Itselleni tilaisuus oli mieleen jääpä,en kovin usein vieraile kirkossa,yleensä perhejuhlat ovat sinne menon syitä.
Kirkkomme on iso,moderni valkeaksi rapattu,todennäköisesti kivikirkko.
Korkea kirkkosali jo mykistää isojen puuovien auettua,katosta roikkuvat montakymmentä lamppua loistavat yksinkertaiset kruunut.
Alttari taulu koko seinän täyttämä,Lennart Segerstrålen maalaama ,elämän arkea kuvaava teos.
Lauluryhmämme lauloi Pyhäaamu Herran temppelissä ja se oli niin harras,tunnelma tiivistyi ,ja sitä ei osaa kuvata ,kuinka kauniina urut pauhasi alkuvirren soidessa.
Rovastimme piti Jumalanpalveluksen ,ja kaikille jäi kauniit muistot tilaisuudesta.
Ruokailu tapahtui seurakuntasalissa, ja saatuamme ravittua ruumiimme ,siirryimme takaisin kirkkoon.
Juhla oli onnistunut ,henkistä ravintoa saimme sielun täyteen, sitten kirkkokahvit ja päivä oli päätöksessä.
Vieraamme kiittelivät ja kotimatka kutsui,toivoteltiin ensivuoden tapaamista ,samoissa merkeissä.
Tälläisiä tilaisuuksia toivoisi lisää,onnistuneen päivän jälkeen.
Mieli oli seesteinen ja pitkään hyrisi sävel korvissa.
Onko muilla vastaavia,tai muunlaisia kirkkoon liittyviä muistoja/tapahtumia.
Noin 200 vierasta saapui Jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen oli ruokailu ,ja juhla samassa kirkossa,kirkkokahvit juhlan jälkeen.
Itselleni tilaisuus oli mieleen jääpä,en kovin usein vieraile kirkossa,yleensä perhejuhlat ovat sinne menon syitä.
Kirkkomme on iso,moderni valkeaksi rapattu,todennäköisesti kivikirkko.
Korkea kirkkosali jo mykistää isojen puuovien auettua,katosta roikkuvat montakymmentä lamppua loistavat yksinkertaiset kruunut.
Alttari taulu koko seinän täyttämä,Lennart Segerstrålen maalaama ,elämän arkea kuvaava teos.
Lauluryhmämme lauloi Pyhäaamu Herran temppelissä ja se oli niin harras,tunnelma tiivistyi ,ja sitä ei osaa kuvata ,kuinka kauniina urut pauhasi alkuvirren soidessa.
Rovastimme piti Jumalanpalveluksen ,ja kaikille jäi kauniit muistot tilaisuudesta.
Ruokailu tapahtui seurakuntasalissa, ja saatuamme ravittua ruumiimme ,siirryimme takaisin kirkkoon.
Juhla oli onnistunut ,henkistä ravintoa saimme sielun täyteen, sitten kirkkokahvit ja päivä oli päätöksessä.
Vieraamme kiittelivät ja kotimatka kutsui,toivoteltiin ensivuoden tapaamista ,samoissa merkeissä.
Tälläisiä tilaisuuksia toivoisi lisää,onnistuneen päivän jälkeen.
Mieli oli seesteinen ja pitkään hyrisi sävel korvissa.
Onko muilla vastaavia,tai muunlaisia kirkkoon liittyviä muistoja/tapahtumia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mistähän tämäkin on kopsattu?
Illan orkesteri : Vertti ja Justeeri !
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa oi jospa oisin saanut olla mukana.lalalaa!
Kyllä on tylsät jorinat tällä kanavalla!
miksi viittitte edes vastata,kun ette tiedä mitä vastata,ei ole muita kopsareita kun edellä kirjoittaja kahdella eri nikillä.Hyi häpee jos osaat.
läheinen.
Minun lapsuuden kodissani käytiin kirkossa, mikä minusta oli tietenkin tylsää, niinkuin lapsista usein kun pitää istua hiljaa ja paikallaan, eikä
"ohjelmasta" ymmärtänyt vielä kovin paljoa.
Luulen, että suomalaisille kirkko ei yleensä ole kovin läheinen, ainakin sellainen tutkimus on pari vuotta sitten tehty.
Kuitenkin useimmat ihmiset kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, tai sitten johonkin muuhun kristilliseen yhteisöön.
Pitäjässämme on komea kivikirkko, rakennettu jo 1300 - luvulla.
Se on omistettu pyhälle Maria Magdaleenalle.
Alttari ikkunan lasimaalauksen on suunnitellut A:W Rancken ja teoksen nimi on "Elämä voittaa kuoleman"
Ensimmäinen suomalaissyntyinen turun piispa on syntynyt pitäjässämme ja hän on mm:ssa vihkinyt käyttöön Turun tuomiokirkon .
Tämän piispa Maunu Tavastin muistopatsas sijaitsee kirkkomme etusivustalla.
Tämän löysin netistä, muuten kirkossa en juurikaan käy.
Muistan nuorimman tyttäreni ripille pääsyn.
Oli kaunis lämmin kesäpäivä kun menimme kirkkoon sisälle ja se oli niin täynnä ettei mahtunut istumaan kuin viimeiselle penkille. Minun selkäni oli silloin mitä pahimmassa kunnossa ja kun olisi pitänyt nojata kylmään kiviseinään, niin lähdimme ulos .
En siis nähnyt koko rippitoimitusta.
En tosiaankaan ole mikään kirkkoon tutustumisen tuntija.
Veikkaan, SkillaN, että kertomasi hieno hetki tapahtui Rovaniemen kirkossa. Ellei siellä, niin Varkaudessa. Veikkaan kuitenkin Rovaniemeä. Näin vähitellen kerromme itsestämme kaiken. Kaunis kertomuksesi muistutti mieleeni eräitä hyvinkin läheisiä tapahtumia ko. kirkossa.
Kaunista, hyvää, mieltäylentävää. Kiitos!
Autuaita ovat lapset ja "lapsen mieliset" sillä heidän kaltaisteen on taivasten valtakunta
pitänyt laittaa arvaus kilpailu,missä ollaan.
Kyllä täällä tulee ilmaistua paljon sellaistakin mitä ei pitäisi,mutta tuo paikkakunta ei haittaa.
Arvauksesi ei nyt ollut se oikea.
Kiitos Maalaismies,olipa mukava saada myönteistä palautetta,on ollut vähän ankeaa lähipäivät.
Tulihan tuossa noita piikiksi tarkoitettuja,eivät nyt pistäneet,toivottavasti lähettäjille tuli hyvä mieli :D.
Kirjoitan juttuja joskus muutamaan lehteen ja sieltä olen saanut myönteisiä kommentteja,en kerro kehuakseni, vaan voimaa saadakseni.
Tulikohan kirkkomuistoja mieleen,kyselee SkillaN.
ja tuttu paikka.
Käyn koululaisten lukukauden alkaessa pienten mukana kirkossa, käyn nuorten esityksiä kuuntelemassa Matteus pasiossa, se on iltakirkko ja nuoret soittavat ja laulavat uuttakin hengellistä musiikkia jota muutoin harvemmin kuulee.
Käyn jumalapalveluksessa nykyisin harvemmin, valitettavasti, mutta käyn useasti vuodessa.
Konfirmaatio on aina juhlallinen tapahtuma. Katselen nuorten ilmeitä, todellakin, hartaus näkyy heidänkin kasvoilaan ja se ilakoiva, kujeileva nuoren mieli on hetkeksi muuttunut vakavuudeksi, jännittäväksi hetkeksi.
Vaikuttavin kirkkomuistoni, kun kaksi läheiseni arkkua lepäsi siinä edessäni rinnakkain, kaksi ihmistä joiden elämä oli sivunnut omaa elämääni hyvin läheltä, päättynyt arvaamattomasti ja jättänyt monta kysymystä vastauksia vaille.
Sitä hetkeä en voi unohtaa, se kuva piirtyy silmiini ja tuo usein kyyneleet. Mennessäni nyt samaan kirkkoon, tunnen kuin siellä saisin voimaa ja olisin lähempänä omaa itseäni.
kirkosta.
Eläkeläiset viettivät omaa kirkkopyhää tänään ,siis paikkakuntani eläkeläiset.
Ylempänä kerroin piirin eläketapahtumasta ja nyt olen uusinut ,kirkossa käyntini ,lyhyellä ajalla.
Tuntemukseni saivat vahvistusta,jos mahdollista harras tunnelma vain lisääntyi, tällä toisella kerralla.
Kirkkokansa oli kokoontunut ja odotti Jumalanpalveluksen alkua,urkuparvelta kuului hiljaista äänenottoa ja kohta kirkon täytti upea mieskuoron laulama ,Pyhäaamun rauha,hiljaa henkäilee,,,
Siinä liikuttui ,useankin silmiin kihosi kyynel,oli se niin kaunista.
Sen jälkeen mahtava urkujen soitto aloitti viren.
Papin saarna oli koskettava,hän puhui eläkeikäisten taidoista ,tiedoista ,kokemuksista,viisaudesta
ja anteeksi antamisen kyvystä.
Hän puhui myös siitä,että tämä päivä ei tunnusta syntiä olevankaan,kaikki on sallittua.
Kaikilla on idolinsa ja senkin hän luokitteli puoli Jumalaksi.
Tuo herätti ajatuksia ,minä olen pitänyt idolia samana kuin ihanne ,tai vastaava,mutta jos se onkin puoli Jumala,eikö silloin jo pitäisi pysähtyä miettimään.
Kirkkokahvit juotiin ja lauluryhmäni lauloi kauniit laulut ,Kiitos elämälle, Rannan rauha ja Lauantai-ilta, tunnelma tiivistyi.
Vielä lausuntaa ja seniorikuoron laulua,papin saatesanat ja kotimatkalle.
Suosittelen kirkkomatkaa kaikille silloin tällöin,vaikka ei lukeutuisikaan "uskoviin",oli se minulle ainakin sielun herättelyä ja hyvän olon saamista.
Kirkko on paikka ,missä sielu löytää jotakin muuta,
kuin tätä jokapäiväistä arkea, se miliöökö sen saa aikaan.
Näin koin tämän kirkkopyhän, SkillaN
Kysyit onko kirkko läheinen, aikoinaan se oli läheinen minullekkin. Mutta muutama vuosi sitten tulin toisiin ajatuksiin.
En voi syyttää kirkkoa siitä mitä sitten tapahtui, mutta se ei sopinut siihen.
En osaa vieläkään sitä selittää mitä tunnen, minulle tuli sellainan tunne että en voi mennä kirkkoon.
Kävin siihen aikaan joka viikonloppu sunnuntai kirkossa, mutta se sitten sai käänteen minussa, kun lapseni kuoli.
Enää en ole ollut kirkossa kuin perhejuhlissa, niissä pakollisissa, rippijuhlissa ja sen sellaisissa häissä ja hautajaisissa.
Kuulun kyllä kirkkoon ja tulen kuulumaan niin kauan kuin elän, mutta käyntini olen harventanut
näihin mainitsemiini käynteihin.
sinulle tunne,että olisit jotenkin vihainen,olisiko tunteesi Jumalaan/kirkkoon horjahtanut,sen raskaan menetyksen johdosta.
Yritin laittaa itseäni sinun paikalle,eihän sitä osaa,mutta muistan mieheni kuoleman jälkeen olleeni katkera kaikelle.
Syytin kohtaloa ,Jumalaa ,miestäni, ja kai se jossakin sitten meni myös kirkolle,tai papille,joka teki viimeisen palveluksen.
"Uskovainen" en sanan täydessä mielessä ole ollut milloinkaan,mutta kyllä silloin niiden kokemusten myötä ,kävin kaiken läpi.
No nämä nyt on näitä minun mietteitä,itse olen näin kokenut.
Rauhoittava vaikutus kirkolla on,aivan kuin hautausmaallakin,tälläisiä,Skillan